Monissa perheissä aikuiset lapset ovat koulutetumpia ja parempiosaisia kuin vanhempansa. Sota- ja pula-ajan lapset eivät opiskelleet yhtä kauan kuin heidän jälkikasvunsa, lapsenlapsista puhumattakaan. Nyt kun isovanhemmat ovat eläkkeellä, on heidän tulonsa kolmasosa siitä, mitä lapsien perheet ansaitsevat. Isovanhempien asunnot on jo maksettu, autot hankittu 10 v sitten, samoin suurin osa vaatetuksesta ja kodin tarvikkeista. He eivät enää edes halua matkustella, he ehkä sairastavat ja ovat mieluimmin kotosalla. He tulevat toimeen eläkkeellään, kun eivät haikaile arkielämää enempää.
Kiitollisena voi seurata monissa perheissä nuorten asennetta ikäihmisiinsä. He vievät mummut ulos syömään tai teatteriin, papat jääkiekko-otteluun, missä lapsenlapsi esittää parastaan jäällä. He tulevat leikkaamaan isovanhempien nurmikot, vievät auton pajalle, tuovat tullessaan kahvileivät. Pitävät huolta.
En ole tavannut ikäihmisiä, jotka valittaisivat, että joutuvat maksumiehiksi lapsiensa talouteen. Päin vastoin, lapset tarjoavat, maksavat yhteisten matkojen kustannuksia, muistavat merkkipäivinä käytännön lahjoilla.
Kyllä isovanhemmatkin antavat tälle arvoa.
Aikuiset lapset ja isovanhemmat
34
1248
Vastaukset
- Isoäitiitsekin
Hieno positiivinen kirjoitus, kiitos tästä. Ihanaa, että teidän lähipiirissä on tällaisia perheitä.
- reouiyt
Älä kilju. Kyllä on päinvastaisiakin tapauksia paljon.
On koulutettua jälkipolvea, työttömänä koko 20 vuotisen työuransa ajan. Muuta ei tehdä kuin v*ttuollaan keskustelupalstoilla ja yhteisku ta maksaa. Vanha sairas äiti elättää kesälomat ja kuskaa autolla ties minne ja ostaa pääsyliput.
Kiitoksen sanaa ei kuuiu.
Hävytön narsisti. - Anonyymi
reouiyt kirjoitti:
Älä kilju. Kyllä on päinvastaisiakin tapauksia paljon.
On koulutettua jälkipolvea, työttömänä koko 20 vuotisen työuransa ajan. Muuta ei tehdä kuin v*ttuollaan keskustelupalstoilla ja yhteisku ta maksaa. Vanha sairas äiti elättää kesälomat ja kuskaa autolla ties minne ja ostaa pääsyliput.
Kiitoksen sanaa ei kuuiu.
Hävytön narsisti.Näin myös meillä. Väsyksiin asti leskiäitinä passaan poikani perhettä heidän lomansa ajan ihan väsyksiin asti. Opintovelkaa ei pojallani ollut, asui kotona amk: n ajan. Rahaa annoin pienestä palkasrani. Olen eläkkeellä, Eläkkeeni on taatusti pienempi, kuin poikani ja puolisonsa palkka. Yritän olla suu supussa, vaikka ihan itkettää.tämä heidän käytöksensä,vanhaa ihmistä käyttää hyväkseen!
Mutta nyt otan opikseni, käymään saa tulla, mutta lomamökin en anna pitää.
- hjiuol
Vaan ei ole meillä näkynyt, elävät vielä vaihetta jossa silmälaput silmillä. Uskon kyllä tuo kirjoituksen mukaan, että hiemana vielä heille tuota "pihalle pääsyn vapauden riemua ja hyppimistä", kyllä tasaantuminen tulee.
