Eräs ystäväni tuli uskooon (ei vanh.lest.) muutama vuosi sitten, rankkojen nuoruusvuosien jälkeen. Hän halusi täysi-ikäiseksi tultuaan lähteä opettamaan Jeesuksesta Afrikan ihmisille, ja oppia itse tuntemaan Jeesuksen paremmin. Niin hän myös teki ja vietti vuoden alkeellisissa oloissa tehden lähetystyötä, niin kuin Raamatussa kehoitetaankin.
Täällä kotimaassa hän toimii vaikeassa tilanteessa olevien nuorten parissa opiskeluidensa ohessa, kertoo uskostaan niille, jotka haluavat kuulla, mutta muuten vain auttaa ihan ei-hengellisten asioiden kanssa. Kavereina hänellä on paljon erilaisia uskovaisia ihmisiä, niin punkkareita ja hoppareita kuin valtavirrassa kulkijoitakin. Kaikki ovat yhtä tervetulleita viettämään aikaa porukalla, kuuntelemaan hengellisten rokki- ja poppibändien musiikkia (ja soittaman itse) ja puhumaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Sitten tunnen paljon lestadiolaisia nuoria. He suhtautuvat pahansuovasti muihin ihmisiin, eivätkä ainakaan halua heitä mukaan porukoihinsa. He eivät halua kertoa Jeesuksesta eivätkä puhua uskostaan. He häpeävät omaa uskoaan ja ennemmin kieltävät sen kuin sanovat ääneen olevansa uskovaisia. He istuvat huoltoasemalla katsomassa tv:tä, mutta katsovat kieroon kun joku kertoo katsoneensa illalla kotona leffan. He tupakoivat, pelaavat pelikoneita, urheilevat ja käyvät seuroissa.
Ensiksi mainitsemani ystävä toimii mielestäni niin kuin uskovaisen ihmisen tuleekin: hän rakastaa lähimmäistään ja elää usko sydämessään. Vl-ystäväni taas ovat kovin varmoja taivaspaikastaan ja valmiita noudattamaan seurakuntansa korvakoru-, ehkäisy-, yms.sääntöjä, mutta mitään omakohtaista uskoa heillä ei tunnu olevan.
Kuinka vanhoillislestadiolaisuus mielestänne korostaa Raamatun oleellisia osia; lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa, armoa, Jeesuksesta kertomista ja henkistä nöyryyttä?
Täällä kotimaassa hän toimii vaikeassa tilanteessa olevien nuorten parissa opiskeluidensa ohessa, kertoo uskostaan niille, jotka haluavat kuulla, mutta muuten vain auttaa ihan ei-hengellisten asioiden kanssa. Kavereina hänellä on paljon erilaisia uskovaisia ihmisiä, niin punkkareita ja hoppareita kuin valtavirrassa kulkijoitakin. Kaikki ovat yhtä tervetulleita viettämään aikaa porukalla, kuuntelemaan hengellisten rokki- ja poppibändien musiikkia (ja soittaman itse) ja puhumaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Sitten tunnen paljon lestadiolaisia nuoria. He suhtautuvat pahansuovasti muihin ihmisiin, eivätkä ainakaan halua heitä mukaan porukoihinsa. He eivät halua kertoa Jeesuksesta eivätkä puhua uskostaan. He häpeävät omaa uskoaan ja ennemmin kieltävät sen kuin sanovat ääneen olevansa uskovaisia. He istuvat huoltoasemalla katsomassa tv:tä, mutta katsovat kieroon kun joku kertoo katsoneensa illalla kotona leffan. He tupakoivat, pelaavat pelikoneita, urheilevat ja käyvät seuroissa.
Ensiksi mainitsemani ystävä toimii mielestäni niin kuin uskovaisen ihmisen tuleekin: hän rakastaa lähimmäistään ja elää usko sydämessään. Vl-ystäväni taas ovat kovin varmoja taivaspaikastaan ja valmiita noudattamaan seurakuntansa korvakoru-, ehkäisy-, yms.sääntöjä, mutta mitään omakohtaista uskoa heillä ei tunnu olevan.
