Eikö isällä ole mitään oikeuksia/sanavaltaa

Otsikko sisänsä turha koska olen huomannut että eipä ole!!!
Lapseni on nyt 12.v, olemme eronneet kun lapsi syntyi.
Lapsen äidillä uusi heti alusta alkaen, minulla kun lapsi 1vuoden.
Alussa tapasin lasta vähän miten sattui mutta uuden puolison myötä tilanne tasoittui ja aloin hakemaan lasta joka toinen vkl luoksemme.
Meillä on yhteishuoltajuus, jota exä yrittänyt saada muutettua yksinhuoltajuudeksi.
Meillä ei ole tehtynä mitään tapaamisoikeus papereita, tähän asti olemme saaneet asiat sovittua puhumalla ja joustamalla puolin ja toisin vaikkakin sana harkkaa on tullut matkan varrella useasti.
Exä tekee oloni helvetiksi aika ajoin, lapsi on "uhkaillut" äitiään että muuttaa minun luokse ja kerran jopa tilanne kärjistyi äidin päässä niin että lapsen äiti soitti ja sanoi että jos voisin ottaa lapsen joksikin aikaa meille asumaan(esim.6kk-1v) kun tilanne kotona hankala(äidin ja lapsen keskeinen suhde). Tein vaadittavat järjesteyt ja sovin kouluun asian yms., sitten exä ilmoittikin että peruukin koko asian muutaman viikon päästä(tämän perumisen hän ilmoitti isänpäivänä)...minullahan ei asiaan ollut sanomista, olenhan vain isä!
Hän sanoi että voin hakea lasta kyllä enemmän jos se helpottaisi heidän tilannetta/suhdetta...näin tein..tietenkin haen lasta niin paljon kuin saan.
Lapsi puhunut usean vuoden minulle että tahtoisi muuttaa luoksemme, mutta ei tahtoisi jättää äitiä "yksin". Lapsi puhuu ja olemme itse huomanneet että häntä ei oteta perheessä mukaan yhteisiin juttuihin ja menoihin, ei ole oikein koskaan otettu ja tilanne paheni kun exä sai uuden kanssa yhteisen lapsen.
Meillä tilanne toinen, vaikka minulla uuden kanssa yhteinen lapsi niin exän kanssa oleva lapsi on aivan yhtä rakas meille molemmille. Järjestämme aina menot niin että hän pääsee mukaan kaikkeen.
Tähän asti kaikki mennyt hyvin ja olen ymmärtänyt että lapsi tykkää käydä luonamme.
Kesällä tilanne kääntyi, eräällä kerralla kun hain lasta exä ilmoitti että lapsi alkaa tästä lähtien tulemaan meille vain joka 3.vkl, tämä oli kuulemma lapsen oma toive(selitys oli että ehtii nähdä kavereita). En todellakaan käsittänyt asiaa mutta eihän minulla ole sana valtaa tähänkään asiaan, olenhan vain lapsen isä. Tämänkin asian exä kertoi selvittäneensä jo!!
Onko todella niin että jos lapsi sanoo vaikka että ei tahdo käydä isällään ollenkaan niin hänen ei tarvitse nähdä? Missä menee lapsen edun raja? Eikö riitä että lapsi näkee kavereitaan joka toinen vkl ja arkena koulun jälkeen? Onko tämä "käypä" perustelu sille että isä-lapsi suhde etääntyy? Ja onko tässä ajateltu ollenkaan että koska äidillä ja lapsella ongelmia koko ajan sen suhteen että lapsi ei tottele äitiään niin miten tämä helpottaa asiaa että lapsi ei nään isäänsä. Aina kun äidin päässä ongelmia tulee soitto minulle ja minun pitää pitää puhuttelu lapselle ja äiti keksii lapselle jonkun älyvapaan rangaistuksen mistä mikään ei ole toiminut tähänkään asti!
Eli onko isällä mitään sanavaltaa mihinkään? Entä kun haluan nyt tapaamiset paperille niin onko jotain vinkkejä tilanteeseen?
Tahdon nähdä lastani mahdollisimman paljon ja mielestäni joka toinen on jo liian vähän saati sitten joka 3.vkl!