Niin on tullut meille ja tulee m6yös jälkipolville, ensin täytyy kasvaa ja ikääntyä hieman. - Ajatusvain
Hieno kirjoitus. Mietin vain että kyllä muistamisen ja avunannon olisi oltava molemminpuoleista. Niinhän ystävyyssuhteetkin toimivat. Ja suhteet läheisiin monesti. Se osapuoli, jolla ei ole varaa muistaa kalliin lahjoin tai tukea rahallisesti, muistakoon aikaansa ja huomiotaan antamalla, itse tekemällä, auttamalla. Raha ei muutenkaan tee mielestäni onnelliseksi antajaa kuin saajaakaan jos läsnäoloon verrataan. Kaikilla luulisi olevan aikaa osallistua läheistensä elämään, auttaa kun apua tarvitaan (vaikka sitten ruohon leikkaamisessa), muistaa olla läsnä vanhempiensa, isovanhempiensa, lastensa ja lastenlastensa elämässä, siis läheistensä elämässä, kiinnostua heidän elämästään, ellei valitse läheistensä sijaan jotain muuta ja aseta sen jaksamisessa ja ajankäytössä ihmisten edelle. Siitä nämä ristiriidat kai usein johtuvat, että joku haluaa ylläpitää ihmissuhdetta, josta toinen osapuoli ei ole niin kiinnostunut. Sitten on näitä suhteita jotka toimivat hyvin ja toinen toisistamme välitetään. Nykyään lukee heitteille jätetyistä vanhuksista ja väsyneistä, turvaverkottomista lapsiperheistä. Siinä on unohtunut mitä sana läheinen merkitsee. Ei ketään tule hyväksikäyttää niin rahallisesti kuin muutenkaan, mutta ei se estä välittämästä teoin ja sanoin meille tärkeistä ihmisistä.
- eläke-ukko
Kovinpa maalasit kauniisti. Ikäihmiset ei vaan ilkeä sanoa että he joutuvat avustamaan eläkkeistään vielä aikuisia lapsiaankin.
Kuinka moni vanhempi esim. 80luvun lopulla oli kusessa omien lastensa velkojen takaajina.
Meillä ainakin on avustettu lapsia. Tosin on ollut kyllä varaakin.
Tosin toisinpäin on vähemmän saanut huomiota.- Aikuisialapsiakin
Niin toisinpäinkoin voi olla, varsinkin nyt kun on paljon työttömiä. Vanhemmat auttavat rahallisesti 50-vuotiaita lapsiaankin. Ja voi olla, että tulee myös sellaisia tilanteita, että ei auteta tasapuolisesti vaan jotain lapsista autetaan. Sitä joka kehtaa pyytää apua. Vaikka ei kai se vanhempien tehtävä ole aikuisia lapsia enää rahallisesti auttaakkaan.
Hei.
Hyvää keskustelua aikuisista lapsista ja isovanhemmista. Kukin ihminen ja perhe ja suku toimii tavallaan, mutta hyvä ja tärkeä asia olisi huolehtia läheisistä. Onneksi niin usein tehdäänkin. Yhteydenpito ja kanssakäyminen on tosiaan aina, tai ainakin yleensä "kahden kauppa" eli molempien vastuulla. Silloin kun aikuisilla lapsilla on ns. ruuhkavuodet, on ymmärrettävää, jos eivät niin aktiivisesti ota yhteyttä. Erilailla eri elämän vaiheissa. Mutta toki soittaa voi lyhyenkin puhelun, ja aina se ilahduttaa. Sitten tuo rahallinen auttaminen ja tukeminen, siinä on ihan samoin mielestäni; se auttaa ja tukee kenellä on mahdollisuus, apua tarvitsevaa. Ei kai se näin hyvin aina suju, kun olemme inhimillisiä ja itsekkäitäkin ihmisiä. Mutta aina voi tehdä parannusta :)
iloa läheisistä ja valoa pimeyteen,
Pirkko-pappi- josottaisitvälillä
kantaa lapsen oikeuteen omaan isäänsä ja isovanhempiinsa; jotka äiti ja RAISION KAUPUNGIN LASTENSUOJELU on lapselta evännyt perättömässä lausumassaan ja sairaudessaan..
- katkerasisko
Mitäs kun vanhemmat huolehtii kolmekymppisen perheen lähes kaikki asiat? Hoitaa lapsenlapset, tarjoavat päivittäisen lämpöisen ruoan,hommaavat wc-remontin (varmaan maksoivatkin) ja vakuutukset maksetaan myös. Perheen isä käy työssä,äiti lasten kanssa kotona.