Kuinka vanhoillislestadiolaisuus mielestänne korostaa Raamatun oleellisia osia; lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa, armoa, Jeesuksesta kertomista ja henkistä nöyryyttä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
avaus.
Taivasosuutta ei peritä sillä, että ollaan synnytty vl-perheeseen.
Amen, yhteys Jumalaan syntyy Jeesuksen kautta, ja joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä sen on Jlan poika tunnustava Isän edessä, jotenkin noin se menee.. kenenkään siivellä ei oo taivaaseen pääsyä.(paitsi Jeesuksen siivellä ) Todellakin, älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi... Kuljetaan kärsivien ja ahdistuneiden sekä heikkojen rinnalla..tehden sitä hyvää toisille mitä toisten toivoisimme itsellemmekin tehtävän. Rakkaudesta Jumalaan Jeesuksen tähden."Katso teille on tänäpäivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra, Daavidin kaupungissa." Päästetään lapsi kapaloista ja annetaan Hänelle Hänen asemansa,annetaan Jumalan olla Jumala; Kunnian Kuningas ja herrain Herra, Jeesus Kristus - Immanuel - Jumala kanssamme! Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa !
Eihän ne korosta kuin katumusta ja alistumista saarnaajien mielipiteisiin.
Luukkaan 18.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: "Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani."
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".
Näin on myös vanhollis lestadiolainen uskovainen nuorikin. Hän tekee paljon väärää, pahuutta ja syntiä, jopa niin paljo, ettei aina jaksa uskoa siihen, että hän saa vielä syntinsä anteeksi, kun on niin paha ollut.
Miksi uskovainen vl nuori sitten tekee niin paljon pahaa, vaikka uskovaisen kuuluisi rakastaa lähimmäistä. Sen takia, että perkele on pysyttänyt majansa Jumalan majan viereen, ettei elävä usko tulisi ilmi ja kaikille tiettäväksi.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
Näin on uskovaisilla nuorillakin halu hyvää tehdä, muttei voimaa hyvän tekemiseen löydy.
Mutta mitää tulee sinun ystävääsi. Parempi on kuule ihmisen sanoa, että minä olen huono, kuin että hyvänä pitää yhtäkään omaa tekoansa. Ainoastaan ne teot, jotka Herra on vaikuttanut, ovat hyviä. Ja on kuule niin moni meidän "hyvistä" teoista peitettu ulkokultaisuudella, että meidän tulee varoa näihin tekoihin luottamasta. Sillä perkele tulee luokesemme enkelten vaatteissa. En kiellä, enkä myönnä ystäväsi uskoa, koska en tunne häntä, mutta kerroinpa vaan, että mistä voi olla myös kyse.
ja huono puu tekee pahoja hedelmiä, näinhän se on turha on muuta selitellä.
Jeesus itse sanoi, että ei hyvä puu tee huonoja hedelmiä eikä huono puu pahoja hedelmiä. Hedelmistään te heidät tunnette.
Jeesuksen veri pesee pois synnit ja Pyhä Henki antaa voiman muutokseen ja kasvamiseen uskossa kunhan taivumme Hänen tahtoonsa.
Parannuksen armoa ja iloa kaikille.
mutta hedelmien määrä ei suinkaan ole mikään uskon mittari...siis turha täällä on tekoja alkaa vertailemaan, sillä emme voi edes nähdä onko niissä ajateltu omaa vai toisen etua.
Ja vaikka uskovaisessa olisi lähes olemattoman verran hyviä tekoja, olisi hän uskovainen, jos tahto olisi hyvää tehdä. Eli vaikka tämä vl nuori tekisi aivan mitättömän vähän hyviä tekoja, olisi hän silti hyvän hedelmän kantaja, sillä onhan hänen kauttansa tehty nuo muutama teko ja sitä paitsi onhan hänen tahtonsa hyvää tehdä.
Sinä annoit ymmärtää, että tarkoitat, että kaikki vl:lät olisivat ilman muuta vilpittömästi uskomassa ja että he vain heikkoudessa joutuvat vikoihin.
