Satanismi, uskonto vai filosofia?

..sitä satanismiksi. Ei tarvitse tehdä epämääräisiä, epäselviä ja epäyhtenäisiä määrityksiä. Se on tapa katsoa maailmaa ihan siinä missä kristinusko, buddhalaisuus tai islam. Joten miksi määritellä pidemmälle?

Pidän sitä elämän filosofiana, jossa on uskon asioita mukana ks. Greater magic.

Riippuu ihmisestä, joka sitä sanaa käyttää. CoS:issa se on luultavasti lähempänä elämänfilosofiaa, muualla lähempänä uskontoa ja uskonnollista kokemista.

Satanismi on mielestääni elämänfilosofiaa, elämäntapaa, arvofilosofiaa. miten nyt kukin haluaa ilmaista asian. Uskontoko? Ei, en palvo ketään, enkä usko muihin kuin itseeni.

on psykopaatin koko kuva

Psykopaatti käyttää häikäilemättömästi toisia ihmisiä hyväkseen, eikä näe siinä mitään väärää. Psykopaatti kohtelee muita ihmisiä hyvin vain hyötymistarkoituksessa, kuin esineitä tai välineitä, mutta mitään aitoa ja todellista ystävyyttä hänellä ei ole antaa. Sen sijaan jos psykopaattia itseään kohdellaan siten kuin hän kohtelee muita, hän puolustaa itseään hyökkäävän raivokkaasti. Hän näkee syyn aina toisissa, mutta omalle pimeälle puolelleen hän on täysin sokea. Niinpä psykopaattien ihmissuhteet jäävät hyvin ohuiksi ja pinnallisiksi, sekä lyhytaikaisiksi. Kukaan ei jaksa kauaa psykopaatin vastenmielisen itsekeskeistä persoonaa. Vaikka psykopaatti aiheuttaa paljon kärsimystä, hän ei itse kuitenkaan kärsi tästä.

Psykopatia

Psykopatian käsite perustuu paljolti Harvey Cleckleyn kirjoituksiin. Cleckleyn mukaan psykopaattinen kyky tuntea emootioita sekä positiivisia,että negatiivisia on köyhää. Psykopaatti ei tunne häpeää,ja hänen näennäisen positiiviset tunteet ovat usein näyteltyjä. Psykopaatti ei voi oppia virheistä, negatiivisten emootioiden puutteen takia. Positiivisten emootioiden köyhyys aiheuttaa vastuuntunnottoman käyttäytymisen muita ihmisiä kohtaan.

Johdanto

Sana psykologia on monille tuttu mutta kovinkaan moni ei tiedä sen todellista merkitystä. Sama sääntö pätee sanaan psykopatia,monien mielestä se on jotain hullua tai mielenvikaista. Jo elokuvastakin tuttu puukoilla heiluminen ja mieletön tappaminen ja hulluus ohjaa myös mieltä psykopatia sanan esiintullessa.

Kukaan ei voi myöskään sanoa että ei ole koskaan ole mielen terveydeltään sairas esimerkiksi masentunut,mutta se että kokemukset ja elämän kärsimykset eivät ole ainut tie hulluksi vaan myös ihmisen ”syvä” persoonallisuus vaikuttaa asiaan.Nykyään on paljon erilaisia aiheita ja asioita jotka pistävät miettimään onko hulluja tosi paljon keskuudessamme, hyvä esimerkki on mielestämme Amerikassa tapahtuneet opettajan ampumiset ja muut vastaavat,hyvä havaita ampumisessa ja jälkitilanteessa on se että todella nuori poika ”ampuja”nauroi vain poliisiautossa, mutta onko hän hullu?

Psykopaattiset väkivallan tekijät erottuvat muista ryhmistä suuremman kylmyyden ja välinpitämättömyyden takia. Heidän ihmissuhteitaan ohjaa lyhytaikaisuus, pinnallisuus ja oman hyödyn ja jatkuvan huomion tavoittelu. He kokevat lähes kaiken huomion palkitsevana tekijänä. Tämä aiheuttaa jatkuvan tarpeen käyttäytyä agressiivisesti, jotta ympäristön osoittama pelko säilyisi esimerkiksi harmiton huomautus ”onpa erikoiset kengät” voi aiheuttaa silmittomän raivon purkauksen. Jälkeen päin psykopaatti suhtautuu tekoihinsa viileästi ja välinpitämättömästi syyttäen kaikkia muita paitsi itseään.Psykopaateilla on usein ”vikana”että he eivät ehkä useastikaan tajua/tiedosta tekonsa vakavuutta.

