niin etsiikö nainen herkemmin miestä, jonka kanssa pettää omaa miestään? Jos suhde on vain kaverisuhde ja mies siinä on naisesta riippuvainen, niin tuntuuko pettäminen vähemmän pahalta kuin jos suhteessa olisi intohimoa? Onko niin, että tietyt "pelimiehet" ovat juurikin pettämistä ja hauskanpitoa varten, ja tylsä arki jaetaan oman kullan kanssa? Järjestely "pelimiehen" kanssa ei tunnu edes kovin pahalta, jos pahalta ollenkaan, jos oma kulta on niin nössykkä?
Jos suhteessa ei ole intohimoa
Tätäköseolikin
33<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Yleisestihän on tiedossa että miehet pettää herkemmin seksin puutteen takia. Naiset on tässäkin monimutkaisempia. Nainen on tunteellinen ja kaipaa suhteessa hellyyttä, kosketuksia, suudelmia, hellittelyä, henkistä yhteyttä esim. yhteisin keskusteluin,yhteen kuuluvuuden tunnetta ja miehensä ymmärrystä seksin lisäksi. Nainen pettää useammin jos tuollainen hellyys, hellittely, keskustelu, ja ymmärrys puutuu. Jos mies alkaa laiminlyömään naisen tunnepuolen tarpeita. Ruumiillisen tarpeen merkitys ei naiselle ole yhtä suuri kuin miehelle.
Näinhän miehet asian itselleen selittävät...
Mun mielestä nuo kaikki asiat sekä siihen lisättynä intohimo. Sekä uskon että myös yhtä lailla miehelle läheisyys tärkeää.
Mielestäni hyvä testi tuosta ruumiillisen puolen tarpeista on se kuinka usein seksittömässä liitossa tai sinkkuna tulee tarve tyydyttää itseään. Se on ruumiin tarve. Seksi voi naiselle olla myös keino saada mieheltä hellyyttä.
Kuinka monesti siis naiset teill etulee tarve sormettaa tai sauvattaa itseänne?
Anteeksi, mutta kyllähän ne himot ovat naisellakin niin voimakkaat, että toiset haluavat sitä päivittäin ja jos ei nyt aina viitsi työpäivän jälkeen pukille kiivetä, niin johan sitä ollaan menossa etsimään täytettä jalkojenväliin. Että silleen. Vaimo sai lopputilin. ELi korjaa luus ja la vetää. Toisinsanoen saat tehdä mitä haluat mutta raja se on kaikessa. Ehkä kaikki naiset eivät onneksi ole niin sen perään kuin tuo oli.
"Jos mies alkaa laiminlyömään naisen tunnepuolen tarpeita."
Tuo on varmasti yksi olennaisimpia syitä. Ei ehkä koskaan aloittanutkaan huomioimaan niitä, tai liian myöhään. Vaikka intiimiä kanssakäymistä olisi paljon ja se olisi tyydyttävää, mutta muuten kohtelee kuin alamaista, niin se suurin saattaa kuolla. Toisaalta ei syyt ole aina vain toisessa. Syy pettämiseen kuitenkin löytyy pettäjästä, ehkä sitten vahva ihastuminen/rakastuminen toiseen, täydellinen mielenmuutos. Jos puoliso ei ole henkisesti läsnä, voi tapahtua odottamatonta. Onhan niitä syitä. ?
Korjaan: myös pettäjästä.
en ollut koskaan pettäjä
Miksi sellaista mielipahaa yrität epäillä muista ihmisistä joka ei ole edes loogista. Oma muru on oma eikä toisen ja niin minäkin, elän ei kaverit ole kuin hauskanpitoa ja surun lohduttajia ja tuki elämän ohjeita antamaan jos osaa tai yrittää ratkoa, eikä naimiskavereita.
Kyllä ukon pitää olla se naimisen tyydyttäjä oli sitten surkea tai ei mutta sitten pitää harkita vaihtoa jos ei toimi. Se on eri asia että jos ei itse pysty tyydyttää että saa käytää korvaavaan kun esim halvaantunut. Kyllä miehen kuin naisenkin pitää kiinni kumppanista ja halujen tyydytyksestä.