- VähänkinOlisiHyvä
Meillä taas mennyt niin että isovanhempani ostivat asunnot lapsilleen. Meidän asuntolainaa vanhempani eivät taanneet. Omat vanhempansa avustivat heitä elinaikanaan säännöllisesti rahallisesti ja kävivät kylässä auttelemassa. Muistan nähneeni heidän autelleen. Eivät he tulleet vain viihtymään ja passattaviksi. Meitä vanhemmat eivät avusta rahallisesti eikä puhettakaan että tulisivat lastenhoito-, siivous- tai korjausapuun. Tuntuu että kovasti on muualla niitä uhrautuvaisia isovanhempia, jotka viimeiset pennosensa ja jaksamisensa syytävät aikuisille lapsilleen. Minä vaan en ole nähnyt omalla kohdalla tai lähipiirissä tällaista uhrautuvaisuutta tässä määrin ollenkaan. Missä sellaiset isovanhemmat oikein vaikuttavat jotka uhraavat liikaa? Miksi uhrata liikaa? Eikö kohtuus olisi tässäkin hyvä.
Vaihtoehdot vanhemmalla ikäpolvella näyttävät olevan nämä:
- uhrataan liikaa
- annetaan 0%
Oletteko näin putkiaivoja, vai heittäydyttekö tällaisiksi, jotta keskustelu kääntyisi oudoille poluille ja muuttuisi kiistelyksi, sen sijaan että olisi asiallisia kommentteja ja näkökulmia siitä, miksi kukakin toimii mitenkin? Onko se syy että tietää jonkun muun avustavan liikaa rahallisesti ja ajallisesti oman jaksamisensa puitteissa, olla itse avustamatta ollenkaan? Rahaa en ainakaan itse kaipaa, tai no kaipaisin mutta en odota sitä vanhemmiltani, aikaa ja tukea ja ehkä auttamistakin kaipaisin. Onko nämä luetellut katkeransävyiset syyt vain tekosyitä ja oman syyllisyyden tunteen projisointia omiin lapsiin? Ja älkää nyt herranjestas loukkaantuko tai syyllistykö tästä kysymyksestä. En parjaa ketään, en ajattele pahaa kenestäkään. Arvostan vanhempien ihmisten pitkää elämänkokemusta. Silti en ymmärrä miksi on niin vastentahtoista osoittaa välittämistään omille lapsilleen ja omille lapsenlapsilleen. Eikö sitä ole? Eikö voi tehdä vähän, sen sijaan ettei tee mitään? En vain ymmärrä, miksi ei voi olla vaihtoehtoa tuolta väliltä. En ymmärrä. Kertokaa.- vanhaäiti
Ihan varmasti on erilaisia vaihtoehtoja. Itse asiassa jokaisella isovanhemmalla on oma tapansa auttaa tai olla auttamatta.
Jos ihminen ei tee jotakin, on syitä yleensä kaksi: hän ei voi tai ei halua. Monet isovanhemmat eivät kerta kaikkiaan voi - jaksa, ehdi - hoitaa lapsenlapsiaan. Itse tapaan pieniä lapsenlapsiani monta kertaa viikossa ja pidän heille seuraa, laitan usein ruokaakin, mutta en kyllä voi, en halua enkä uskalla ottaa vastuuta heidän hoidostaan, en esimerkiksi ottaa heitä yöksi luokseni. Lasten kanssa oleminen väsyttää ikäihmistä enemmän kuin nuorena uskoikaan. Välittämistä voi osoittaa ja osoitetaan monin tavoin. Olen varma, että kaikki isovanhemmat välittävät lastenlapsistaan vaikka eivät edes näkisi heitä. Asuvathan jotkut isovanhemmat eri puolella maailmaakin kuin lastenlapsensa, mutta se ei merkitse, etteivät he välitä heistä. - eiheruymmärrystä
vanhaäiti kirjoitti:
Ihan varmasti on erilaisia vaihtoehtoja. Itse asiassa jokaisella isovanhemmalla on oma tapansa auttaa tai olla auttamatta.
Jos ihminen ei tee jotakin, on syitä yleensä kaksi: hän ei voi tai ei halua. Monet isovanhemmat eivät kerta kaikkiaan voi - jaksa, ehdi - hoitaa lapsenlapsiaan. Itse tapaan pieniä lapsenlapsiani monta kertaa viikossa ja pidän heille seuraa, laitan usein ruokaakin, mutta en kyllä voi, en halua enkä uskalla ottaa vastuuta heidän hoidostaan, en esimerkiksi ottaa heitä yöksi luokseni. Lasten kanssa oleminen väsyttää ikäihmistä enemmän kuin nuorena uskoikaan. Välittämistä voi osoittaa ja osoitetaan monin tavoin. Olen varma, että kaikki isovanhemmat välittävät lastenlapsistaan vaikka eivät edes näkisi heitä. Asuvathan jotkut isovanhemmat eri puolella maailmaakin kuin lastenlapsensa, mutta se ei merkitse, etteivät he välitä heistä.Hienoa kuulla, että sinä kuulut näihin "auttajiin" ja "välittäjiin".
