Olen todennut voivani loppukesällä ja nyt syksyllä paremmin kuin pitkään aikaan, ei juurikaan paniikkikohtauksia ja vain tavallista ahdistusta silloin tällöin. Se alkoi, kun työt alkoivat loman jälkeen. Aiemminkin on työllä ollut samantyyppisiä vaikutuksia, mutta ei näin voimakkaita. Ja arvelen, että kyse ei ole vaan tästä.
Tilanne on kummallinen, koska muutama viikko sen jälkeen kun aloin voida paremmin, sain kuulla läheiseni tilanteesta, joka on paha. Ajoittain olen hänestä erittäin huolestunut ja voimat poissa eikä hän puhu minulle, anna auttaa.
Mutta sitten taas alan elää omaa elämääni ja voida hyvin. Läheiseni tilanne on tietysti taustalla ja olen pahoillani, koska hän sulkee minut pois elämästään. Mutta en mahda asialle mitään, hän on sanonut, että hän haluaa niin.
Ihmettelen, mistä tällainen hyvinvoinnin aalto johtuu. Minähän olen kroonisesti ahdistunut. Edellisen kerran tämä kai tapahtui 35 vuotta sitten, kun älysin jättää teoreettiset opinnot kesken ja siirtyä työelämään. Kouluun ja opiskeluun, josta en tajunnut mitään, hukkaantui 20 vuotta.
Tilanne on kummallinen, koska muutama viikko sen jälkeen kun aloin voida paremmin, sain kuulla läheiseni tilanteesta, joka on paha. Ajoittain olen hänestä erittäin huolestunut ja voimat poissa eikä hän puhu minulle, anna auttaa.
Mutta sitten taas alan elää omaa elämääni ja voida hyvin. Läheiseni tilanne on tietysti taustalla ja olen pahoillani, koska hän sulkee minut pois elämästään. Mutta en mahda asialle mitään, hän on sanonut, että hän haluaa niin.
Ihmettelen, mistä tällainen hyvinvoinnin aalto johtuu. Minähän olen kroonisesti ahdistunut. Edellisen kerran tämä kai tapahtui 35 vuotta sitten, kun älysin jättää teoreettiset opinnot kesken ja siirtyä työelämään. Kouluun ja opiskeluun, josta en tajunnut mitään, hukkaantui 20 vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä veikkonen haikaile pahan olon perään vaan iloitse. Sairaudesta voi parantua, niin myös masennuksesta. Jos se masis on tehnyt sinussa sen tehtävän jonka se piti tehdäkin. Ihmisen psyykeessä on paljon korjaavia voimavaroja.
Ja älä kanna huolta läheisestäsi. Jos hän kokee, ettei nyt tarvitse tukeasi, asia on sillä selvä. Etpäs jos joku roikkuisi sinussa ja et voisi etkä jaksaisi olla tukena. Nauti nyt hyvästä fiiliksestä. Käy lenkillä, lepää ja tee kovoja juttuja.
Kiitokset kannustuksesta, mutta täsmennän, että minulla ei ole masennusdiagnoosia. Määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja ADHD.
En tule parantumaan oireistani koskaan kokonaan, sen tiedän ja samaa mieltä ovat ammattiauttajat. Sellaista en edes kuvittele. Tavanomaista ahdistuneisuutta on, mutta sillä ei ole väliä. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut tervettä aikaa.
Enkä todella haikaile pahan olon perään, hieman vain ihmettelen. Työssä on tietysti mennyt hyvin, mutta niin siellä on mennyt ennenkin.
Kyllä minä jaksan olla tukena, jos tuo kyseinen läheinen tarvitsee. Olen ymmärrettävästi hänestä huolissani, koska joitain vuosia sitten vastaavassa tilanteessa hän yritti itsemurhaa. Silloin hoidin häntä ja olin muutenkin tukena.
Ja aina saa voimaa myös itselle, kun tukee läheistään. Kukapa meistä täysin terve on. On vain tultava sinuiksi itsensä kanssa ja hyväksyttävä elämä sellaisena kuin se tulee.
Minä tulin tästä aloituksesta hyvälle tuulelle :) nauti! Hittojako sitä turhaan kärsimään. Voi että, toivottavasti minullekkin tulisi tuollainen vaihe vielä joskus :)
Pitkäaikaisesta ahdistuksesta ja / tai masennuksesta voi parantua melko lyhyellä aikavälillä lopullisesti.
Olin n. 10 vuotta kroonisesti ahdistunut. Eräänä keväänä, pian kuusi vuotta sitten parannuin eikä ahdistus enää ole tullut takaisin. On ollut kivaa nauttia arjesta, keskittyä lukemiseen, elokuviin, musiikin kuunteluun, ihmissuhteisiin. Kaikki on oikeastaan nyt toisin kokemusmaailmassani.
Minulle uskoon tuleminen oli avain ahdistuksesta parantumiseen.