Mutta jos tuollainen epälooginen ihminen on se ei ole rehellinen .
Jos suhteessa ei ole intohimoa, niin ei se ole mikään rakkaussuhde. Arkiset asiat, intohimoasiat kaikki kuuluisi olla yhdessä.
Totta!
Höpöä päästelet suustasi. Rakkaussuhde on muutakin kuin intohimoa.
Näinhän se on.
Luehan ajatuksella. Rakkaussuhteeseen kuuluu kaikki, ml. Intohimo ja arkiset asiat. Henkinen läheisyys ja fyysinen läheisyys. Jollei esim. ole jäljellä suhteessa kuin se arki, voiko siinä kullaksi kutsua jos puuttuu sekä henkinen ja fyysinen yhteys, vaikka laskut maksetaan ajallaan, siivotaan ja ruokaa laitetaan.
Kuulehan, kun se intohimon määrä vaihtelee ja katoaa välillä. Ja sekin on ihan normaalia. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kasvahan aikuiseksi.
seksi katoaa
rakkaus ei katoa
Intohimoton ja seksihaluton suhde ei ole parisuhteeseen kuuluva rakkaudellinen suhde.
Platoninen rakkaus riittää läheisille ja ystäville, mutta onnelliseen ja tyydyttävään parisuhteen se ei riitä. Siihen tyytyvät, seksuaalisesti vielä halukkaat ja kyvykkäät ihmiset, tunnistaa heidän onnettomasta olemuksestaan.
Happamat, kateelliset, myötäilottomat, vahingoniloiset, itsekeskeiset ja pateettiset epäloogiset tunteenpurkaukset, paljastaa muille suhteen onnettomuuden määrän, mutta itse he huomaavat usein sen liian myöhään. Suhde tai ihminen ei ole useinkaan enää kyvykäs rakastamaan epäitsekkäästi.
Rakkaudesta on tullut itselle hyödyke.
Jos kokee, että suhteesta puuttuu jokin olennainen osa jota kaipaa, on syytä etsiä sellainen kokonaisvaltainen suhde, josta löytyy kaikki osat. Kuka nyt mitäkin tarvitsee.
Lisään omaani, siis jos nykyinen suhde ei ole korjattavissa.
Ainakin minä toivoisin, että intohimo säilyisi aina, arjesta huolimatta sekä rakkauden Tunne myös!
Vastaan nyt vain omasta puolestani ja pyydän kaikkia palstalynkkaajia muistamaan tämän: vaikka on helppoa olla mustavalkoinen, niin pliide älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Jokaisella on ne omat elämät eikä kukaan voi oikeesti sanoa kenellekään miten elää sitä elämää.
Eli itellä on just tuo, että kauan sitten on hävinnyt kaikki hellyys, koskettaminen, suukot, intohimo. Ja uskallan väittää että miehen vuoksi sillä itse haluan osoittaa hellyyttä jne. Koska mies ei, niin olen siirtänyt kaiken hellyyden lapsiini ja osotan sitä sitten vain heille kun miehelle ei käy, ei kiinnosta.
Niin kauan ollaan oltu yhdessä että jatketaan nyt sitten niin kauan kämppiksinä saman tien, että saadaan lapset isoiksi ehjässä kodissa.
Joskus se värähtää sydämessä sellanen kosketuksen ja intohimon ikävä. Ne kaksi vaihtoehtoahan siinä sit on, pettäminen tai omin käsin hetkeksi kevyempi olo.
Voi sinua kun uhraat lasten takia elämässä rakkauden :(
Lapsen kasvuympäristöllä on vaikutus myös lapseen. Onnelliset toisiaan rakastavat vanhemmat, opettavat lapsia niihin sosiaalisiin taitoihin, mitä ei ymmärretä ennen kun huomataan että ne puuttuu.
Sosiaalinen itsekeskeisyys tunteiden osoittamisessa ja tunteiden tarpeessa.