Siinä olen eri mieltä, että kaikki isovanhemmat eivät välitä lastenlapsistaan tai tapa osoittaa on todella outo.
Meidän perheessä tilanne on seuraava. Vaari jäi leskeksi muutamia vuosia sitten ja päätti aloittaa kokonaan uuden elämän reiluna 60 vuotiaana. Tähän hänen uuteen elämään kuuluu uusi vaimo ja se, että omien lastenlasten kanssa ei olla enää tekemisissä. Toki uuden vaimon lapsien ja heidän lasten kanssa häärätään koko ajan. Pahalta tuntuu varsinkin omien lasten vuoksi (7 ja 9 vuotiaat), koska he aluksi ihmettelivät miksi vaari ei enää käy kylässä. Onneksi lapsetkin pääsevät asioista yli ja alkavat jo "unohtaa" vaarin. Huvittavinta tässä on se, että kun minä ja sisareni olivat pieniä, niin meitä kyllä kuskattiin isovanhemmille hoitoon ja jopa sitä edellytettiinkin meidän isovanhemmilta. Muutaman kerran asiasta on keskusteltu vaarin kanssa, mutta hän vai sulkee silmänsä ja ei tee mitään. Minä en vaadi, että isovanhempien velvollisuus olisi hoitaa lapsia tai avustaa heitä taloudellisesta mitenkään, mutta olisihan se kiva, että lastenlasten kanssa oltaisiin edes tekemisissä. Taloudellista apua emme onneksi tarvitse millään tavoin.
No aika kultaa muistot ja vaari voi jatkossa keskittyä trendikkääseen vanhuuteen ja uuteen "uusioperheonneen". Tosin eipä kannata vaarin odotella 10 vuoden kuluttua, kun oma terveys alkaaa reistailemaan, apuja entiseltä perheeltä. Silloin voi hänkin miettiä vanhainkodissa, että tuliko toimittua oikein. No onhan hänellä uusioperheensä.. - Nuoruudenhaikailua
Vaarilla varmaan viimeinen yritys saada kadonnut nuoruus takaisin. Kyllä se arki koittaa, tai vaikkei koittaisi niin luulisi jossain vaiheessa silmien aukeavan vaaleanpunaisten lasien takana ja jokusen ajatuksen pulpahtavan mieleen. Rakkaus tekee sokeaksi, kuuroksi ja vähän kaikkea muutakin hassua. Eri asia sitten on mitä voi ja on siedettävä toisilta ihmisiltä. Ehkä vaari saa teiltä anteeksi jos tosissaan katuu ja haluaa olla tekemisissä ja ehkä välien katkaisu on hyvitettävä jotenkin, koska ei voi odottaa että toiset jatkavat vuosien päästä siitä mihin joskus jäätiin... Mutta pystyykö siihen itse tai lapset, on sitten eri asia. Lasten kohdalla vaarista ei ikävä kyllä varmaan enää voi tulla kovin läheistä. Nämä on kurjia tilanteita.
- Pappaa.ymmärtäen
eiheruymmärrystä kirjoitti:
Hienoa kuulla, että sinä kuulut näihin "auttajiin" ja "välittäjiin".
Siinä olen eri mieltä, että kaikki isovanhemmat eivät välitä lastenlapsistaan tai tapa osoittaa on todella outo.
Meidän perheessä tilanne on seuraava. Vaari jäi leskeksi muutamia vuosia sitten ja päätti aloittaa kokonaan uuden elämän reiluna 60 vuotiaana. Tähän hänen uuteen elämään kuuluu uusi vaimo ja se, että omien lastenlasten kanssa ei olla enää tekemisissä. Toki uuden vaimon lapsien ja heidän lasten kanssa häärätään koko ajan. Pahalta tuntuu varsinkin omien lasten vuoksi (7 ja 9 vuotiaat), koska he aluksi ihmettelivät miksi vaari ei enää käy kylässä. Onneksi lapsetkin pääsevät asioista yli ja alkavat jo "unohtaa" vaarin. Huvittavinta tässä on se, että kun minä ja sisareni olivat pieniä, niin meitä kyllä kuskattiin isovanhemmille hoitoon ja jopa sitä edellytettiinkin meidän isovanhemmilta. Muutaman kerran asiasta on keskusteltu vaarin kanssa, mutta hän vai sulkee silmänsä ja ei tee mitään. Minä en vaadi, että isovanhempien velvollisuus olisi hoitaa lapsia tai avustaa heitä taloudellisesta mitenkään, mutta olisihan se kiva, että lastenlasten kanssa oltaisiin edes tekemisissä. Taloudellista apua emme onneksi tarvitse millään tavoin.
