ANNETAAN WHIPPET UROS

Se löysi uuden kodin jo.
Poistin sivun siksi.

Mistä tiedät, ettet sinä joudu antaamaan koiraasi pois elämänmuutoksen takia?

Niin, et niin yhtään mistään.

Grey kirjoitti:

Mistä tiedät, ettet sinä joudu antaamaan koiraasi pois elämänmuutoksen takia?

Niin, et niin yhtään mistään.

Mikäköhän sellainen elämänmuutos voisi olla ? Varmaankin oma kuolema tai pysyvästi hoitolaitokseen joutuminen. Itselläni on 13 vuotta yhteistä taivalta collie-uroksen kanssa ja siinä poika on mukana kulkenut monen elämänmuutoksen myötä. (avioero, muutot) Olen sitä mieltä,jos ottaa koiran niin sitten hoitaa sen loppuun asti, heti kun alkaa tulla vähän vaikeuksia niin sitten luovutetaan, hävetkää. Muutto ei ole sellainen syy, jolloin koira annetaan pois.
Ethän sä lastakaan pois antaisi,jos tulee vähän "vaikeuksia" vai laitatko ilmoituksen lehteen "Annetaan 3 vuotias tytär pitovaikeuksien takia".

Kathy kirjoitti:

Mikäköhän sellainen elämänmuutos voisi olla ? Varmaankin oma kuolema tai pysyvästi hoitolaitokseen joutuminen. Itselläni on 13 vuotta yhteistä taivalta collie-uroksen kanssa ja siinä poika on mukana kulkenut monen elämänmuutoksen myötä. (avioero, muutot) Olen sitä mieltä,jos ottaa koiran niin sitten hoitaa sen loppuun asti, heti kun alkaa tulla vähän vaikeuksia niin sitten luovutetaan, hävetkää. Muutto ei ole sellainen syy, jolloin koira annetaan pois.
Ethän sä lastakaan pois antaisi,jos tulee vähän "vaikeuksia" vai laitatko ilmoituksen lehteen "Annetaan 3 vuotias tytär pitovaikeuksien takia".

Lue lisää

En kyllä yhtään ihmettele avioeroasi jos tuolla asenteella olet elämää taivaltanut.

Kathy kirjoitti:

Mikäköhän sellainen elämänmuutos voisi olla ? Varmaankin oma kuolema tai pysyvästi hoitolaitokseen joutuminen. Itselläni on 13 vuotta yhteistä taivalta collie-uroksen kanssa ja siinä poika on mukana kulkenut monen elämänmuutoksen myötä. (avioero, muutot) Olen sitä mieltä,jos ottaa koiran niin sitten hoitaa sen loppuun asti, heti kun alkaa tulla vähän vaikeuksia niin sitten luovutetaan, hävetkää. Muutto ei ole sellainen syy, jolloin koira annetaan pois.
Ethän sä lastakaan pois antaisi,jos tulee vähän "vaikeuksia" vai laitatko ilmoituksen lehteen "Annetaan 3 vuotias tytär pitovaikeuksien takia".

Lue lisää

Itse en ole joutunut vielä ikinä luopumaan koiristani, mutten tosiaankaan lähde tuomitsemaan jos joku toinen niin joutuu tekemään.

Se syy, oli se sitten mikä tahansa, voi tulla minulle kuin sinullekkin.

En oikein usko, että olisit niin vanha että olisit omistanut collien 13 vuotta.

Grey kirjoitti:

Itse en ole joutunut vielä ikinä luopumaan koiristani, mutten tosiaankaan lähde tuomitsemaan jos joku toinen niin joutuu tekemään.

Se syy, oli se sitten mikä tahansa, voi tulla minulle kuin sinullekkin.

En oikein usko, että olisit niin vanha että olisit omistanut collien 13 vuotta.

Lue lisää

Ehkö olen vaan vastuullisempi eli aikuinen. Älkää lapset ottako koiria, jos ette pysty niistä huolehtimaan. Kuten sanoin muutto ja sen tuoma koiran eroahdistus ei ole mikään syy luopua lemmikistä. Liian paljon lemmikkejä hylätään sen vuoksi että ne on hankittu liian heppoisin perustein. Miettikää monta kertaa ennenkuin otatte sen lemmikin vaivoiksenne, siitä kun pitää huolehtia parhaimmassa tapauksessa toistakymmentä vuotta. Kun puhut "mistä tahansa syystä", sitä en hyväksy että koira heitetään pellolle kun ei enää huvita.

