Kertokaa...

...miten te olette selvinneet paniikeista ns. kotikonstein? (ilman lääkitystä)
51505
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

mulla on ollu paniikkihäiriö varmaan vuodesta-88 jollon en kyl tienny mikä se oli. olin n.9vuotta. kun välil luulin et kuolen ku piti kävellä pimeessä 200metriä linja-autolle ja tuntu et lähtee ilmaan. sit saatto mennä vuosi ilman oireita ja taas kerran piti viedä pyörä auto talliin 20 metrin päähän yhtä äkkii meni voimat ja happi oli mukamas loppumas ja piti juosta sisälle ja äiti sano et kyl oot laiska. sit tuli vaan sellanen et pakko selvitä yksin, niin kauan selvisin et 2000 vuonna olin pelkästään sisällä kun en uskaltanu mennä ulos ja sisällä en päässy yksin olohuoneesta keittiöön, ku tuntu et pyörryn. kukaa ei niikun huoman meil kotoon et vois olla jotain vikaa minussa, vaa taas aateltii et on niin laiska. ite hain apua psykologilta. ei vaa yksin kertaisesti mielikuvitus riitän enää selviämään. yks vihje jos tulee paniikki soita jollee kaverille tai vanhemmille niinkun muuten vaan viet sen huomion siitä itsestäsi pois tai kipaset jonnein vaatekauppaan, ja sit se perinteinen hoet itsellesi : ei täs mitää hätää ole , ota rauhallisesti kaikki on hyvin et kuole. mut nyt vauhtia psykologin juttusille ettei mee niikun mulla, mul on lääkkeet mut hyvin pienet annokset. ei ne lääkettä tarjoa kun vasta hätätapuksessa.

Äänestä

Miksi et halua lääkitystä? Pelkäätkö? Lääkkeet ovat tarkoitettu juuri tämmöisiä tapauksia varten. Narkkareiden ja väärinkäyttäjien vuoksi psyykenlääkkeillä on negatiivinen leima, mikä on harmi. Paniikkihäiriölääkkeet ovat serotoniinin takaisin oton estäjiä eivätkä Bentsodiatsepiineja, mikä tarkoittaa sitä että paniikkihäiriölääkkeet ovat niin sanotusti lieviä ja turvallisia eivätkä aiheuta riippuvuutta. On aivoille ja elimistölle turvallisempaa ottaa lääkettä kuin pitää niitä kauheassa stressitilassa. Älä pelkää, ylitä kynnys mennä lääkäriin ja pyytää lääkkeitä. Sinulle on varmaan juuri tullut ensimmäisiä paniikkioireita, kun olet niin peloissasi. Ei se mitään vakavaa ole, stressiä vaan tai naisilla hormonaalista.

Äänestä
  • Paniikki ei mikään uusi juttu ja lääkkeitäkin olen kokeillut. Juuri niitä, josta edellisessä puhut. Lääkkeet kyllä auttoivat. Sen jälkeen kun ekan pillerin otin, niin eipä ole kohtauksia tullut. Vaikkakin vaikutuksen piti alkaa vastaa viikkojen kuluttua. Eli tuo edellinen kertoo siitä, että kohtaukset tulivat juuri silloin kun niitä eniten pelkäsi. Lääkkeet antoivat varmuuden, että paniikkia ei tule. Pillerit kuitenkin turruttivat minua liikaa. En itkenyt vuoteen lääkkeiden "ansiosta", vaikka olen tunnettu siitä, että liikutun kyyneliin lähes joka asiasta. Ei ollut kiva menettää tunteita.

    Lopetin siis lääkkeet. Paniikkikohtauksia ei ole oikeastaan ollut ollenkaan. Ainoa juttu tässä on se, että tuolla mielen sopukoissa kuitenkin pyörii ajatus, että mitä jos se iskee taas. Ei ne minun kohtaukseni kovin pahoja olleet, mutta mielessä niistä tulee hirmusia katastrofeja. Eli miten ihmeessä saisi mielenkin ymmärtään, että ei niihin todellakaan kuole??? Se tässä nyt on se ongelma!!! Pelko pitäisi uskaltaa kohdata ja sitten kai vasta siitä voi parantua...?

    Tosin ihan ensiksi pitäisi oppia ottamaan rennommin ja lopettaa turha murehtiminen...(= Se varmaan auttais parhaiten !?!

    Äänestä

  • mimi'' kirjoitti:

    Paniikki ei mikään uusi juttu ja lääkkeitäkin olen kokeillut. Juuri niitä, josta edellisessä puhut. Lääkkeet kyllä auttoivat. Sen jälkeen kun ekan pillerin otin, niin eipä ole kohtauksia tullut. Vaikkakin vaikutuksen piti alkaa vastaa viikkojen kuluttua. Eli tuo edellinen kertoo siitä, että kohtaukset tulivat juuri silloin kun niitä eniten pelkäsi. Lääkkeet antoivat varmuuden, että paniikkia ei tule. Pillerit kuitenkin turruttivat minua liikaa. En itkenyt vuoteen lääkkeiden "ansiosta", vaikka olen tunnettu siitä, että liikutun kyyneliin lähes joka asiasta. Ei ollut kiva menettää tunteita.

    Lopetin siis lääkkeet. Paniikkikohtauksia ei ole oikeastaan ollut ollenkaan. Ainoa juttu tässä on se, että tuolla mielen sopukoissa kuitenkin pyörii ajatus, että mitä jos se iskee taas. Ei ne minun kohtaukseni kovin pahoja olleet, mutta mielessä niistä tulee hirmusia katastrofeja. Eli miten ihmeessä saisi mielenkin ymmärtään, että ei niihin todellakaan kuole??? Se tässä nyt on se ongelma!!! Pelko pitäisi uskaltaa kohdata ja sitten kai vasta siitä voi parantua...?

    Tosin ihan ensiksi pitäisi oppia ottamaan rennommin ja lopettaa turha murehtiminen...(= Se varmaan auttais parhaiten !?!

    Vähän samanlaista kuin minulla. Kun kerran on paniikki iskenyt, niin sen olemassaolon mahdollisuus taitaa aina iskeä mieleen kun on vähän stressaantunut. Olen joskus unohtanut sen siten etten muistanut sen olemassaoloa kahteen vuoteen. Joten uskon että sen kyllä voi unohtaa kun on todella onnellinen ja kyllästynyt itsekin koko paniikkiin. Hupsua tämä elämä!

    Äänestä

  • kokenut kirjoitti:

    Vähän samanlaista kuin minulla. Kun kerran on paniikki iskenyt, niin sen olemassaolon mahdollisuus taitaa aina iskeä mieleen kun on vähän stressaantunut. Olen joskus unohtanut sen siten etten muistanut sen olemassaoloa kahteen vuoteen. Joten uskon että sen kyllä voi unohtaa kun on todella onnellinen ja kyllästynyt itsekin koko paniikkiin. Hupsua tämä elämä!

    jaa että mitä hemmetin pillereitä te ootte muka popsineet kun ei mitään sivuvaikutuksia ole kentien ilmenny??

    aika moni vaan valittaa saaneensa herkästi lamaannus tiloja joista ei pääse pois ku nukkumalla.. ja jotka johtaa paniikkiin..

    elkää ny puhuko ennenku ootte kokeilleet kaikki neuroleptit. paskoja ovat.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mimi'' kirjoitti:

...miten te olette selvinneet paniikeista ns. kotikonstein? (ilman lääkitystä)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu