Olen 13-vuotias tyttö. Olen kärsinyt monesta henkiseen hyvinvointiin liittyvästä asiasta viimeisimpien vuosien aikana.
Kaikki alkoi epätoivoisuuden tunteella, muistan, että se oli syksy 2013 kun yöuni alkoi vähetä ja kuolema kuulostaa pelottavalta, mutta helpottavalta.
Olen aina ollut hieman ujo ja yksinäinen. Kärsinyt sosiaalisesta ahdistus häiriöstä ja paniikkikohtauksista siitä lähtien kun olin 7.
Mä sairastuin anoreksiaan vuoden 2014 alussa ja siitä se masennus sit alko syntymään. viiltelin jo 11 vuotiaana, puoliksi tietäen mitä se edes on.
Kärsin unettomuudesta ja masennuksesta silti. Olen saanut "apua" psykologilta, koulukuraattorilta, sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä. Olen ollut osastolla ja psykiatrisella. Syönyt masennus- ja ahdistuslääkkeitä, mutta mikään ei auta.
Lääkärit on... tyhmiä, yksinkertaisesti. Lääkkeet vaan pahensi tilannetta.
Nyt olen yksin, ei lääkäreitä, ei psygolokeja, ei ketään jolle puhua.
tarvitsen apua koska tiedän tilanteeni olevan vakava, taas kerran.
Kaikki alkoi epätoivoisuuden tunteella, muistan, että se oli syksy 2013 kun yöuni alkoi vähetä ja kuolema kuulostaa pelottavalta, mutta helpottavalta.
Olen aina ollut hieman ujo ja yksinäinen. Kärsinyt sosiaalisesta ahdistus häiriöstä ja paniikkikohtauksista siitä lähtien kun olin 7.
Mä sairastuin anoreksiaan vuoden 2014 alussa ja siitä se masennus sit alko syntymään. viiltelin jo 11 vuotiaana, puoliksi tietäen mitä se edes on.
Kärsin unettomuudesta ja masennuksesta silti. Olen saanut "apua" psykologilta, koulukuraattorilta, sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä. Olen ollut osastolla ja psykiatrisella. Syönyt masennus- ja ahdistuslääkkeitä, mutta mikään ei auta.
Lääkärit on... tyhmiä, yksinkertaisesti. Lääkkeet vaan pahensi tilannetta.
Nyt olen yksin, ei lääkäreitä, ei psygolokeja, ei ketään jolle puhua.
tarvitsen apua koska tiedän tilanteeni olevan vakava, taas kerran.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et ole yksin. Sinulla on turvana oma itsesi ja persoonasi, jotka näkyvät tekstissäsi. Mutta kukaan muu ei lopultakaan voi auttaa, ei ketään meistä, kuin oma itse. Siihen tutustuminen ja juurtuminen. Omalla Itsellä tarkoitan Olemassa olon kokemusta, en ulkoisia titteleitä ja muuta roskaa. Olet ikäiseksesi "vanha sielu" ja sinulle ei voi käydä huonosti....huonommin kuin kenellekään. Sinä Olet elämäsi tärkein henkilö. Sinä olet maailmasi hallitsija. Pelko pois. Mikään mitä näet tai mitä meille on opetettu ei nimittäin ole totta. Sen takia kaltaisesi elävä sielu ahdistuu, kun joutuu elämään valheen keskellä. Rakasta itseäsi, sillä se on ainoa kohde, jota jokainen voi oikeasti rakastaa. Ole hyvä itsellesi ja hyväksy kaikki ajatukset ja tunteet, sillä pahinkaan niistä ei ole väärin. Minä rakastan Itseäni Yli kaiken ja myös Sinua. Sinulla on sentään sielu!
Itse tuhosin omaa ruumistani ja valhepersoonaani vuosia. Nykyään toimin mielenterveyshoitajana ja näen, en kaltaisiasi(sillä Sinä olet uniikki), mutta samoin oireilevia nuoria. Olet oikeassa; valitettavasti lääketiede raahautuu jälkijunassa....vääränä ja yksilön unohtamana. Tekstisi oli rehellisintä, mitä olen täällä tavannut. Tyttö, Sinä olet maailmasi Aurinko!
Tulee vain mieleen, että miten jo noin nuorena lapsi viiltelee. Itse muistan leikkineeni ja eläneeni lapsen lailla tuossa iässä. Oletko saanut olla lapsi? Onko sinulta lapsena vaadittu ottamaan liikaa vastuuta ja riistetty lapsen huolettomuus. Oliko alakoulussa vaikeaa? Pääsitkö leikkeihin mukaan. Mainitsit jo ujoudestasi.
Tuli vain mieleen, että olet joutunut olemaan ikäistäsi aikuisempi hyvin varhain.
En muista leikinkö 10, 11-vuotiaana mutta kyllä itseni lapseksi tunsin. Vastuuta multa ei ole koskaan vaadittu muussa kuin itseni koossa pidossa, mutta ahdistuin ja masennuin hyvin nuoressa iässä.
Kokeile Raamattua.
Monen elämä on muuttunut hyväksi paljon pahemmistakin lähtökohdista kun he ovat lähteneet etsimään Jeesusta ja selvittämään onko Raamattu totta.
Mitään et menetä vaikka kokeilet, mutta voit voittaa paljon.
Olen rukoillut ja lukenut raamattua siitä asti kuin sain sellaisen 7 vuotiaana. Olen kristitystä perheestä ja käyn kristillistä koulua. Monina iltoina olen yksin istunu ikkunan äärellä, 04:00 ja rukoillu itkien et saisin jtn toivoa.