Järkyttynyt kirjoitti:

En kyllä yhtään ihmettele avioeroasi jos tuolla asenteella olet elämää taivaltanut.

Ikävä että avioeroni järkyttää sua, mutta elämä jatkuu. Koira on aina uskollinen, aviomiehet ehkä eivät ole. Minulle tulee uusi koiravauva, josta varmasti pidän hyvää huolta. Kurja juttu, jos teitä vaivaa se että huolehdin koiristani loppuun asti, mutta haluan pitää niistä veijareista hyvää huolta siihen asti kunnes tulee se lopullinen hyvästien jättö.

Kathy kirjoitti:

Ehkö olen vaan vastuullisempi eli aikuinen. Älkää lapset ottako koiria, jos ette pysty niistä huolehtimaan. Kuten sanoin muutto ja sen tuoma koiran eroahdistus ei ole mikään syy luopua lemmikistä. Liian paljon lemmikkejä hylätään sen vuoksi että ne on hankittu liian heppoisin perustein. Miettikää monta kertaa ennenkuin otatte sen lemmikin vaivoiksenne, siitä kun pitää huolehtia parhaimmassa tapauksessa toistakymmentä vuotta. Kun puhut "mistä tahansa syystä", sitä en hyväksy että koira heitetään pellolle kun ei enää huvita.

Lue lisää

kiinnostuin koirastanne!Kyselisin onko koira ehditty jo antaa pois?

jo pois? kirjoitti:

kiinnostuin koirastanne!Kyselisin onko koira ehditty jo antaa pois?

Ihmettelen vain, että mistä löytyy ihminen joka pystyy vahtimaan koiraansa 24/7... Noh, tämä keskustelu on loppuunkäsitelty ja koirakin jo ilmeisesti vaihtanut kotia, mutta huomautanpa silti, että eroahdistuksesta voi parantua. On olemassa koiraterapeutteja ja muita eksperttejä, jotka tietävät mitä tehdä. Ensiapua saa jo eläinlääkäristä! Kirjalliset hoito-ohjeet sekä lääkekuurin.

Olen samaa mieltä siitä, että kyllä eläimet hoidetaan loppuun asti. Eläimen ottamista tulee pohtia kauan ja tarkasti sekä ottaa huomioon "mitä jos"-tekijä. Mitä jos koira sairastuu ja vaatii elinikäisen läääkityksen? Mitä jos minä eroan/lähden opiskelemaan tms.. Ollaanko valmiita huolehtimaan eläimestä sen elämän loppuun saakka.

Ei tule mieleen tilannetta, jonka vuoksi minä rakkaista eläimistä luopuisin. Asiat saa aina järjestymään, kun ei luovuta heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa. Kummallista, että ihmiset ovat noin valmiita luopumaan perheenjäsenestään?!

ahdistaa kirjoitti:

Ihmettelen vain, että mistä löytyy ihminen joka pystyy vahtimaan koiraansa 24/7... Noh, tämä keskustelu on loppuunkäsitelty ja koirakin jo ilmeisesti vaihtanut kotia, mutta huomautanpa silti, että eroahdistuksesta voi parantua. On olemassa koiraterapeutteja ja muita eksperttejä, jotka tietävät mitä tehdä. Ensiapua saa jo eläinlääkäristä! Kirjalliset hoito-ohjeet sekä lääkekuurin.

Olen samaa mieltä siitä, että kyllä eläimet hoidetaan loppuun asti. Eläimen ottamista tulee pohtia kauan ja tarkasti sekä ottaa huomioon "mitä jos"-tekijä. Mitä jos koira sairastuu ja vaatii elinikäisen läääkityksen? Mitä jos minä eroan/lähden opiskelemaan tms.. Ollaanko valmiita huolehtimaan eläimestä sen elämän loppuun saakka.