Psykopaattiset ryhmät

Ensimmäinen ryhmä on jähmeiden psykopaattien ryhmä johon kuuluvat ihmiset jotka eivät tiedosta tekojaan.He ovat kylmiä ja välinpitämättömiä ja heiltä puutuvat kaikki tunneilmaisut.Mikään ei tunnu järkyttävän heitä ja käyttävät tätä luonnetta ikäänkuin panssarina ulkomaailmaa vastaan. Toinen ryhmä on paranoidisten eli vainoharhaisten ja aggressivisten ihmistenryhmä. Ihmisille on tyypillistä jatkuva epäluulo,varovaisuus, ja heidän luottamustaan on vaikea saavuttaaa. Tätä epäluuloisuuden astetta vakavampi muoto on vainoharhaisuus. Se saa näissä ihmisissä aikaan kuvitelmia. Esim: organisaatioista jotka ovat suunnattuja niitä vastaan, ja esim: koko lain säädännön suunnitellun vain heidän kiusakseen. Heidän ulkonaista käytöstään leimaa aggressiivisuus uhkailevaisuus ja lyhytpinnaisuus. Kolmatta ryhmää voidaan kutsua destruktiivisten ihmisten, eli tuhoavien psykopaattien ryhmäksi.Tähän ryhmään kuuluville on ominaista jatkuva tuhokäyttäytyminen, tämä ryhmä on edellä mainituista ryhmistä pienin. Näille ihmisille on tarkoituksen mukaista aggressiivinen puuhailu. He tappelevat tuhoavat ja rellestävät, eivätkä he pyri tälläisellä käytöksellä saavuttamaan mitään ihmeellisempää hyötyä. He etsivät aktiivisesti tappeluita ja he tappelevat enemmän omaksi huvikseen kuin tarkoituksenaan todella selvitellä välejään, ja kun se on johtanut siihen pisteeseen ettei tappelua voi jatkaa he jäävät enemmän yksin ja pettyneinä kuin ennen tappelua. Neljättä ryhmää voidaan kutsua mallioppimisen ryhmäksi, näillä ihmisillä luonnevaurio ei ole kovin vakava, se ei ole särkenyt persoonallisuutta kuten muissa ryhmissä arviointikyky ei myöskään ole vääristynyt. Heitä kuitenkin on pidettävä lähinnä psykopaatteina, johtuen heidän ulkoisesta käyttäytymisestä sekä tiettyjen persoonallisuuden piirteiden johdosta. He ovat emotionaalisesti kylmiä sekä välinpitämättömiä. Heidän tunne-elämänsä on heikosti kehittynyt. Heillä on puutteelinen myötäelemisen kyky sekä huonot ihmisuhteet, suurin osa pahoinpitelijöistä kuuluu tähän ryhmään.

Pohdinta

Psykopatiasta ei yleensä tiedetä paljon ja usein sitä myös pelätään. Jos kaikki rikolliset olisivat psykopaatteja heitä ei saisi vastuuseen teoistaan, koska eivät ymmärrä tekosiaan vaan luulevat että siinä ei ole mitään väärää jos ne nyt jonkun tappavat. Tästä johtuen voidaan ajatella että psykopaatit ovat eräässä mielessä "syyntakeettomia", hehän eivät tiedä tekevänsä mitään väärää.


Muita avainsanoja ovat: Asosiaalisuus, ja persoonallisuushäiriö.

PSYKOPATIA ELI ASOSIAALINEN PERSOONALLISUUS

(Luku Häikäilemätön minä kirjasta Mikä minä on)

Lehdistä voi lukea kammottavia juttuja. Nuori nainen valeli maanalaisessa ihmisten päälle bensiiniä ja sytytti sen palamaan. Tuntematon henkilö laittoi makeisten joukkoon myrkkyä ja surmasi useita lapsia. Mies ampui kadulla viattomia ihmisiä täysin summittaisesti.

Kysyttäessä jälkeenpäin syytä tällaiseen mielettömyyteen nainen vastasi vain: "Halusin tehdä sen". Mies taas sanoi: "Piti päästää vähän höyryä ulos".

Tämmöinen tuntuu aivan käsittämättömältä. Millaisia villejä tai mielenvikaisia nämä ihmiset ovat? Miten ihminen voi tehdä jotakin tuollaista katumatta? Voimme jotenkin ymmärtää sellaisen rikoksen, jonka tavoitteena on hyöty tai vaikkapa kostaa jokin vääryys. Silloin rikoksella on jokin syy, jonka vaadimme, jotta voisimme ymmärtää tällaista käyttäytymistä.

Nämä ihmiset ovat kaikessa hirvittävyydessään kiehtovia, kuten heistä kertovien elokuvien tai kirjojen suosiokin osoittaa. Tällaisen elokuvan juoni on yksinkertainen. Puolet elokuvasta kuluu siihen, että tuo ihmishirviö tekee raakoja murhia, ja sitten toinen puoli kuluu siihen, että häntä ajetaan takaa.

Nämä ihmiset eivät ole mitään villejä petoja, vaan usein asiallisesti käyttäytyviä, rauhallisia ihmisiä.

Tällainen toiminta on niin poikkeavaa, että se on kirjattu yhdeksi psykiatriseksi diagnoosiksi. Se kuuluu persoonallisuushäiriöihin ja sitä nimitetään asosiaaliseksi (asosiaaliseksi) persoonallisuudeksi. Perustelu on juuri se, että tällaisen käyttäytymisen takana on oltava jollakin tavalla häiriintynyt tai sairas persoonallisuus. Asosiaalisen persoonallisuuden toinen, tässä luvussa käytetty nimitys on psykopatia.