No aika kultaa muistot ja vaari voi jatkossa keskittyä trendikkääseen vanhuuteen ja uuteen "uusioperheonneen". Tosin eipä kannata vaarin odotella 10 vuoden kuluttua, kun oma terveys alkaaa reistailemaan, apuja entiseltä perheeltä. Silloin voi hänkin miettiä vanhainkodissa, että tuliko toimittua oikein. No onhan hänellä uusioperheensä..Katkeralle aikuiselle lapselle tuottaa usein suurta tyydytystä huomauttaa, että kun pappa vanhenee ja joutuu vanhainkotiin, niin silloin on turha pyydellä apua lasten perheiltä. Pitäisi muistaa se vanha viisaus, että yksi äiti pystyy elättämään 10 lasta, mutta 10 lasta ei pysty elättämään yhtä äitiä.
Perhe ja omaiset eivät tarkoita vaihtokaupan osapuolia, vaan samaan sukuun kuuluvia ihmisiä. He ovat toistensa kanssa enemmän tekemisissä kuin naapureiden tai tuttavien. Heitä yhdistää samaan sukuun kuuluminen, ja monilla myös rakkaus läheiseen. Silloin saatetaan suorastaan uhrata oma elämä lastenlasten hoitajana tai sitten rahallisella avustuksella, ja ikäihmisen omat toiveet jäävät täyttymättä. Moni ajattelee, että auttaminen on velvollisuus. Ja moni katsoo, että velvollisuus on nimenomaan sillä toisella osapuolella. On saatava apua, kun sitä tarvitaan, ja silloin suku on hyvä olla olemassa.
Mutta jokaisella ihmisellä on yksi, oma, elämänsä elettävänä, ja on oikeus ja kohtuus, että hän huolehtii omasta elämästään. Niin kauan kuin hän elää saman katon alla puolison ja lastensa kanssa, huolehtii myös heidän tarpeistaan omiensa ohella. Se on tärkeysjärjestyksessä ensi sijalla. Toisaalla elävät isovanhemmat eivät ole niin läheiset kuin oma perhe on. Ja toisinpäin: kotoa lähteneet lapset elävät jo omaa elämäänsä.
Kun perhe katoaa ympäriltä, on aikaa käyttää elämänsä toisin, omien toiveitten toteuttamisen aika on käsillä. Onnellisia ne, joilla on terveyttä ja varallisuutta elää elämänsä iltapäivä mieltymystensä mukaan. Suvussa saattaa olla moneen eri sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Heillä on ollut ja on omat elämänkohtalonsa. Suvun jäsenet voivat auttaa vaikeuksissa ja osallistua hyviin hetkiin, mutta ei ketään velvoiteta suvun jäsenistä huolehtimiseen. Ei lapsenlapsien, ei isovanhempien.
Tärkeintä on oppia hyväksymään muiden ratkaisut. Apua voi pyytää niiltä, jotka voivat sitä ehkä antaa, mutta jos he eivät apuaan anna, asiat on järjestettävä muulla tavoin. Turhaa on katkeroittaa omakin elämä ja uhata perheenjäseniä hylkäyksellä ja siitäs-sait-asenteella.
- samaakokenut
Vaarin silmät vielä aukeaa, miten väärin on tenhyt omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan.
- Elämää.jäljellä
Siis, et saisi solmia uutta avioliittoa leskeksi jäätyäsi, koska se on vääryys lapsia ja lapsenlapsia kohtaan.
Perustele. - Yrittää.itsenäistyä
Mitä väärää vaari teki? Kasvatti lapsensa aikuiseksi? Jäi leskeksi? Avioitui uudelleen? Elää omaa elämää?
Kyllä varmaan katuu vielä, peijakas.
- Hepsistähei
Aloitus vaikuttaa kyllä hiukan povolta! Turhan täydellistä ja yksipuolista.