Ei tule mieleen tilannetta, jonka vuoksi minä rakkaista eläimistä luopuisin. Asiat saa aina järjestymään, kun ei luovuta heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa. Kummallista, että ihmiset ovat noin valmiita luopumaan perheenjäsenestään?!

Lue lisää

Te siis syyllistätte minut että se on minun vikani, että "Oletpas nyt ilkeä ihminen kun annat koirasi pois"?

Jos tetäisitte tilanteeni, asianne olisi toisenlainen. Teidän kaltaisiltanne ihmisiltä on turha odottaa ymmärrystä, sillä näen, että ette ajattele omaa napaanne ja koiranne mahalaukkua pidemmälle.

Kuvittelette, etten JAKSA pitää koiraa. Te ette tiedä, kuinka rakas se oli minulle... Mutta jos sellainen paikka tulee, siitä on osattava luopua. Nyt se on perheessä, jossa sille riittää aikaa ja olen kuullut, että se voi hyvin eikä sillä ole ongelmia, koska se asuu kerrostalossa. Minullakin olisi sille aikaa liiennyt, mutta koska se ei yksinkertaisesti sopeutunut uuteen taloomme, se ei pärjännyt ulkona jne. repi huonekaluja, koska se pelkäsi talomme ääniä ja hajuja.

Teidän sopii ymmärtää... Jos olisitte olleet samassa tilanteessa kuin minä (myös rahallisessa) olisitte taatusti tehneet samoin kuin minä.

Lisäksi, teille tulee tetenkin mieleen, että "Ohhhoh! Ottaa koiran, vaikkei ole varaa pitää sitä!"
Perheellämme oli sille jopa oma säästö "tili", mutta se kaikki hupeni, kun koiramme kimppuun hyökkäsi toinen koira, ja sitä jouduttiin paikkailemaan ja käyttämään lääkärissä.

En usko teidän edelleenkään ymmärtävän, joten antaa olla. Teille on turha alkaa selitellä mitään, koska te pidätte oman päänne ja minä pidän omani. Te ette ole nähneet tilannettani, te ette ole nähneet koiraani ettekä koskaan tunteneet sitä, joten teidän on täten HYVIN hankala mennä sanomaan yhtään mitään siitä, mikä olisi ollut oikein ja mikä väärin!
Jos olisin tahtonut koirastani eroon kunnolla olisin lopettanut sen, mutta minua lohduttaa suuresti tietää, että se on elossa ja voi hyvin jossakin muualla, kuin on täällä työaikanani peloissaan (repimässä seiniä ja huonekasveja) talon äänistä ja hajuista johtuen.

Ja koska tuo voi kuulostaa pahalta, kerron uudestaan, että uudessa perheessä asuessaan se ei ole tehnyt kertaakaan mitään tuhoa. Se on rauhallinen, koska äänet siellä ovat tuttuja.

Joten, minusta tein todellakin oikean ratkaisun antaessani koirani pois, huolimatta siitä, että olin hyvin kiintynyt siihen.

Grey kirjoitti:

Itse en ole joutunut vielä ikinä luopumaan koiristani, mutten tosiaankaan lähde tuomitsemaan jos joku toinen niin joutuu tekemään.

Se syy, oli se sitten mikä tahansa, voi tulla minulle kuin sinullekkin.

En oikein usko, että olisit niin vanha että olisit omistanut collien 13 vuotta.

Lue lisää

ja vielä lisätäkseni tuohon, minulla on ollut useita koiria, joista tämä on ensimmäinen, josta olen joutunut luopumaan jostakin muusta syystä, kuin parantumattomasta sairaudesta. (ja sairastuneita koiria oli yksi, se johtui siitä, että koiran maksa lakkasi kasvamasta sen ollessa pentu)

Tämä huomautus siksi, että tunnutte luulevan minua ala-ikäiseksi tai peräti lapseksi.

WindZ kirjoitti:

Te siis syyllistätte minut että se on minun vikani, että "Oletpas nyt ilkeä ihminen kun annat koirasi pois"?

Jos tetäisitte tilanteeni, asianne olisi toisenlainen. Teidän kaltaisiltanne ihmisiltä on turha odottaa ymmärrystä, sillä näen, että ette ajattele omaa napaanne ja koiranne mahalaukkua pidemmälle.