Eräässä oppikirjassa psykopatia määritellään näin:

Kyseessä ovat potilaat, joiden oireina ovat pinnallisuus, viehätysvoima, älykkyys, heikko turhautumien sieto ja psykoottisten sekä neuroottisten oireiden puute. He ovat epäluotettavia, minäkeskeisiä ja kyvyttömiä rakastamaan ja tuntemaan katumusta.

Raimo Mäkelä kuvaa eräässä monisteessaan näitä henkilöitä osuvasti. Hän luettelee kaikkiaan 35 erilaista piirrettä, jotka kuvaavat asosiaalista persoonallisuutta (psykopatiaa). Seuraavassa joitakin näistä kuvauksista:

Hän tekee fyysisesti ja psyykkisesti normaalin vaikutuksen: hän on yleensä hauskannäköinen, ystävällinen ja puoleensavetävä.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen. Hän haluaa olla huomion kohteena. Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen. Hän ostaa liittolaisia ja rakkautta ja käyttää toisia hyväkseen.

Hän on epäluuloinen eikä luota kehenkään.
Hän ei koskaan kadu, masennu, häpeä eikä ole syyllinen. Hän muuttaa kantaansa, unohtaa lupauksensa ja syyllistää muut.
Hän ei koskaan anna anteeksi kokemaansa loukkausta.

Hänellä on mahtava käsitys omasta itsestään.
Tällainen ihminen on pahimmillaan - josta tässä nyt on kysymys - täydellisen itsekeskeinen, vallanhimoinen, kyltymätön ja tyydyttämätön, kykenemätön asettumaan toisen asemaan ja rakastamaan. Hän on sokea itseensä nähden; ei tunne itseään eikä tiedosta omia puutteitaan.

Nämä eivät ole villin pedon, vaan pelottavan vaikean ihmisen kuvauksia.

Kaikki tällaiset ihmiset eivät suinkaan kulje murhaamassa muita ihmisiä. Missä he ovat ja mitä he tekevät? Osa päätyy rikollisiksi ja huijareiksi. Huijareina he erikoistuvat avuttomien ihmisten puijaamiseen. Kuitenkin valtaosa psykopaateista on kuitenkin hyvissä asemissa yhteiskunnan eri alueilla. Luultavasti huomattava osa talousrikollisista kuuluu tähän ryhmään.

Psykopatian syyt

Sosiologisen tulkinan mukaan "psykopatia" on yksilön ja kulttuurin vuorovaikutuksen tulosta. Kaikki yksilöt eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin. Psykopatia-sanalla kuvataan tällaista sopeutumattomuutta. Kaikki kulttuurit tuottavat sellaisia normeja tai sääntöjä, joista poikkeamista pidetään torjuttavana asiana. Intian brahmiinit eivät juo alkoholia. Alkoholia käyttävä on heidän keskuudessaan "psykopaatti", joka näin paljastuu erilaisuutta leimaavaksi nimikkeeksi. Psykopatiaa voi synnyttää jokin sellainen ympäristö, joka opettaa ihmiselle, että toisen hyväksikäyttö on luonnollista. Hän voi oppia itse karvaasti, että tässä ympäristössä voi selvityä vain käyttämällä itse samanlaisia keinoja. Näin psykopaatti on itse ympäristönsä uhri.

Sosiologinen tulkinta tavoittaa jotakin olennaista, mutta on siinä mielessä epämääräinen, että sopeutumattomuus voi olla luonteeltaan hyvin erilaista. Se sulkee piiriinsä monenlaisia asioita. Keksijät, uudistajat ja sortovallan vastustajat ovat sopeutumattomia, mutta eivät välttämättä minäkeskeisiä oman edun tavoittelijoita.

Toisaalta määrittely ei sisällä sellaista "psykopatiaa", jonka kulttuuri näyttää auliisti hyväksyvän. Kasinotalouden villitsemät ihmiset ihailivat estoitta keinottelijoita. Myös politiikassa ovat suosittuja henkilöt, jotka häikäilemättömästi käyttävät muita ihmisiä hyväkseen. Historia tarjoaa mitä kauheinpia esimerkkejä. Useimmat diktaattorit ja itsevaltaiset hallitsijat ovat olleet psykopaatin malliesimerkkejä. Heissä yhdistyy usein viehätysvoima ja julmuus.

Biologiset tulkinnat edustavat selitysten toista äärilaitaa. Aivojen luonnolliset ehkäisyjärjestelmät ovat vioittuneet tai häiriytyneet. Yksilö ei tunne ahdistusta tai pelkoa käyttäytymisensä seurauksista. Tutkimuksissa on saatu eroja psykopaattien ja tavallisten ihmisten aivosähkökäyrien välille. Tämä rakenteellinen poikkeavuus näkyy siinä, että psykopaatin herkkyys reagoida tunteilla on vähentynyt.

Ulkoisen ärsykkeen tulee olla hyvin voimakas, jotta se herättäisi psykopaatissa mielenkiintoa, saati voimakkaan tunnetilan. Kun ulkoisten ärsykkeiden teho on heikko, he ehdollistuvat hitaasti. Tämä merkitsee sitä, että he eivät rekisteröi saamiaan palautteita. Etenkään rangaistukset eivät heihin vaikuta. Kun tunnekokemukset ovat latteita, se saa aikaan ns. ärsykehakuisuutta eli vaihtelunhalua.

