että mä että mun elämä on oikeasti ihan sekaisen. En ole terve. Fyysisesti varmaan kyllä, mutta en henkisesti.
Miten mä kertoisin sulle sen
Tykkäisitköhänenää
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ehkä hän tietää sen jo, tai arvaa...
No kyllä vähän näin luulenkin...
Mitä tarkoitat? Haluatko avata vähän tuota..?
Minä en ainakaan säikähtäisi, jos avoimesti minulle joku noin kertoisi ja myös ammattiapua yrittäisi hakea. Haluaisin tukea.
Mitähän jos kirjottaisit vaikka sähköpostin.
tai vaikka kasvotusten juttelemalla?
Apu tulee kyllä.
kävi? Kaikki asiat kun ei ole aina niin yksiselkoisia, elämä on monimutkaista, mutta se tie mikä perille vie, sen voi joko etsiä, tai kadottaa ikuiseksi ajaksi.
Mulle ei ole kyllä selvinnyt eikä selviäkkään kerro vaikka sähköpostilla vaikka koskaan vastausta saanutkaan.
Ei se että elämä on sekaisin kenestäkään sairasta tee.
kannattaa mennä pois tällaiselta palstalta, jos kaikki ei ole kunnossa. Teethän sen? Ja toisekseen todellinen rakkaus auttaa sua toipumaan henkisesti.
Hyviä vinkkejä, vaikka minä, siis ei ap tulinkin sairaaksi juuri olemalla pois palstalta kaiken sen ajan.
Tää yhteislunta vikkelä kinttuisille tilaa antaa.
Tää yhteiskunta huijaa sen kun kerkiää.
Löytyyköhän eduskunnasta ainuttakaan kansanedustajaa joka on nuhteeton
Näin opetettiin 1960-luvulla.
Miten nykyään mahtaa olla.
Konnuudet palkitaan ja rehellisyys kuopataan.
Näistä tekijäistä on elämän arvot sekasin menneet.
Mulla ainakin, entäs sulla.
Varmaan se ihminen jos välittää niin haluais tietää miten asiat on ja haluais yrittää auttaa.
No kun en tiedä välittääkö :(
Olet rakas ja tärkeä mulle, en mä sitä säikähdä, voit kertoa.
Asioilla on tapana järjestyä.
Avoimuus on yksi askel.
Ajattele hyviä asioita, yksi kerrallaan. Löydä jotain hyvää. Sitä on!
Ei ole mitään hätää, selviät kyllä.
Kaikki kääntyy hyväksi, kaikenlaiset asiat :)
Jos se ihminen oikeasti välittää, ei hän tuosta säikähdä. Hän on tukena.
Mutta saattaisi vaatia kunnon selityksen aasta ööhön...
Rakas ja kultainen, päivänkakkarainen. Tottakai rakastaisin edelleen ja vaan enemmän.
Kiitos kaikille tuesta :)
Voi kulta rakas, olen aavistellut sitä, en ikinä jättäisi sinua siksi, olet tärkeä mulle, olen sanonut sen sulle monta kertaa. Melkein rakastan sua nyt jo. Kerro mulle.
Ei hän ole sanonut mulle että olen tärkeä, ainakaan suoraan. Täällä on ehkä voinut sanoa
Sä oot varmaan sellanen käytännöllinen ihminen.. joskus voi tulla paineita elämässä ja sillon voi olla vähän aikaa elämä sekaisin. Mutta kyllä se siitä lähtee taas kulkemaan. Tykkäisinkö edelleen? Kyllä tykkäisin.
Hugs.
Huomiohakuinen persoonahärö?
Mä voin antaa sulle (hänelle) kaiken sen huomion mitä tarttee:)
Rakastaisin, ehdottomasti. Uskon, että yhdessä asiat alkaisivat selkenemään pikku hiljaa. Askel kerrallaan. Yksin kukaan ei jaksa. Yhdessä olisimme vahvoja. Toinen toisiamme tukien, ymmärtäen ja rakastaen. Ei niin suurta eikä niin pientä estettä, jota yhdessä emme ylittäisi.
Eipä tuossa mitään uutta olisi, uutta olisi vain se että hän myöntäisi että hänellä on ongelma.
Juu voin myöntää jos ongelmia nyt löytyy.
Ei se haittaisi mitään jos kun toisesta välittää, turhaan pelkäät.
Tärkeää on olla rehellinen ja kertoa. Ei ikäänsä voi piilotella huonojakaan ominaisuuksiaan, ne tulee jossakin vaiheessa esille. Jos ei kerro voi toinen tuntea tulevansa petetyksi ja jäät sen takia yksin.
Varmasti arvaa jo, vai mitä luulet?