Kuvittelette, etten JAKSA pitää koiraa. Te ette tiedä, kuinka rakas se oli minulle... Mutta jos sellainen paikka tulee, siitä on osattava luopua. Nyt se on perheessä, jossa sille riittää aikaa ja olen kuullut, että se voi hyvin eikä sillä ole ongelmia, koska se asuu kerrostalossa. Minullakin olisi sille aikaa liiennyt, mutta koska se ei yksinkertaisesti sopeutunut uuteen taloomme, se ei pärjännyt ulkona jne. repi huonekaluja, koska se pelkäsi talomme ääniä ja hajuja.

Teidän sopii ymmärtää... Jos olisitte olleet samassa tilanteessa kuin minä (myös rahallisessa) olisitte taatusti tehneet samoin kuin minä.

Lisäksi, teille tulee tetenkin mieleen, että "Ohhhoh! Ottaa koiran, vaikkei ole varaa pitää sitä!"
Perheellämme oli sille jopa oma säästö "tili", mutta se kaikki hupeni, kun koiramme kimppuun hyökkäsi toinen koira, ja sitä jouduttiin paikkailemaan ja käyttämään lääkärissä.

En usko teidän edelleenkään ymmärtävän, joten antaa olla. Teille on turha alkaa selitellä mitään, koska te pidätte oman päänne ja minä pidän omani. Te ette ole nähneet tilannettani, te ette ole nähneet koiraani ettekä koskaan tunteneet sitä, joten teidän on täten HYVIN hankala mennä sanomaan yhtään mitään siitä, mikä olisi ollut oikein ja mikä väärin!
Jos olisin tahtonut koirastani eroon kunnolla olisin lopettanut sen, mutta minua lohduttaa suuresti tietää, että se on elossa ja voi hyvin jossakin muualla, kuin on täällä työaikanani peloissaan (repimässä seiniä ja huonekasveja) talon äänistä ja hajuista johtuen.

Ja koska tuo voi kuulostaa pahalta, kerron uudestaan, että uudessa perheessä asuessaan se ei ole tehnyt kertaakaan mitään tuhoa. Se on rauhallinen, koska äänet siellä ovat tuttuja.

Joten, minusta tein todellakin oikean ratkaisun antaessani koirani pois, huolimatta siitä, että olin hyvin kiintynyt siihen.

Lue lisää

No, se oli valintasi, ja nyt sinun täytyy elää sen päätöksen kanssa. Mutta miksi joku vieras ihminen voisi tehdä enemmän koiran eteen kuin sinä joka tunsit koiran läpikotaisin, ihmettelen vaan. Anteeksi, jos olin mielestäsi tyly ja ymmärtämätön, mutta en vain itse voisi antaa omia koiriani pois.

Ensinnäkin... Kathy: "Olen luovuttanut koiran siitä syystä ettei aika riitä... Jotkut koirat vaativat aikaa, niin paljon ettei omistajalla ole aikaa sitä antaa. Sitä-paitsi, jos se on ollut teillä n.7-vuotta niin se on jo paljon, moni ei edes pysty siihen!!!! "

Kathy kirjoitti:

No, se oli valintasi, ja nyt sinun täytyy elää sen päätöksen kanssa. Mutta miksi joku vieras ihminen voisi tehdä enemmän koiran eteen kuin sinä joka tunsit koiran läpikotaisin, ihmettelen vaan. Anteeksi, jos olin mielestäsi tyly ja ymmärtämätön, mutta en vain itse voisi antaa omia koiriani pois.