- 63veläkeläinen
Kyllä nuo sota-ajan lapset -30 luvulla syntyneet ovat jo niin vanhoja , et harvat asuvat jossain omakotitalossa ja käyvät jossain jääkiekko-ottelussa yli 80vuotiaat ihmiset, monet heistä jo vanhainkodissa ja heidän lapsetkin jo eläkkeellä tai pian eläkeiässä.
- Ikää.on
Ikä ei ole sairaus, monet 80-vuotiaat elävät täysin samaa elämää kuin vasta eläkkeelle jääneet "vanhukset". Nykyisin terveydenhoitokin on niin laadukasta, että pahemmistakin sairauksista selvitään, lääkkeet hyvät, terveyden seuraaminen kohdallaan. Ei ole pakko suinkaan pyrkiä vanhainkotiin, varsinkaan, kun niitä ei edes ole olemassa, vain joitakin hoivakoteja, joiden kuukausimaksut huimaavat tavallista eläkkeensaajaa.
Jääkiekko-ottelujen katsojille ei ole määrätty ikärajaa. Ja tiedoksi nuoremmille, siivoukset ja lumenluonnit voi ulkoistaa nuoremmille, rahalla. Työn teettämisestä saa kotitalousvähennyksen verotuksessa. Ihmisen voimat eivät välttämättä vähene siitä, että oma lapsi jää eläkkeelle. Hehän voivat mennä sitten yhdessä rantalomalle vaikka Kanarialle.
- pyyteetöntä
Joku sanoi että auttamisen pitää olla molemminpuolista. Minä sanoisin että se auttaa jolla on voimia tai rahaa, ja sitä autetaan joka apua tarvitsee, eikä avunantoa voi laskea niin että vaakakupit pitäisi mennä tasan. Osat myös vaihtuvat eri elämänvaiheissa. Läheisen rakastaminen ei ole mikään apu- tai hyötysuhde, vaan yksinkertaisesti sitä että välitetään ja rakastetaan, viihdytään yhdessä ja kuunnellaan toisiaan. Siinä ei välttämättä kukaan tarvitse apua toisiltaan tai jos apua tarvitaan, se hankitaan muualta kuin köyhiltä tai sairailta omaisilta.
- Itsenäinen.yhä
Ei ikä ole sairaus. Sairaus voi iskeä minkä ikäiseen ihmiseen tahansa, mutta vanhenevakin ihminen saattaa säilyä toimintakykyisenä satavuotiaaksi.
Itse olen kunnolla yli 80 vee, asun omatoimisesti itsekseni, hoidan asiani, iloitsen tietenkin jälkikasvun käynneistä ja otan mieluusti vastaan avun, jonka he antavat, mutta en minä tarvitse jokahetkistä huoltamista. En minä ole vanhainkodissa, ei minua lastenlapset käy säännöllisesti hoitamassa. Pääsen itse kauppoihin, hoidan raha-asiani, surffailen netissä ja kirjoita FB:iin. Ja menen minä hyvässä seurassa jääkiekko-otteluunkin, jos joku liput tarjoaa, mutta en totisesti lähde niitä jonottamaan. Jääkiekkoa näkee TV:stä ihan tarpeeksi.
Vuosikymmenet sitten lapsenlapset olivat pieniä. Kyllä minä varmaankin heitä hoidin, kun olivat kipeinä, eikä tarhaan tai kouluun voinut mennä, olimme varmaankin yhdessä lomilla ja mökillä, vietimme yhteiset joulut, kävimme sukuloimassa ja Linnanmäellä, mutta eivät lapset ja lapsenlapset nyt maksele takaisin niitä aikoja. Kyllä heidän yhteydenpitonsa johtuu ihan muista syistä kuin palkkioksi vuosikymmenten takaisista päivähoidoista.- hoit_su
Hienosti kirjoitettu☺
- ajatmuuttunutjo
vanhainkoteja ei tavallaan ole enää, jos kriteerit ei täyty ei edes pääse julkiseen..ja yksityinen maksaa jopa 4000n euroa kuussa,,,
- näinkin
Aikoinaan 6-henkisessä lapsuudenperheessämme keskituloinen isäni maksoi äidilleen kuukausirahaa joka kuukausi, koska tämä oli pienituloinen eläkeläinen. Meilläkin oli perheessä tiukkaa kun äiti ei olut töissä, mutta mummo oli tämän kuukausirahan määrännyt jokaisen lapsensa maksettavaksi. Mummo ei koskaan hoitanut lapsenlapsia, mutta vierailtiin puolin ja toisin aika usein, koko perheellä.