On kuitenkin totuuden vastaista kutsua synneissä elämistä heikouden syyksi(Tästä on muuten LLL:kin selittänyt jossain lukemassani teoksessa). Lihan heikkoutta voimme syyttää vain silloin, kun olemme vilpittömästi uskomassa, emmekä synninluvallisuudessa; ja sitten kuitenkin joudume syntiin ja vikaan.
Uskon kieltäminen on kuolemansynti, vaikka tosin johtuu myös osin heikkoudesta ja pelkuruudesta. Mutta pelkurit Jumalan sana on jo tuominnut tulijärveen. Tulee vain aina rukoilla, että tuollaiset uskonkieltäjät saisivat vielä nähdä meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen laupiaat ja armolliset kasvot, ennen kuin hän tulee vihansa päivänä.
Niin ei meidän siis tule kaikkia vl:lien tekoja selitellä heikkoudella. Niinkuin tuo toinen kirjoittaja olikin siitä jo kirjoittanut, että hedelmistä puu tunnetaan. Jumalan pellossa on sitä rikkaruohoa siellä hyvän vehnän seassa. Kunpa ne rikkaruohot voisivat Jumalan sanan kautta kuolla ja sitten syntyä uudesti ylhäältä hyväksi vehnäksi.
Mutta ikävää on, ettei näin aina tapahdu. Jumalan pelto ja tie tulee häväistyksi ja moni hyvä vehnäkin pahennuksen kautta tulee rikkaruoholta varjostetuksi ja näin hyvä kasvu on estymässä. Silloin voi Se Pyhä Maanviljelijä joutua puimatannerta puhdistamaan sillä ikävämmällä tavalla(eriseurat).
Tai sitten Hän jättää puhdistuksen tekemättä, koska pelkää, että joku hyvä vehnä voi siinä samalla vahingoittua.
Valvokaamme siis ja huolehtikamme me siionin neitseet, että aina lampuissamme olisi sitä Pyhän Hengen öljyä ja että lampussamme näin olisi tuli Yljän saapuessa, ettei Se Ylkä ja Pyhä Maanviljelijä havaitsisi meitä rumiksi rikkaruohoiksi ja sitten eroittaisi meitä hyvästä vehnästä iankaikkiseen tuleen ja vaivaan.
jos näiden nuorten taho on hyvää tehdä. Eivät sellaiset ihmiset salli syntiä, joidenka tahto on hyvää tehdä.
Ja heikkoudella selitetään kaikki uskovaisten pahat teot, sillä uskoisten tahto on hyvää tehdä.
Paavalikin torui erästä seurakuntaa kun väki oli tullut uudestaan "maitoa" tarvitsevaksi eli heiltä oli unohtunut perusasiat. Uskossa tulisi kasvaa ja edistyä eteenpäin (ns. uskon kilvoitusta) ja sitä kautta meidän elämämme tuottaa niitä hyviä hedelmiä ja meidän elämämme on enemmän ja enemmän sopusoinnussa Raamatun Sanan ( = Jumalan tahdon) opetukseen. Meidän tulee siis kasvaa hengelliseen aikuisuuteen , Kristukseen. Tämä ei tietenkään tapahdu hetkessä vaan Jumalan armon ja Pyhän Hengen avulla.
Käytännössä siis Kristus kasvaa meissä ja meidän oma tahto (liha) vähenee. Meidän lihassa itsessään ei asu mitään hyvää mutta Pyhä Henki vaikuttaa meidän elämässä. Tämä on sitä kaitaa tietä ja portti on ahdas, josta meidän tulee käydä sisälle.
Oikeaan asiaan esitit kysymyksesi. VL-ihmisten käyttäytyminen aiheuttaa paljon hämmennystä juuri näiden asioiden takia, joita kuvasit.
Sellaista se on. Muut ihmiset kutsuvat sitä kaksinaamaisuudeksi, me kutsumme sitä uskossa olemiseksi. Ironista, vai mitä?
Juuri kuvaamasi kaltaisia meistä suuri osa on. Joutaisi miettimään uudemman kerran, että mitä se sydämen usko on. Uskooko sitä enemmän oikeaan uskoon ja uskossa olemiseen kuin Jeesukseen?