Lue lisää

Vaatii tietynlaista itsearviointikykyä pystyä näkemään sekin, että ei ole enää kykeneväinen huolehtimaan lemmikistään sen ansaitsemalla tavalla. Ongelmallisia ovat nimittäin mielestäni sellaisetkin ihmiset, jotka eivät vain tajua, että lemmikin pito ei enää onnistu. Se taitaa olla vähän kunniakysymyskin joillekin eli ei periaatteessa uskalleta kasvojen menettämisen pelossa luopua eläimestä. Voi olla ettei eläimen tarvitsemaan kunnolliseen ruokaan, lääkkeisiin tms. ole varaa ja silti eläintä pidetään. En nyt tarkoita, että lemmikkejä pitäisi ottaa tuosta vaan harkitsematta voiko sen koko elämän ajan pitää vaan että täytyy pystyä hyväksymään, että parhaimmanlaisesta suunnittelusta ja päätöksestä huolimatta aina saattaa tulla eteen sellainen tilanne, jossa lemmikistä on luovuttava. Esim. allergisoituminen voi tulla jokaiselle vastaan. Kylmänarkaa koiraa ei silloin vain törkätä ulkotarhaan ja perheessä ikänsä asuneelle koiralle se voi olla suurempi muutos (vaikka turkin tai muiden järjestelyjen puolesta onnistuisikin) kuin antaa koira toiseen perheeseen. Hyvää eläimenpito"politiikkaa" osoittaa sitten, että huolehtii, että eläimen uusi koti on sille hyvä.

no oisko se pitäny jättää kotiin eroahdistuksessaan..munmielestä se tekin ihan oikein että antoi sen jollekkin jolla on paremmat mahdollisuudet hoitaa tätä koiraa...

Kathy kirjoitti:

Mikäköhän sellainen elämänmuutos voisi olla ? Varmaankin oma kuolema tai pysyvästi hoitolaitokseen joutuminen. Itselläni on 13 vuotta yhteistä taivalta collie-uroksen kanssa ja siinä poika on mukana kulkenut monen elämänmuutoksen myötä. (avioero, muutot) Olen sitä mieltä,jos ottaa koiran niin sitten hoitaa sen loppuun asti, heti kun alkaa tulla vähän vaikeuksia niin sitten luovutetaan, hävetkää. Muutto ei ole sellainen syy, jolloin koira annetaan pois.
Ethän sä lastakaan pois antaisi,jos tulee vähän "vaikeuksia" vai laitatko ilmoituksen lehteen "Annetaan 3 vuotias tytär pitovaikeuksien takia".

Lue lisää

lapsi ja koira on aivan eri asia..miten joku voi verrata lasta koiraan...voi huh huh...ja ihan hywä vaan ettäantoi koiran pois...oisitko itse pitäny yksinäisen koiran eroahdistuksesta huolimatta,..minä en...toi oli mun mielestä aivan oikea ratkaisu.!

mina kirjoitti:

no oisko se pitäny jättää kotiin eroahdistuksessaan..munmielestä se tekin ihan oikein että antoi sen jollekkin jolla on paremmat mahdollisuudet hoitaa tätä koiraa...

Eikö kukaan ole kuullut, että eroahdistusta voi hoitaa ja siitä voi parantua??

ahdistaa kirjoitti:

Eikö kukaan ole kuullut, että eroahdistusta voi hoitaa ja siitä voi parantua??

Eroahdistuksesta parantuminen on pitkällinen prosessi ja sinä aikana koira kärsii, usein sekä henkisesti että fyysisesti. Jos kärsimykset voi lopettaa nopeammin antamalla koira kotiin jossa sitä ei ahdista, eikö se ole silloin parempi ratkaisu? Minusta on itsekästä pitää kärsivää eläintä vain siksi ettei raski luopua siitä.

Koirasta luopuminen koiran parhaaksi sen sijaan on epäitsekäs ratkaisu, johon läheskään kaikki lemmikinomistajat eivät pysty. Kaikki kunnia alkuperäiselle.

Veera kirjoitti:

Eroahdistuksesta parantuminen on pitkällinen prosessi ja sinä aikana koira kärsii, usein sekä henkisesti että fyysisesti. Jos kärsimykset voi lopettaa nopeammin antamalla koira kotiin jossa sitä ei ahdista, eikö se ole silloin parempi ratkaisu? Minusta on itsekästä pitää kärsivää eläintä vain siksi ettei raski luopua siitä.

Koirasta luopuminen koiran parhaaksi sen sijaan on epäitsekäs ratkaisu, johon läheskään kaikki lemmikinomistajat eivät pysty. Kaikki kunnia alkuperäiselle.

