Näin joulun tienoissa nousevat monilla nykykaupunkilaisilla mieleen lapsuuden joulu maalla samoin kuin lapsuuden muistot, nimenomaan ajan kultaamat muistot.
Monet kivikylien asukkaat kokevat, että maaseutu tai jopa pienehkö kaupunki ovat lintukotoja, joissa ei ole ongelmia ja joissa ihmiset elävät sovussa keskenään.
Näinhän ei ollut lapsuudessa - eikä ole nykyäänkään. Siitä esimerkkejä.
Tekee milei kertoa parista tapauksesta, jotka on itse nähty ja kuultu Savossa, erään kunnan taajamassa, josta on tullut hankittua kakkosasunto.
Eräs naapuri siellä oli kokenut vakavan aivoleikkauksen; hän pystyy sen jälkeen kyllä elämään, mutta elämisen laatu on jo huonompaa ja sen näkee.
Odottaisi ihmisten suhtautuvan myötätunnolla tällaiseen kanssaihmiseen, jonka he ovat tunteneet vuosikausia. Asia on juuri päin vastoin. Useat naapurit ovat takana päin ivanneet hänen kömpelyyttään, hänen varovaista autolla ajoaan ym.
Toinen tapaus: pääkaupunkiseudulta muutti mies perheineen kuntaan, kun kaipasi maaseudun rauhaan ja sai paikkakunnalta työtä. Aluksi meni mukavasti, mutta sitten alkoi tulla ongelmia: häntä ei hyväksytty joukkoon, ei työpaikalla eikä asuintalossa; tuli jos jonkinlaisia moitteita. Lopulta perhe muutti kyllästyneenä takaisin pääkaupunkiseudulle.
Näissä tapauksissa ei ollut kyse mitenkään ongelmaihmisistä.
Tuskinpa tuollaisia olisi joutunut kokemaan kivikylän kerrostalon asukas.
Myös maaseudulla ihmiset ovat kovasydämisiä. Ehkä ne siellä riitelevät vielä enemmän kuin kaupungeissa, joissa ihminen saa enemmän elää omassa rauhassaan kiinnittämättä kenenkään huomiota.
Ei maaseutu enempää kuin pikkukaupunkikaan mikään lintukoto ole.
Monet kivikylien asukkaat kokevat, että maaseutu tai jopa pienehkö kaupunki ovat lintukotoja, joissa ei ole ongelmia ja joissa ihmiset elävät sovussa keskenään.
Näinhän ei ollut lapsuudessa - eikä ole nykyäänkään. Siitä esimerkkejä.
Tekee milei kertoa parista tapauksesta, jotka on itse nähty ja kuultu Savossa, erään kunnan taajamassa, josta on tullut hankittua kakkosasunto.
Eräs naapuri siellä oli kokenut vakavan aivoleikkauksen; hän pystyy sen jälkeen kyllä elämään, mutta elämisen laatu on jo huonompaa ja sen näkee.
Odottaisi ihmisten suhtautuvan myötätunnolla tällaiseen kanssaihmiseen, jonka he ovat tunteneet vuosikausia. Asia on juuri päin vastoin. Useat naapurit ovat takana päin ivanneet hänen kömpelyyttään, hänen varovaista autolla ajoaan ym.
Toinen tapaus: pääkaupunkiseudulta muutti mies perheineen kuntaan, kun kaipasi maaseudun rauhaan ja sai paikkakunnalta työtä. Aluksi meni mukavasti, mutta sitten alkoi tulla ongelmia: häntä ei hyväksytty joukkoon, ei työpaikalla eikä asuintalossa; tuli jos jonkinlaisia moitteita. Lopulta perhe muutti kyllästyneenä takaisin pääkaupunkiseudulle.
Näissä tapauksissa ei ollut kyse mitenkään ongelmaihmisistä.
Tuskinpa tuollaisia olisi joutunut kokemaan kivikylän kerrostalon asukas.
Myös maaseudulla ihmiset ovat kovasydämisiä. Ehkä ne siellä riitelevät vielä enemmän kuin kaupungeissa, joissa ihminen saa enemmän elää omassa rauhassaan kiinnittämättä kenenkään huomiota.
Ei maaseutu enempää kuin pikkukaupunkikaan mikään lintukoto ole.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä on pienessä maaseutukunnassa lintukoto.