Jotta psyykkisessä järjestelmässä tapahtuisi edes jotakin, on haettava mahdollisimman vahvoja keinoja sen käynnistämiseksi ja liikuttamiseksi. Adoptiotutkimukset tukevat tulkintaa, jonka mukaan psykopatiassa on geneettinen taipumus. Silloin kyse ei ole ehkäisyjärjestelmien häiriöistä, vaan luonnollisista yksilöllisistä eroista.

Biologinen selitys on sekin luonteeltaan yleinen. Biologiset tulkinnat selittävät psykopatian yksittäisiä piirteitä, mutta ei sen kokonaisuutta. Mikään yllä luetelluista ominaisuuksista (ahdistuksen puuttuminen, vaihtelunhalu, tunnneilmaisun niukkuus) ei tee kenestäkään psykopaattia, pikemminkin päinvastoin. Biologinen tulkinta voidaan yleisessä mielessä hyväksyä. Kaikilla inhimillisillä piirteillä ja ominaisuuksilla on biologinen perusta.

Kolmanneksi psykopatiaa on selitetty oppimisen avulla. Psykopaatiksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Psykopaatin kasvuympäristö on on monin tavoin puutteellinen. Se ei sosiaalista lasta. Sitä luonnehtii kylmyys, rankaisevuus, laiminlyönnit, torjunta ja moraalisesti hyväksyttävien samastumiskohteiden puuttuminen.

Lapsi ei opi moraalikoodeja. Psykopatiaa synnyttää sellainen vanhempien kasvatustyyli, jolle on ominaista vanhempien etäisyys ja tunnekylmyys sekä kontrollin epämääräisyys ja mielivaltaisuus. Tällaisissa kodeissa kasvavat lapset oppivat karttamaan rangaistuksia kaikin keinoin, mutta he eivät saa vanhemmiltaan lainkaan myönteistä palautetta, ei ainakaan sellaista, jonka voisi tunnistaa.

Oppimiseen perustuvan tulkinnan ydin on siinä, että psykopaatti ei ole oppinut sellaisia vuorovaikutustaitoja, jotka ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä välttämättömiä. Hän on oppinnut selviytymään keinoilla, jotka muiden mielestä ovat moraalisesti vääriä. Kun ihmiset yleensä ovat hyvinkin herkkiä ympäristön palautteille, psykopaatit ovat immuuneja muiden antamalle palautteelle. Hän oppii kyllä olemaan miellyttävä, osaa pyytää anteeksikin, mutta ei osaa välttää asioita, joita joutuu pyytämään anteeksi.

Ehkäpä kaiken pohjalla on tunne, että kun ihmisiltä ei koskaan ole saanut mitään hyvää, pikemminkin aina turpiinsa, ei heiltä myöhemminkään ole mitään hyvää odotettavissa. Oma "moraalittomuus" saa näin oikeutuksensa.

Etenkin niiden psykopaattien, jotka ovat rikollisia, joukossa on paljon niitä, joiden kasvuympäristö on ollut monin tavoin puutteellinen. Oppimiseen perustuva tulkinta saa tukea, mutta riittääkö sekään aukottomaksi psykopatian selitykseksi?

Valentin Vaalan elokuvassa "Tule takaisin Gabriel" sulavakäytöksinen ja komea mies hurmaa naisia, mutta auervaarojen luonteessa on myös pimeä puoli.
"He täyttävät psykopaatin kriteerit. Siinä olennaista on toisten hyväksikäyttö ilman että he osaavat aidosti asettua toisen asemaan tai rakastaa toiusta ihmistä. He hurmaavat naisia, ja näyttää kuin he todella ajattelisivat näitä naisia. Todellisuudessa he käyttävät heitä hyväkseen”, arvioi osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta

Älykkäitä ja viehätysvoimaisia hyväksikäyttäjiä löytyy muualtakin kuin elokuvista. Hanna (nimi muutettu) tunnistaa entisestä miehestään monia psykopaatin piirteitä.

- Mieheni oli hyvin hurmaavan näköinen, fiksu ja kaikin puolin miellyttävä ihminen. Silloin kun menimme naimisiin, ensimmäinen lapsi syntyi, olo muuttui. Hän muuttui entistä mustasukkaisemmaksi. Mieheni ei antanut mennä minnekään yksin, että yksinomaan kaupassakäynti oli, että hän pelkäsi että menen sinne jotain lihakauppiasta varten sinne. Jopa päivittäinen toiminta oli vaikeaa, muistelee Hanna.



Psykopaatti matkii aitoja tunteita

Psykopaatin luonteenpiirteitä ovat lipevyys, pinnallisuus epäluotettavuus, toisten hyväksikäyttö ja empatian puute. Hän syyllistää muut eikä tunne katumusta. Lupaukset ovat hänelle pelkkää ilmaa ja totuus on suhteellinen käsite. Amerikkalainen psykiatri Cleckleyn mukaan psykopaatin luonteenpiirteitä ovat: pinnallinen viehätysvoima, lipevyys, älykkyys, neuroottisten ja psykoottisten oireiden puuttuminen, epäluotettavuus, valehtelu, tunnekylmyys ja suunnittelematon elämäntapa. Psykopaatti ikään kuin matkii inhimillisiä tunteita ja inhimillistä käyttäytymistä.

Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä on kirjassaan "Naamiona terve mieli" kuvannut psykopaattien ominaisuuksia:

Hän on yleensä ystävällinen ja puoleensavetävä.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen
Hän haluaa olla huomion kohteena
Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen
Hän ostaa liittolaisia ja käyttää toisia hyväkseen
Hän on epäluuloinen eikä luota keneenkään
Hän ei koskaan kadu, masennu, häpeä eikä ole syyllinen
Hän muuttaa kantaansa, unohtaa lupauksensa ja syyllistää muut
Hannan mies vähätteli kaikkea mitä vaimo teki. Hän hermostui, jos ei juhlissa saanut olla kaikenaikaa keskipisteenä. Kun mies lähti työmatkalle, perhe ei koskaan voinut tietää, miten pitkäksi se venyisi.

"Hän lähti viikoksi tai pariksi, mutta kerrankin hän oli poissa kolme kuukautta kotoa. Se oli aika mystistä. Tavallaan hän ei ilmoitellut itsestään. Hän lupasi, että tulee viikon perästä, mutta sitä viikkoa ei tullut. Kolmen viikon matkasta tuli yhteensä 10 viikkoa poissaoloa"

Hannan mielestä mieheltä puuttui tyystin empatia ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
"Hän ei pyytänyt koskaan anteeksi. Hän ei tehnyt koskaan mielestään mitään väärää. Joku asia oli ihan konkreettisesti tapahtunut jotain. Sille tapahtumalle oli monta kertomusta ja se muuttui aina sen mukaan kenelle hän sen kertoi."

Ääritapauksissa hurmuri pystyy raakaan väkivaltaan. Kaksi helsinkiläistä poliisia surmannut Steen Christensen arvioitiin persoonallisuushäiriöiseksi, joka on arvaamaton ja kykenemätön empatiaan. Psykopatiaan ei kuitenkaan välttämättä kuulu väkivalta ja sairauden tunnistaminen voi olla hankalaa.



"Sitä on hyvin vaikea saada selville, koska eivät nämä ihmiset koe tästä käyttäytymisestä ongelmia. Se aiheuttaa ympäristölle ongelmia", toteaa osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta.
.
Hannan mies toimi mielestään moitteettomasti. Tekojaan hän ei selitellyt edes silloin, kun saattoi perheensä pulaan käsittämättömän suurien luottokorttilaskujen vuoksi.

"Mieheni lupasi, että ne hoituu, kun hän ehtii tehdä kunnolla matkalaskut. Rahat tulevat takaisin meidän tilille. Viivytys aiheutui siitä, että on eri valuutta ja eri laskutusaika. Ajasta on kulunut kaksi vuotta, ja niitä rahoja ei vielä ole tullut meidän yhteiselle tilille.

Psykopatiaan on monia syitä

Henkilöllä voi olla psykopaatin piirteitä, mutta hän ei välttämättä ole psykopaatti. Monissa ammateissa kuten politiikassa tai sodassa empatian puutteesta tai muista psykopaatin piirteistä voi olla jopa hyötyä. Henkilön todistaminen psykopaatiksi vaatii kuitenkin perusteellisen tutkimuksen. Aikaisemmin psykopaatti - termi oli lähinnä leimaava, mutta nykyisin sille on tieteelliset kriteerit. Syitä psykopatiaan on monia.

"Yleensä siinä psyykkisissä ongelmissa on sekä perinnölliset tekijät että kehitykselliset tekijät, jotka liittyy kasvuympäristöön, josta ne mallit saadaan, miten ihminen käyttäytyy", selvittää Vartiainen.



Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatilla ei näytä olevan normaalia yhteyttä aivojen järkiperäisen etuosan ja tunneperäisen takaosan välillä. Lisäksi on arveltu, että jos lapselta puuttuu 0 - 18 Kuukauden ikäisenä ensimmäinen tunneside äitiin, hänestä saattaa kasvaa psykopaatti

Hoitokeinot vähissä

Iän myötä persoonallisuushäiriöinen ihminen voi tasaantua, mutta muuten hoitokeinot ovat vähissä.
"Yleensä sitä on hyvin hankala parantaa, koska he itse eivät koe tarvetta muuttua, mutta jos tulee tarve muuttua, niin silloin terapialla voidaan vaikuttaa, että he oppisivat muita paremmin huomioon. Tietenkin lääkityksellä voidaan tunteita tainnuttaa ja sitten impulsiivista käyttäytymistä ehkä vähän vähentää, toteaa Vartiainen.