Lue lisää

No höh, jos koiralla on eroahdistus niin mietitäänpä. Jos muutto sai tämän aikaan, niin mitähän muutto (taas) ja vielä perheen vaihto saa aikaan? Tuplaongelmat! Maalaisjärkeä hei.. Itse olen sitä mieltä että jos koiran ottaa hoidetaan se hautaan asti. Vaikeuksia varmasti tulee elämässä vastaan, otetaan silloin myös vastuu. Koira ei ole auto, joka vaihdetaan kun elämäntilanne muuttuu. Perheen muuttaminen on koiralle hirveä stressin paikka. Eroahdistusta voi todellakin hoitaa. Viitseliäisyydestä se on kiinni. Typerin syy mitä olen kuullut kun haetaan koiralle uutta kotia on ero. Mitä hittoa, eikö kumpikaan osaa hoitaa koiraa itsenäisesti?! Ääliöitä me ihmiset. Olen muuten kolmekymppinen, ennenkuin kukaan minun ikääni lähtee arvailemaan.

WindZ kirjoitti:

Te siis syyllistätte minut että se on minun vikani, että "Oletpas nyt ilkeä ihminen kun annat koirasi pois"?

Jos tetäisitte tilanteeni, asianne olisi toisenlainen. Teidän kaltaisiltanne ihmisiltä on turha odottaa ymmärrystä, sillä näen, että ette ajattele omaa napaanne ja koiranne mahalaukkua pidemmälle.

Kuvittelette, etten JAKSA pitää koiraa. Te ette tiedä, kuinka rakas se oli minulle... Mutta jos sellainen paikka tulee, siitä on osattava luopua. Nyt se on perheessä, jossa sille riittää aikaa ja olen kuullut, että se voi hyvin eikä sillä ole ongelmia, koska se asuu kerrostalossa. Minullakin olisi sille aikaa liiennyt, mutta koska se ei yksinkertaisesti sopeutunut uuteen taloomme, se ei pärjännyt ulkona jne. repi huonekaluja, koska se pelkäsi talomme ääniä ja hajuja.

Teidän sopii ymmärtää... Jos olisitte olleet samassa tilanteessa kuin minä (myös rahallisessa) olisitte taatusti tehneet samoin kuin minä.

Lisäksi, teille tulee tetenkin mieleen, että "Ohhhoh! Ottaa koiran, vaikkei ole varaa pitää sitä!"
Perheellämme oli sille jopa oma säästö "tili", mutta se kaikki hupeni, kun koiramme kimppuun hyökkäsi toinen koira, ja sitä jouduttiin paikkailemaan ja käyttämään lääkärissä.

En usko teidän edelleenkään ymmärtävän, joten antaa olla. Teille on turha alkaa selitellä mitään, koska te pidätte oman päänne ja minä pidän omani. Te ette ole nähneet tilannettani, te ette ole nähneet koiraani ettekä koskaan tunteneet sitä, joten teidän on täten HYVIN hankala mennä sanomaan yhtään mitään siitä, mikä olisi ollut oikein ja mikä väärin!
Jos olisin tahtonut koirastani eroon kunnolla olisin lopettanut sen, mutta minua lohduttaa suuresti tietää, että se on elossa ja voi hyvin jossakin muualla, kuin on täällä työaikanani peloissaan (repimässä seiniä ja huonekasveja) talon äänistä ja hajuista johtuen.

Ja koska tuo voi kuulostaa pahalta, kerron uudestaan, että uudessa perheessä asuessaan se ei ole tehnyt kertaakaan mitään tuhoa. Se on rauhallinen, koska äänet siellä ovat tuttuja.

Joten, minusta tein todellakin oikean ratkaisun antaessani koirani pois, huolimatta siitä, että olin hyvin kiintynyt siihen.

Lue lisää

säälittävää ja noloa alkaa arvostelemaan toisten ratkaisuja pelkän lyhyen ilmoituksen perusteella.koiria ja ongelmia on niiin monenlaisia.joskus toiseen perheeseen antaminen on ainoa ratkaisu, ja paras ratkaisu.Kaikkea kannattaa kuitenkin yrittää ennen kuin päättää luopua koirastaan.Sekin on koiralle raskasta, ainakin aluksi.Onneksi sillä on kuitenkin nyt kaikki hyvin!!