Ihmisinä olemme erilaisia ja toiset ovat hyvin herkkiä. Oletko voinut puhua pahasta olosta perheesi kanssa ja oletko saanut ymmärrystä. He kyllä ovat tietoisia ongelmista kun olet saanut hoitoa. Onko sinulla mitään aavistusta, mikä voisi olla syy pahaan oloosi: onko sinulle asetettu liian kovia vaatimuksia uskonasioissa ja onko perheen usko kovin lakihenkistä?
Olet ollut yksinäinen, osaltaan ujoutesi myötä? Eihän tuossa ole mitään sairautta tai epänormaalia. Anoreksia ei myöskään ole sairaus vaan ajattelu- ja toimintatapa. Ei mitään epänormaalia nykyisessä maailmassa, jossa kulttuuri on kovin pinnallisuuteen ei niinkään älyllisyyteen keskittyvä. Ei siis mitään sairautta missä kohtaan.
Psyykenlääkkeistä kannattaa pysyä todella kaukana, jos oma hyvinvointi ja terveys pitkällä aikavälillä kiinnostavat. Psykoaktiivisilla aineilla, varsinkin niin vahvat joita psykiatria ja lääkärit jakavat, on potentiaali vaurioittaa aivotoimintaja pysyvästi, mikä näkyy myöhemmin apatiana, tunteettomuutena, kognitiivisina ongelmina, puutumisina, huimauksena, sekavuutena, epätodellisuuden tunteena, seksuaaliongelmina ja niin edelleen. Minusta ei kuulosta fiksulta riskiltä yksinäiselle ihmiselle. Todelliset ratkaisut ovat aivan muualla.
Vastenmielistä kuultavaa, että sinut on myrkytetty jo noin nuorena. Sellaista mikä ei ole sairaus ei voi hoitaa sanan lääketieteellisessä merkityksessä. Yksinäisyyteen auttaa sosiaalisuhteet eli kaverit. Niitä ei saa lääkäriltä, apteekista tai reseptillä. Kaverit joutuu etsimään itse. Ulkonäköpaineisiin, josta usein anoreksiaksi kutsuttu ajattelu juontuu, voi hakea perspektiiviä eri tahoilta, jos tuntuu ettei onnistu itseään vakuuttamaan.
Viiltelyllä monet helpottavat henkistä tuskaansa, mutta se on kyllä omasta mielestäni hyvin hatara ja huonohko keino, joka ei myöskään ratkaise mitään ongelmia. Jälkien myötä voi vain lisätä paineita ja ahdistusta.
Siinä olet oikeassa, että psykiatrit että lääkärit ovat äärimmäisyyteen tyhmiä, tietämättämiä ja avuttomia jeesaamaan ihmisiä elämän tuskassa. Virhehän on, että he yrittävät omia roolin, joka ei heille kuulu. Elämän ongelmat (problems of living) eivät ole sairauksia eikä niitä voida ratkaista lääketieteellisin menetelmin. Yhtä vähän kuin ydinsodan uhka on ydinfysiikan ongelma, on elämän ongelmat lääketieteellinen ongelma. Ennen kuin ihmiset ymmärtävät tämän on vaikea heitä auttaa, heitä saada näkemään todellisuus tai yhteiskunnallista harhajärjestelmää muuttaa.
Jäin koukkuun viiltelyyn jo ensinmäisestä kerrasta. Viiltelyyn tai muuhun itsetuhoiseen käytökseen jää kiinni aivan kuin tupakkaan tai huumeisiin. Kipu tuottaa aivojen kautta helpottavan tunteen ja rauhottuu, hetkeksi. Anoreksia ei ole toimintatapa. Yksinäisyys ei ole suurin ongelma tässä. Anoreksia on sairaus ja niin on masennus, ahdistus ja eiköhän sosiaalinen ahdistus/paniikki kohtauksetkin ole henkiseen hyvin vointiin jotenkin liittyvää.
nälkiinnytin itseäni en vain painon vuoksi (joka oli alipainoa jo silloin) vaan se oli tapa yrittää kontroloida itseäni ja huonoa oloani.
Ystävä kallis, huomaan kirjoituksestasi, että olet todella älykäs ja välittävä nuori ihminen. Ethän tee pahaa itsellesi, maailma tarvitsee Sinun kaltaisiasi kunnollisia ihmisiä!!
Olen itsekin viillellyt, tiedän sen tuntemuksen mitä se tuo, mutta nyt voin paremmin enkä enää tekisi sellaista. Viiltelyn hetki on todella pimeä ja täynnä epätoivoa. Olen myös yrittänyt itsemurhaa 13-vuotiaana, nyt aikuisena olen onnellinen ettei se onnistunut. Yritä jaksaa uskoa siihen, että joskus voi olla paremmin. Tiedän omasta kokemuksesta, että joskus tilanne voi muuttua paremmaksi, olo voi korjaantua niin paljon, että elämästä tulee elämisen arvoista.
Mullakaan psykiatri- ja psykologikäynnit ei tuoneet hyvää oloa, päin vastoin, mutta kirjoittaminen on jonkin verran auttanut. Kerro vaikka tällä palstalla sun tuntemuksista. Täällä on sellaisia jotka on kokeneet samantapaisia asioita.
Onko Sinulla joku ihan tietty asia mikä painaa mieltä, vai onko se vain tämä kauhea sairaus, masennus, jolle ei aina ole edes selitystä?
Kunpa saisti oikein kokea kuinka paljon Jeesus rakastaa Sinua ja kuinka tärkeä olet Hänelle!
Voi sua :(
Oot niin nuorikin vielä.
Voisinpa jotenkin auttaa sua.
En voi muuta kun pitää peukkuja ylös ettet tekisi itsellesi mitään.