Elokuvissa naiset rakastuvat yhä uudestaan psykopaattiin, mutta todellisuudessa pakeneminen voi olla uhrille ainoa vaihtoehto. Hannan perhe sai tarpeekseen, kun mies eräänä aamuyönä teräaseella murtautui lasten kaappeihin ja penkoi tavarat. Syyksi mies sanoi, ettei talossa saa olla yhtään paikkaa, johon hän ei pääse.



"Seuraavana päivänä tyttäreni oli kertonut veljelleen. Lapset kertoivat sitten minulle ja sanoivat, että äiti nyt me muutetaan täältä pois, muistelee Hanna.

Kirjallisuutta: Raimo Mäkelä "Naamiona terve mieli", Perussanoma

Epäsosiaalinen persoonallisuus
Psykopaatti

Synonyymit:

Asosiaalinen persoonallisuus, Antisosiaalinen persoonallisuus
Sosiopaattinen persoonallisuus, Moraaliton persoonallisuus
Amoraalinen persoonallisuus, Dissosiaalinen persoonallisuus
Psykopaattinen persoonallisuus



Epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle on ominaista piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan.



Henkilön käytöksen ja yhteiskunnan sosiaalisten normien välillä on jyrkkä epäsuhta:

- Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät muuta tällaista henkilöä

- Turhautumisen sietokyky on alhainen

- Aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys on myös alhainen

- Taipumus moittia muita ja selitellä omia tekoja kaunistelevin järkeistyksin = syy on aina muissa ei itsessä



Tällaisten ihmisten varhaislapsuuteen on usein kuulunut:

- Vuoteenkastelu

- Unissakävely

- Erilaiset julmat teot

- Murrosiästä lähtien tyypillinen epäsosiaalinen käytös lisääntyy

- Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.



Häiriö on 3-4 kertaa yleisempää miehillä kuin naisilla

Psykoanalyyttinen psykoterapia tai "vapaa" terapeuttinen yhteisöhoito eivät ole erityisen hyviä hoitomuotoja psykopaateille, joskus nämä hoitomuodot jopa ruokkivat epäsosiaalisia piirteitä.



Parempi hoitomuoto on:

- Tiukemmin strukturoitu ja tarkemmin valvottu "tässä ja nyt" tyyppinen hoito, joka kehittää potilaan sopeutumista yhteiskuntaan käytännöllisesti.

Aggressiivinen impulssikontrollin häiriö on yleinen epäsosiaalisessa ja epävakaassa persoonallisuushäiriössä.

Aivojen serotoenerginen toimintojen heikentyminen lisää alttiutta impulsiiviseen ja aggressiiviseen käytökseen. Tämän vuoksi oletetaan, että serotoniinin takaisinoton selektiivisesti estäjät (SSRI-lääkkeet) voisivat vähentää persoonallisuushäiriöistä kärsivien potilaiden impulsiivista aggressiivisuutta.



Epäsosiaalinen persoonallisuus (DSM-IV)

A. Laaja-alainen käyttäytymistapa, joka ei ota huomioon toisia ja loukkaa heidän oikeuksiaan. Alkaa ennen 15 vuoden ikää ja esiintyy vähintään kolmella seuraavista tavoista:

1. Epäonnistuminen sosiaalisiin normeihin sopeutumisessa liittyen lainvastaiseen käyttäytymiseen, joka ilmenee toistuvina pidätykseen johtavina tekoina.

2. Vilpillisyys, joka ilmenee toistuvana valehteluna, väärällä nimellä esiintymisenä tai toisten petkuttamisena hyötytarkoituksessa tai huvikseen.

3. Impulsiivisuus tai kyvyttömyys suunnitella asioita etukäteen.

4. Ärtyisyys ja aggressiivisuus, joka ilmenee toistuvina tappeluina tai päällekarkauksina.

5. Piittaamattomuus omasta ja muiden turvallisuudesta.

6. Jatkuva vastuuttomuus, joka ilmenee toistuvina töiden ja taloudellisten velvollisuuksien laiminlyömisenä.

7. Katumattomuus, joka ilmenee välinpitämättömyytenä toisille aiheutetuista vahingoista tai rationalisaationa.



B. Vähintään 18 vuoden ikä.



C. Näyttöä käytöshäiriöstä, joka on alkanut ennen 15 vuoden ikää.



D: Epäsosiaalista käyttäytymistä ei esiinny ainoastaan skitsofrenian tai maanisen jakson aikana.

Diagnostiset kriteerit:

A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit

B. Vähintään kolme seuraavista:



1. Paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan

2. Jatkuva ja karkea vastuuttomuus ja välinpitämättömyys sosiaalisia normeja, sääntöjä ja velvoitteita kohtaan

3. Vaikeus ylläpitää kestäviä ihmissuhteita, vaikkakaan ei vaikeutta luoda suhteita

4. Turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys

5. Kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä tai ottaa opiksi epämiellyttävistä kokemuksista, erityisesti rangaistuksista

6. Taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstä, joka on johtanut selkkaukseen yhteiskunnan kanssa



Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.

Eri kulttuureilla on niille ominaisia käytösmalleja sosiaalisten normien, sääntöjen ja velvoitteiden noudattamisen suhteen.