Tietenkin täälläkin on kateutta ja riitoja, mutta inhimillisyys ei ole kadonnut.
Muutamia esimerkkejä, minulta loppui bensa (tyhmä) pari kilometriä ennen kylää, soitin huoltoasemalle ja sieltä tuli mies kanisterin kanssa, ei maksanut mitään, vaikka kuinka yritin tyrkyttää vain bensa maksoi. Mikähän asema pk-seudulla toimisi noin.
Kerrostalossa asuu toisen jalkansa menettänyt mies, saa pitää autoaan lähellä rappua ja näin talvella muut asukkaat rapaa ikkunat, kuka kulloinkin.
Naapurin lumilinkomies käy pyörähtämässä pihalla kun oikein tuiskuttaa, eikä ota rahaa. Joulumuistamiset teen mielelläni.
Autoja ei tarvitse pistää lukkoon (ainakaan vielä).
Katuvalot sammuu klo 22 ja otsalampun kanssa voit turvallisella mielellä tehdä lenkkisi koska vain.
Hyviä puolia löytyy vaikka kuinka ja minä tein onnekkaan valinnan pari vuotta sitten, tämä sopii minulle, ei varmaan kaikille. Sen verran vielä, että lentokenttä on puolen tunnin päässä ja voin piipahtaa siellä hälinässä ja tuntemattomuudessa, jos siltä tuntuu.
kyllä joka paikassa maaseudulla nykyisin on melko hankala naapurikateus. Muuttaessaan maalle ei saa luulla, että tämä on harmiton ja hauska ympäristö.
Aina maalla ollaan alussa ystävällisiä uutta asukasta kohtaan mutta sen jälkeen tulee vaihe, jossa kaivetaan ilkeästi kaikki mahdollinen ja mahdoton asia esille, jolla voi vahingoittaa uutta tulijaa.
Tänne muutetaessa pitää ehdottomasti muistaa, että liian lähelle ei saa päästää ketään ja jokaisesta intimiteetin loukkauksesta pitää rangaista ankarasti kohdetta. Tällä saavutat sen, että muut saavat esimerkin, jättää sinut rauhaan ja kunnioittavat yksityisyyttäsi.
...loukkauksista on varmaankin oikein lista, eiks vaan?
Tyyliin
int.loukk. 1 rangaistus se ja se
int. loukk 2 " jne.
Kyllä sitä yksinäisyyttä taitaakin riittää. Entäpäs jos tykkäisitkin jostain 'intimiteetin loukkauksesta'? Rapsauttaisitko siltikin sakkova?
tapahtua naapuria loukkaamatta ja hänen henkilökohtaisia asioitaan vatvomatta.
Maalla on valitettavasti kaltaisiasi henkilöitä jotka eivät kiinnostu ihmisestä muussa mielessä, kuin juoruilun aiheena.
Eihän kukaan vedä hernettä nenäänsä, jos keskustellaan, autetaan ja pyydetään apua mutta kaivamalla naapurista nekatiivistä asiaa puhumalla pahaa ja juoruilemalla saadaan yhteiselo mahdollisemman hankalaksi ja epämukavaksi uudelle asukkaalle.
Kiltisti kyselin vastaisen varalle, rapsahtaako sakkova jos tulen intimiteettiäsi tarkistelemaan?
Herneitä saan sitten sinulta lissää, kaiketi sinulla on niitä?
Kokemuksesta sanon, että kerrostalossa se intimiteettisuoja on mahdoton, siellä kontrolloidaan yölliset vessassakäynit, minkämerkkisen tveen olet ostanut, kuinka usein sukulaiset käyvät kylässä, milloin käyt saunassa, mitä vinttikomerosi sisältää, haluatko, että kerron lisää?
jotka vahtii toisten vessakäynnit ym eli ovat itse häirikköjä.
Totta on, että ensin suhtaudutaan uteliaasti ja hyväntahtoisesti, mutta sen jälkeen ruvetaankin etsimään vikoja tulokkaasta.
Tulokkaan on lunastettava paikallisten luottamus. Yleinen paikallinen näkemyshän on, että tulokas katsoo paikallisia ylhäältä päin, näkee kaiken paikkakunnalla huonona.