Vanhempien lapsiin kohdistamat omien tunnetyhjiöidensä korvaamiset, eivät aina ole hyväksi lapsen kehitykselle. Itsekeskeisyys on sellaisella lapsella ilmeistä, joka huomaa olevansa muiden tunteiden ainoa keskipiste ja vaikka sisarukset yleensä vähentävät tätä lapsen kokeman tilanteen luomaa vääristymää, omasta asemastaan sosiaalisesti, niin aika hankalaa lapsen on suhteuttaa kokemaansa myöhemmin muihin sosiaalisiin ympäristöihin.
Voin kertoa että en hemmottele lapsiani piloille siksi kun osoitan heille hellyyttä ja sanon heille usein rakastavani heitä. He eivät ole, eikä heistä tule, mitään hirviöitä. He ovat tasapainoisia ja ihania ihmisenalkuja, jotka osaavat puhua sekä pussata.
Tiedostan myös tuskallisesti sen että olisi hyvä jos lapset näkisivät vanhempiensa osoittavan hellyyttä toisilleen. Mutta kun se ei miehelle käy.
Ja kyllä, olen rakastanut miestäni hyvin paljon kun aloimme seurustella jamenimme naimisiin. Se olin minä joka rakasti enemmän, silloin joskus.. Mutta happy ever after, se ei kaikille toteudu täällä...
Voi olla niinkin että nainen jossain vaiheessa huomaa että elämästä puuttuu jotain oleellista, hellyyttä, yhteisiä haaveita ja unelmia. Molemmilla on omansa ja ne poikkeavat liikaa toisistaan. Jos sitten nainen tai mieskin tuntee löytäneensä ihmisen joka kolahtaa kunnolla niin ehkä siinä tilanteessa antaa itselleen luvan heittäytyä elämän vietäväksi. Reilua tottakai olisi ensin päättää vanhan suhde ja rakentaa sitten vasta uutta mutta aina ei valitettavasti käy näin. Ja hankaluuksia tulee. Ehkä ei nyt ihan vastannu kysymykseen mutta tämä on tilanne tällä hetkellä.
Miehillähän se menee noin. Nainen hakee intohimoa ja kokonaisvaltaista täydellistä tunnetta. Nainen haluaa olla ihana ja haluttava. Nämä jäävät usein monelle katkeriksi pettymyksiksi ja saavuttamattomiksi unelmiksi. Jotkut luopuvat todeten, että ne ovetkin utopiaa. Jotkut jatkavat hakemista läpi koko elämänsä. Miten se voi olla niin vaikeaa koska kaikkihan hakevat samaa?
Tai sitten ihminen vaan rakastuu riippumatta siitä onko varattu tai ei. Ei se katso statusta. Varatun täytyy tietysti katsoa suhteensa tila ja arvioida mitä tekee. Jos toinen osapuoli on sinkku niin hänenkin ratkaisunsa vaikeita. Osa sinkuista ei periaatteista tunteitaan ilmaise ja ala suhteeseen varatun kanssa. Mutta sitten on tiestysti sinkkuja, jotka eivät tuosta statuksesta piittaa vaan voivat aivan mainiosti seksiin ryhtyä varatun kanssa. Mielestäni intohimoisista tunteistakin pitää puhua ja katsoa miten jatkuvat.
"Jos suhde on vain kaverisuhde"
Kaveria saisi siis pettää? ...Kandeis miettiä, mitä ystävyys/kaveruus tarkoittaa. Ja mikä on ihminen, joka pettää oma kaveriaan.
Totta. Ei saisi sanoa vain. Oman suhteeni määrittelen tasolle kämppis. Hyvin tullaan toimeen, jollei liikaa aikaa vietetä yhdessä. Silti, jos minä nostaisin kytkintä, kämppikseni tulisi vaatimaan minua tilille. Lähinnä vuosien puhumattomuudesta, vaikka siihen molemmat liittyykin. Asiat pitäisi selvittää.
Itselläni on intohimoa suht. Ja hyvää seksiä. Silti mielessä toinen liikaa...
siirry siis siihen toiseen.
toinen on Rakkaus
Jotka menevät rakkauden voimalla naimisiin
he eivät petä toisiaan !!!!