Näiden erojen kuvaamiseen on ehdotettu kehitettäväksi diagnostisia alaluokkia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä sosiaalisia normeja kohtaan.


Narsismi

Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä heijastusta itsestään jonka hän näkee muissa ihmisissä. Itse asiassa hän on tämä heijastus. Muut ihmiset ovat hänelle peilejä joista hän toteaa olevansa olemassa. Mutta peilin pitää näyttää sopiva kuva - tai edes jotakin. Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen. Narsisti hakeutuu (usein alitajuisesti) läheisriippuvien ihmisten luokse ja lopulta kykenee muuttamaan heidän elämänsä helvetiksi tavalla joka jättää ikuiset jäljet. Noin 1 % ihmisistä on patologisia (piintyneitä) narsisteja, mutta narsismi vähäisemmässä määrin on huomattavasti yleisempää ja yleistymässä.

Tohtori Sam Vaknin on yksi maailman johtavista narsismin tutkijoista ja tuntijoista. Hänen aineistonsa taustalla on satojen narsistien ja tuhansien heidän perheenjäsentensä kokemuksia. Olen saanut luvan suomentaa hänen laajaa työtään, ja yritän valikoida siitä sellaisia osia jotka helpottavat narsistin kanssa elävien ihmisten elämää - toivottavasti myös narsistien.

Sam Vakninin teoksia mm. seuraavissa osoitteissa:
http://samvak.tripod.com
http://www.geocities.com/vaksam/narclist.html
http://www.narcissistic-abuse.com/narclist.html
http://groups.yahoo.com/group/narcissisticabuse
http://www.narcissistic-abuse.com/thebook.html
© 1999, 2001, 2003 Copyright Lidija Rangelovska
All rights reserved. This book, or any part thereof, may not be used or reproduced in any manner without written permission from:
Lidija Rangelovska – write to: [email protected] or to [email protected]
All rights for this book are for sale. Literary agents and publishers, please contact Lidija Rangelovska.




Alkusanat

Johdanto

Narsismin aapinen - narsismin kriteereitä

Narsistin sielu - sisäinen Kauhu

Narsistinen Lähde - sinun asemasi hänen elämässään

Mitä väärinkäyttö / hyväksikäyttö on?

Epästabiili narsisti

Narsistin reaktio toimimattomaan Narsistiseen Lähteeseen

Uhrin osuus ja syyllisyys - systeemin harhakuvat

Väärinkäyttäjän kanssa selviäminen - mitä tehdä?

Kieltäminen - miten väärinkäyttäjä kieltää totuuden?

Narsistit, erimielisyys ja kritiikki

Narsistin maailmankuva

Narsistin sureminen - kun hän on poissa

Väärinkäytön asteet - onko seksuaalinen väärinkäyttö pahempaa kuin emotionaalinen?

Kuinka tunnistaa narsisti ennen kuin on liian myöhäistä?

Narsistit, rakkaus ja paraneminen - voinko rakastaa hänet terveeksi?

Sinulle joka etsit apua, tukea tai lisää tietoa: Narsistien uhrien tuki ry


Itsekkyys, ahneus, pinnalliset ihmissuhteet ja kyynärpäätaktiikka ovat lisääntyneet yhteiskunnassamme. Tällaisessa maailmassa psykopaatit menestyvät.

Uhrilampaiden verenhimoinen Hannibal Lecter syöpyi monelle elokuvan katsoneelle mieleen psykopaatin prototyyppinä. Filmissä tutkija istuu kahleissa olevan sarjamurhaajan vieressä ihmetyksen vallassa: niin harvinainen peto.
Mutta niinkuin elokuva, on sen psykopaattikuvauskin vaillinainen, suorastaan virheellinen. Psykopaatteja 40 vuoden ajan tutkinut yhdysvaltalainen Robert D. Hare paljastaa stereotypioiden alta tämän yhteiskunnan julmurin todellisen luonteen.
– Vain murto-osa psykopaateista on väkivaltaisia raakimuksia, se on viihdeteollisuuden luoma kuva.
Asian todellinen laita on melkein päinvastainen, uhria vastassa saattaa olla henkilö, joka on liian hyvä ollakseen oikein tottakaan.
– Psykopaatti häikäisee valloittavalla olemuksellaan ja puheillaan.
Silti hän musertaa, talloo ja tamppaa uhrinsa maanrakoon. Usein uhri putsataan sekä omaisuudesta että itsetunnosta. Psykopaatti ei hyödytä ketään, mutta hyötyy itse kaikista. Hän on Robert D. Haren mukaan häikäilemätön parasiitti, loinen.
– Jos tunnistaa psykopaatin, hänelle ei saa antaa tuumaakaan periksi, sillä hän käyttää kaikkia tilanteita hyväkseen.

Narsisti, sosiopaatti vai paskiainen?
Suomessa psykopatiasta käytettään myös nimitystä narsistinen persoonallisuushäiriö. Silloin keskitytään psykopaatin häikäilemättömään ja itsekeskeiseen perusluonteeseen. Yhdysvalloissa käytetään lisäksi asosiaalista persoonallisuushäiriötä tai sosiopatiaa kuvaamaan tunteettoman ja empatiakyvyttömän psykopaatin dominointia ihmissuhteissa.
Hare sanoo, että monia kansanomaisiakin nimityksiä psykopaatille on. Yksi osuvimmista on hänen mukaansa ”rotten bastard” eli vapaasti suomennettuna ”läpimätä paskiainen”.