Eräs asia, mikä helpottaa hyväksytyksi tulemista, on sen seikan osoittaminen, että tuntee paikkakuntaa. Tässä edesauttaa etenkin se, että on lapsuudessa asunut paikkakunnalla ja muistaa sieltä ihmisiä ja tapahtumia, joista voi kerroskella.
Pahinta on, että joutuu eristetyksi.
olen huomannut saman, joskin kylästä löytyy aina sellainen, joka ei rauhoitu mitenkään.
Kerrostaloasumisen ihanuus.
Siellä saisit kuulla, montako koneellista pyykkiä Se ja Se pesi sinä ja sinä päivänä, ja paljonko koneellinen kuluttaa vettä.
Myös voisit tavata ystävällisen naapurin, joka aamutuimiin tulee kyselemään, mihin aikaan sitä suihkussa käydään.
Saattaisit kuulla jonkun vähemmän virkun naapurisi aamulla klo 5 innoissaan huudahtelevan, ettei täällä saa p....nukuttua. Syynä tietenkin toisen virkeämmän naapurin kahvinkeittoveden lasku.
Siellä saisit myös heti tietää, missä on paras paikka parkkeerata autosi ja jos joskus sattuisit unohtamaan kaikki nämä ääneenkin lausumattomat kultaiset säännöt, ihmisläheinen yhtiön hallitus tipauttaa postiluukusta ne oikein painopaperilla.
Nämä voit sitten kehystää kotisi kaunistukseksi ja muistella säälin sekaisella haikeudella maaseudun umpeen tuiskunneita polkuja, pakkasaamun pauketta tuvan nurkissa, kirpeän kuulakasta aamuruskoa ja tietenkin sitä upottavaa hiljaisuutta, minkä naapurisi ovat sinulle järjestäneet.
kerrottavaa.
Kerroastalossa asun ja ekakerroksessa.
Vilkas katu vieressä,paikallisautot ajavat aikataulujen mukaisia vuoroja,ja nuoret rallittelevat yön aikaan.
Lumisateen jälkeen auraautot herättävät,lehdenjakaja pudottaa lehden kolmen aikaan.
Nämä kaikki äänet on tuttuja,joskus herään,mutta kun tunnistan tutun äänen nukahdan takaisin.
Talossani kuulen myös vc:n äänet pyykkikoneen,äänekkään juttelun,mutta muuta mikä minua häiritsisi,en tavoita.
Kukaan ei minulle ole tullut kertomaan toisten asioita,minä en tiedä kertoa kellekkään mitään,kun oven painan kiinni ,saan olla rauhassa.
Myönteisenä koen asuinympäristöni,johtuuko siitä ,että olen aina asunut kaupungissa.
Pitää korjata,että ei menisi vain kiitokseksi,tupakanhaju käytävässä ärsyttää.
(pieni on ärsytys)
Elän siis maaseutu kaupungissa ja hyvä on elellä.
Talosi ilmastointi- ja materiaaliratkaisujen tekijää lienee myös syytä onnitella. Niiden kautta välittyvät nuo keittiökeskustelut, vessakäynnit ja jopa korkokenkien käyttäjät.
Omalla sisustuksella yrittää paikkailla, käyttää kuulokkeita tv:n ja radion kuunteluun jne.
Sanottakoon vielä, että se suihkun käytön kyselijä oli seinän takaa opiskelijavuokralainen, jonka kanssa sitten testasin joka hanan. Hän kipaisi aina kotonaan kuuntelemassa ja todettiin, että jostain muualta se häiriö välittyy, suoraan alapuolelta luulisin, koska asumme ylimmässä kerroksessa.
Hän sitten myöhemmin kuitenkin muutti pois ja vielä lähtiessään tuli pahoittelemaan kun sillä tavalla tuli ovelle törmänneeksi.
ihmettelemistä, kun minä muutin maalle -70 luvulla oli kyläläiset ensin niin ystävällisiä mutta myöhemmin eräskin naapuri, jolla oli samanikäisiä lapsia juotti janoiselle pojallemme mehua, jota oli terästänyt.
Poika nukahti penkille ja heräsi parintunnin nokosten jälkeen. Minä tajusin asian laidan seuraavana päivänä lapsen kertomuksesta.
Omaa lastaan naapuri ei ikinä päästänyt meille leikkimään.
Maaseudun oloissa yksilö havaitaan helpommin.