- vanhaäiti
Minä annoin äidilleni rahaa ihan pyytämättä ja määräämättä. Sitä en ole koskaan katunut.
- Juuri.ja.juuri
Mummollanne ei ollut kunnollista eläkettä. Pikkuruinen kansaneläke tuli vasta jossain 40-luvulla, aikaisemmin mummot tosiaan olivat lapsiensa tuen varassa, tai sitten köyhäintalon asukkaita.
Lastenhoitoa ei ollut järjestetty mitenkään, joten äidit olivat kotiäitejä esikoisen syntymästä lähtien, tai sitten joutuivat maksamaan miltei koko palkkansa kotiapulaiselle.
Eläkettä ei kerry tänäkään päivänä niille äideille, jotka jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan, vaikka kotihoito on tuhannesti edullisempaa ja laadukkaampaa kuin massahoitaminen tarhoissa.
Siitä maksavat tänäkin päivänä kymmenet tuhannet kotona lapsiaan hoitaneet eläkeläismummot.
- saatavana
Höpsis. Kyllä monet isovanhemmat maksavat köyhempinäkin ainakin joillekin. Joskus omasta halusta. On kuitenkin aikuisia lapsia, jotka osaavat käyttää hyväksi toisia esim. lähes asuvat vanhempiensa luona, niin että saavat säästettyä omat rahat kaikkeen kivaan. Vanhemmat maksavat ja passaavat. Kaverinsakin pyytävät vanhempien luo niin ei tarvi itse passata.
- kukkasia
Näin työssäkäyvänä isovanhempana ihmettelen myös sitä, miksi lapsemme ei oikein halua aikuistua. Eikö se ole kunnia kysymys, kun pystyy hoitamaan oman talouden, perheen ja huushollin. Ymmärrän kyllä avun tarpeen ja autan mielelläni jos voin, mutta tätä hyväksikäyttöä en tajua. Aivan kuin halveksittaisiin omia vanhempia, mitä enemmän he yrittävät auttaa. Onko se sitä, että vielä ei ole kolahtanut tarpeeksi lujaa ja ollaan turhan ylimielisiä. Sitten kun isovanhemmat sanookin, että nyt riittää, niin lapsenlapsilla aletaan kiristämään. Nuoret aikuiset mitä tämä on, mitä se kertoo teistä, millaisia ihmisiä te olette.
- Totuus.valjennut
Tältä palstalta on vähentynyt ne uhkaukset, joita taannoin sai lukea.
Isovnhempia uhkailtiin, että jos ei apua tule niin kuin lapsiperhe vaatii, niin lapsenlapset eivät enää tule, isovahempia ei muisteta, ovea ei avata, "sitä saa mitä tilaa", ikäihmisenä ei vanhainkotiin tulla käymään.
Saattaapa olla, että tällaisten uhkausten edessä isovanhemmat huomasivat, millaisia käenpoikia olivat vuosikausia hyysänneet ja hoivanneet. Aikuiset, elämää nähneet isovanhemmat heräsivät huomaamaan, että heistä oltiin tekemässä ilmaisia piikoja ja jokamiesjanhusia, joita oli oikeus määrätä ja hyväksikäyttää joka tilanteessa. Palkkiona sitten oikeus hoitaa lapsenlapsia, vanhempien antamien ohjeiden mukaan, ilman kasvatusoikeutta.
Aina on isovanhemmillakin mahdollisuus tarkistaa kantansa. Ehkä niin oli käynyt. - Enoleolemassa
Minua ei pyydetä lastelasten synttäreille, joulujuhliin, päiväkotijuhliin, joulunviettoihin eikä eikä mihinkään auttamaan. Ei siis edes soitetakaan. Aikuiset lapset lapsineen asuvat samalla paikkakunnalla. Lähin 700metrin päässä. Ei muisteta vanhemmanpäivänä, syntymäpäivänä, jouluna, pääsiäisenä.
- siitähuomaa
mutta, pitääkö sinun muistaa heidän syntymäpäivät ja ostaa lahjat
- Enoleolemassa
Ei tarvitse tietenkään, minkä teksisin ja teen sen ajoittain oma-aloitteissti, mutta ne laitetaan varmaan roskiin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402062Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471604Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291471- 201451
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11415Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229