Valtavaa vahinkoa yhteiskunnalle
Psykopatian syntymekanismeja ei ole helppo eritellä, kyse on monimutkaisesta perimän ja sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksesta.
Sen sijaan psykopatian diagnostinen sisältö on avautunut varsin hyvin eikä vähiten Robert D. Haren ansiosta.
Hare on tehnyt psykopatiasta piirrelistan, joka koostuu 40 protyyppisestä psykopaatin ominaisuudesta. Diagnoosi alkaa polttaa, kun ominaisuuksia on yhdelle ihmiselle kertynyt 30 tai yli. Heitä on noin 2 prosenttia väestöstä, Suomessakin siis noin 100 000.
– He aiheuttavat määräänsä nähden huomattavasti enemmän vahinkoa yhteiskunnassa.
Haren toteamuksen taustalla on aika rankka tilasto. 15-20 prosenttia kaikista rikoksista on psykopaattien käsialaa ja yli puolet raaimmista väkivalta-ja seksuaalirikoksista on heidän tehtailemiaan.
Jos Harelta kysytään, paraneeko näin parkkiintunut ja vailla omaatuntoa oleva tyyppi, hän sanoo, että ei. Ja taas tulee tilasto apuun.
– Kun valvonta rikoksenteon jälkeen loppuu kahden vuoden jälkeen, uusii suurin osa rikoksensa.
Haren luennolla tulee hiirenhiljaista, kun lapsia raa’asti surmannut yhdysvaltalainen David Kruger vastaa videonauhalla toimittajan kysymyksiin. Mykistävää, häiriintynyttä, perverssiä, oksettavaa.
– Kruger on hyvä esimerkki psykopaatista, jonka ajattelurakenne ei ole muuttunut vuosikymmenien terapia-ja hoitojaksojen jälkeen mihinkään. Nyt hän ei itse voi enää toteuttaa rikoksia, mutta manipuloi muita tekemään ne hänen puolestaan.

Ilman omaatuntoa
Kaikki psykopaatit eivät päädy vankilaan vaan yhtä otollisia kotipesiä psykopaatikoille ovat meklariliikkeet ja pörssit.
Psykopaatti himoitsee valtaa ja haluaa hallita ja kontrolloida. Heitä on nykyään paljon johtavissa asemissa yrityksissä, politiikassa ja seurakunnissa. Länsimainen yhteiskunta korostaa tehokkuutta ja arvostaa psykopaatin luonteenpiirteitä kuten häikäilemättömyyttä ja kylmäveristä eteenpäinmenoa.
– Mutta vastapainoksi psykopaateilla ei ole empatiakykyä ja tunne-elämältään he ovat hyvin köyhiä.
Psykopaatille kaikki sosiaaliset tilanteet ovat kilpailutilanteita, joissa on vain yksi voittaja.
– Heiltä puuttuvat ne välttämättömät ihmissuhdetaidot, joiden avulla voi elää tasapainossa muiden ihmisten kanssa.
Rikoksiin taipuvainen psykopaatti motivoi usein tekonsa mitä oudoimmalla tavalla.

”Mitä siitä, vakuutushan korvaa” tai ”Ei hänellä muutenkaan olisi ollut tulevaisuutta. Se oli nopea viilto, helppo kuolema”. Raakuuksista puhutaan kevein sanankääntein, psykopaatilla ei ole syyllisyyden tai katumuksen tunteita.
Mafian ja rikollisliigojen palveluksessa psykopaatti voi menestyä, vaikkei olekaan luotettava.
– Jos työnkuvaan kuuluu rikos, psykopaatti on täydellinen työnhakija.
Psykopaatti ei parane, mutta hänet voi oppia tunnistamaan ja siten suojautumaan hyväksikäyttöä ja vahingontekoa vastaan.

Juu satanismi (tai mikä lie...)on kyl uskonto!

...jona se minua ilmiönä tai aatteena jkv kiinnostaakin.

Jos siihen kuitenkin alkaa liittyä kaikenlaista "selittämätöntä", ts. *uskotaan* sellaiseen mitä ei voi järjellä selittää, niin sitten lipsahdetaan uskonnon puolelle. Kuinka pitkä matka demoneista pölöttämisestä sitten lieneekään saatananpalvontaan...?

...mutta itse käsitän satanismin enemmänkin filosofiana tai elämänkatsomuksena, sillä yleensä uskonnolle tyypillisiä dogmeja tai auktoriteettejahan ei satanismista löydy...toisaalta taas, jos otetaan huomioon satanistiset rituaalit ja magian voiman "tunnustaminen", alkaa olla kyse jo eräänlaisista "uskonasioista", joiden perusteella satanismia voisi pitää uskontona. Mutta, hieman "muna-vai-kana"-tyyppinen kysymys tuo on; mielipiteet ovat moninaiset.