WindZ kirjoitti:

Te siis syyllistätte minut että se on minun vikani, että "Oletpas nyt ilkeä ihminen kun annat koirasi pois"?

Jos tetäisitte tilanteeni, asianne olisi toisenlainen. Teidän kaltaisiltanne ihmisiltä on turha odottaa ymmärrystä, sillä näen, että ette ajattele omaa napaanne ja koiranne mahalaukkua pidemmälle.

Kuvittelette, etten JAKSA pitää koiraa. Te ette tiedä, kuinka rakas se oli minulle... Mutta jos sellainen paikka tulee, siitä on osattava luopua. Nyt se on perheessä, jossa sille riittää aikaa ja olen kuullut, että se voi hyvin eikä sillä ole ongelmia, koska se asuu kerrostalossa. Minullakin olisi sille aikaa liiennyt, mutta koska se ei yksinkertaisesti sopeutunut uuteen taloomme, se ei pärjännyt ulkona jne. repi huonekaluja, koska se pelkäsi talomme ääniä ja hajuja.

Teidän sopii ymmärtää... Jos olisitte olleet samassa tilanteessa kuin minä (myös rahallisessa) olisitte taatusti tehneet samoin kuin minä.

Lisäksi, teille tulee tetenkin mieleen, että "Ohhhoh! Ottaa koiran, vaikkei ole varaa pitää sitä!"
Perheellämme oli sille jopa oma säästö "tili", mutta se kaikki hupeni, kun koiramme kimppuun hyökkäsi toinen koira, ja sitä jouduttiin paikkailemaan ja käyttämään lääkärissä.

En usko teidän edelleenkään ymmärtävän, joten antaa olla. Teille on turha alkaa selitellä mitään, koska te pidätte oman päänne ja minä pidän omani. Te ette ole nähneet tilannettani, te ette ole nähneet koiraani ettekä koskaan tunteneet sitä, joten teidän on täten HYVIN hankala mennä sanomaan yhtään mitään siitä, mikä olisi ollut oikein ja mikä väärin!
Jos olisin tahtonut koirastani eroon kunnolla olisin lopettanut sen, mutta minua lohduttaa suuresti tietää, että se on elossa ja voi hyvin jossakin muualla, kuin on täällä työaikanani peloissaan (repimässä seiniä ja huonekasveja) talon äänistä ja hajuista johtuen.

Ja koska tuo voi kuulostaa pahalta, kerron uudestaan, että uudessa perheessä asuessaan se ei ole tehnyt kertaakaan mitään tuhoa. Se on rauhallinen, koska äänet siellä ovat tuttuja.

Joten, minusta tein todellakin oikean ratkaisun antaessani koirani pois, huolimatta siitä, että olin hyvin kiintynyt siihen.

Lue lisää

eroahdistuksen saa hoidettua koiralta pois, vaatii aikaa kylläkin ja turha sanoa, että se on niin pahana että ei onnistu, ei pidä meinaan paikkaansa, pahankin eroahdistuksen saa pois, ilman mitään haihduttimia etc, jos vain on taitoa ja viitseliäisyyttä, selvästikkään et ole osannut tulkita koiraasi ja sen käytöstä, jotta olisit osannut sen parantaa ja ehkäpä silloin onkin parempi antaa se eteenpäin, tymintä on antaa eläin ilmaiseksi, silloin se on aivan liian helppo ottaa, ajattelematta asiaa kunnolla.....

Lähes jokainen alkoi kommentoimaan ikäänsä ja siihen "liittyvää" viisauttaansa. Kuule, ensinnäkään ikä ei katso viisautta. Ja viisautta on monenlaista. Jospa lopetetaan tähän tapaukseen koskevat jupinat.

Kaikki vanhuksetkii pitäs sun mielestä sit lopettaa? Jos sukulaiset ei huolehdi?
Meille on tullu kaks koiraa 9-vuotiaina ja molemmat sopeutunu täysin ongelmitta.

Itse en omista koiristani luovu. Ainut syy luopua on kuolema.
Eroahdistus on täysin hoidettavissa.
Pistää vihaks lukee, kun joka paikka on pullollaan koiria joista luovutaan "elämäntilanteen muutoksen" takia.