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Isänoikeus kirjoitti:

Otsikko sisänsä turha koska olen huomannut että eipä ole!!!
Lapseni on nyt 12.v, olemme eronneet kun lapsi syntyi.
Lapsen äidillä uusi heti alusta alkaen, minulla kun lapsi 1vuoden.
Alussa tapasin lasta vähän miten sattui mutta uuden puolison myötä tilanne tasoittui ja aloin hakemaan lasta joka toinen vkl luoksemme.
Meillä on yhteishuoltajuus, jota exä yrittänyt saada muutettua yksinhuoltajuudeksi.
Meillä ei ole tehtynä mitään tapaamisoikeus papereita, tähän asti olemme saaneet asiat sovittua puhumalla ja joustamalla puolin ja toisin vaikkakin sana harkkaa on tullut matkan varrella useasti.
Exä tekee oloni helvetiksi aika ajoin, lapsi on "uhkaillut" äitiään että muuttaa minun luokse ja kerran jopa tilanne kärjistyi äidin päässä niin että lapsen äiti soitti ja sanoi että jos voisin ottaa lapsen joksikin aikaa meille asumaan(esim.6kk-1v) kun tilanne kotona hankala(äidin ja lapsen keskeinen suhde). Tein vaadittavat järjesteyt ja sovin kouluun asian yms., sitten exä ilmoittikin että peruukin koko asian muutaman viikon päästä(tämän perumisen hän ilmoitti isänpäivänä)...minullahan ei asiaan ollut sanomista, olenhan vain isä!
Hän sanoi että voin hakea lasta kyllä enemmän jos se helpottaisi heidän tilannetta/suhdetta...näin tein..tietenkin haen lasta niin paljon kuin saan.
Lapsi puhunut usean vuoden minulle että tahtoisi muuttaa luoksemme, mutta ei tahtoisi jättää äitiä "yksin". Lapsi puhuu ja olemme itse huomanneet että häntä ei oteta perheessä mukaan yhteisiin juttuihin ja menoihin, ei ole oikein koskaan otettu ja tilanne paheni kun exä sai uuden kanssa yhteisen lapsen.
Meillä tilanne toinen, vaikka minulla uuden kanssa yhteinen lapsi niin exän kanssa oleva lapsi on aivan yhtä rakas meille molemmille. Järjestämme aina menot niin että hän pääsee mukaan kaikkeen.
Tähän asti kaikki mennyt hyvin ja olen ymmärtänyt että lapsi tykkää käydä luonamme.
Kesällä tilanne kääntyi, eräällä kerralla kun hain lasta exä ilmoitti että lapsi alkaa tästä lähtien tulemaan meille vain joka 3.vkl, tämä oli kuulemma lapsen oma toive(selitys oli että ehtii nähdä kavereita). En todellakaan käsittänyt asiaa mutta eihän minulla ole sana valtaa tähänkään asiaan, olenhan vain lapsen isä. Tämänkin asian exä kertoi selvittäneensä jo!!
Onko todella niin että jos lapsi sanoo vaikka että ei tahdo käydä isällään ollenkaan niin hänen ei tarvitse nähdä? Missä menee lapsen edun raja? Eikö riitä että lapsi näkee kavereitaan joka toinen vkl ja arkena koulun jälkeen? Onko tämä "käypä" perustelu sille että isä-lapsi suhde etääntyy? Ja onko tässä ajateltu ollenkaan että koska äidillä ja lapsella ongelmia koko ajan sen suhteen että lapsi ei tottele äitiään niin miten tämä helpottaa asiaa että lapsi ei nään isäänsä. Aina kun äidin päässä ongelmia tulee soitto minulle ja minun pitää pitää puhuttelu lapselle ja äiti keksii lapselle jonkun älyvapaan rangaistuksen mistä mikään ei ole toiminut tähänkään asti!
Eli onko isällä mitään sanavaltaa mihinkään? Entä kun haluan nyt tapaamiset paperille niin onko jotain vinkkejä tilanteeseen?
Tahdon nähdä lastani mahdollisimman paljon ja mielestäni joka toinen on jo liian vähän saati sitten joka 3.vkl!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu