Kun tajuaa että se vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu aina vain vuodesta toiseen. Eniten minua kyllä ahdistaa se että hyvin suurella todennäköisyydellä en tule koskaan löytämään tyttöystävää ja voi olla etten edes kykenisi seurustelemaan kun olen jo tottunut siihen että yksin pitää aina olla. Tavallaan se on jopa vähän pelottava ajatus jos yksinäisyys loppuiskin yhtäkkiä kuin seinään vaikka oikeasti toivon sitä.
Yksinäisyys on musertava olotila
lonelyman89
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ai, tyttö ystävää et löydä. Onko sinulla muita ystäviä? Onko yksinäisyytesi paljon syvempää kuin parisuhteen puuttuminen.
Kun kovin pitkään on yksin, siis ilman parisuhdetta, rupeaa jo pelkäämään ettei itsestä enää edes olisi parisuhteeseen. Olenko kaavoihini kangistunut? Siedänkö toisen toiveita ja tarpeita, ideoita, puhetta, osaanko nukkua jonkun vieressä..... Osaisinko enää olla "kuin ennen" normaalisti jne...
Et ole ainoa ja yksin tässä mielessä. Eipä paljon lohduta!
Hehee täällä kans yksi joka kanssa samoilla ajatuksilla...
Kiva tietää et on muitakin.. Olisimpa nainen niin olis helpompi löytää seuraa. Yksin kans päivästä toiseen ,töissä sentääs jotai sosiaalisia kontakteja ja harrastuksissa mut muuten aika köyhää. Kaikil kavereil "oma" elämä. Juuttunu pieneen tuppukylään ja rahat aina aika vähis ku o pakollisia menoja ni ei oo varaa ravata baareis ja selvin päin tosi ujo ku on huono itsetunto.. Toivottavasti löydän joskus paikkani tässä maailmassa..
Mulla jostain syystä aina yksi kaveri häviää elämästä, jos löydän uuden kaverin. Sama on nytten, kun tutustuin netissä yhteen uuteen kaveriin ja näin hänet livenä. Sitten on entinen kaveri alkanut vältteleen mua, mun pitää olla aina se joka ottaa yhteyttä häneen tai muuten ei nähdä lainkaan. On älyttömän raskata tuollainen. Ihan kun mun elämä olisi jotenkin kirottua. Nyt kun löysin ton kaverin , niin mun kuoli samassa kuussa 2 lemmikkiä ja vanha kaveri välttelee tai ei vaan jaksa mua nähdä..
Eipä se seuran löytäminen ole helpompaa vaikka on nainen. Vaikeaa tavata muita ihmisiä, kun itsetunto on niin alhaalla
Itsetuntoa voi kohottaa! Vain sinä itse voit sen tehdä!
En kaipaa enää minkäänlaista seuraa, vuosikymmenet on sen mulle jo aikapäiviä sitten opettaneet - tämä nykypaskanetti ja nettihenkilöt ei ole mua varten eikä muutenkaan enää tämä nykyinen maailma. Vielä joskus 80-luvulla elämä harvakseltaan tuntui siltä että kyllä se tästä lähtee kulkemaan, no ei sitten lähtenyt.
Nyt olen sen lopullisesti ymmärtänyt ja hyväksynyt kohdalleni.
Pitäkää paska maailmanne, vielä sen aikaa kun sitä on jäljellä...
No joo katkeraksi se vetää tuo pitkä aika yksinäisyydessä!! Oletko ajatellut harrastaa joain uutta? Tai hankkia koira? Joku koira joka tarttee kodin ja on myös yksin? Ainaki ois seuraa ja syy lähteä ulos !! Viestisi takia kyllä nuo ois hyvä käydä purkamassa jollekin . . Käy seurakunnan diakonin luona jos et muualle halua, se auttaa
Laittakaa kirjoituksiin montako vuotta olette olleet yksin ja syntymä vuotenne
niin lukijat saavat käsitystä miten pitkistä ajoista on kyse .
-50 lopuilta asti.
Kyllä yksin on mukavampaa kuin kurjan kaverin kanssa.
Tai hanki koira, se on ihmisen paras ystävä. Sillä ainakin saa ystäviä. Tai sitten vihamiehiä .
Oon tuntenut oloni yksinäiseksi enemmän tai vähemmän noin 15 vuotta, mutta siis en ole totaaliyksinäinen kuitenkaan.. Mulla on jonkin verran ihmiskontakteja, ainoa vaan että usein minä olen se yhteydenottaja..