Ei kovin mukava toivuttuaan muistella kaikkia asioita.
Psykoosi ei ole mukava kokemus
Koosipsy
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Uskon vaikkei henk koht kokemusta. Olin jonkin aikaa töissä psyk sairaalan liepeillä.
Millanen se on kokemuksena.
Hämmentävä, pelottava, ahdistava, rankka.
Niin mikä elämässä ei joskus olisi.
En tiedä, en ole sellaisessa ollut, vaikka missä olenkin just ny.
Kaikenlaista elämässä on sattunut senkin jälkeen, mut kaikista kamalinta on menettää itsensä sillätavoin . Pelottavaa, jos mikä.
Vielä ikävämpää olisi jos tuollaisessa mielentilassa laitettaisiin allekirjoittamaan joitain papereita joissa antaa vaikka suostumuksensa että voivat hyödyntää kärsimyksesi vaikkapa opetusmateriaalina sairaanhoito-oppilaitoksissa. Todennäköisesti sataa paskaa niskaan koko loppuelämän ja olet muutenkin silmätikkuna.
Asiallinen avaus! Kertokaa miten ja miltä se psykoosi tuntuu/näyttäytyy psykoosissa olevan kannalta, juuri sillä hetkellä ja sen jälkeen? Muistaako ihminen kaikkea, mitä on tehnyt ja sanonut? Ymmärtääkö syy/seuraus yhteyksiä vai onko kaikki hämärän peitossa? Kuuleeko ääniä? Harhoja, minkälaisia ja kuinka voimakkaita? Itse olen ollut läheisenä ihmisinä tukemassa ystävääni, joka oli psykoosissa niin sairaalassa kuin sen jälkeen, mutta haluaisin tietää itse psykoosin kokeneiden ihmisten omia kokemuksia. Näin ystäväni minusta siinä ei ollut sen enempää "ihmeellistä", mitä nyt ihminen on kun ei ole ihan "tässä hetkessä" kristallin kirkkaana, mutta oli hänellä kuitenkin jokin logiikka tekemisissään. Hän ei vaan luottanut ihmisiin ja kuvitteli vähän juttuja, mutta toisaalta kyllä hän luotti minuun niin kuin ennenkin. Minulle jäi sellainen kuva, että niihin ihmisiin, joihin hän ei "elävässä elämässäkään" luottanut 100 prossaa, niin psykoosissa ei sitten senkään vertaa, mutta kyllä hän minuun luotti ja pariin muuhunkin, joihin luottaa muutenkin. Joten ei siinä ihan ilman logiikkaa menty kuitenkaan. Sen huomasin, että hänellä oli erittäin kehittynyt aistimus toisten ihmisten tunnetiloista, korostetun terävä huomiointikyky jopa "näkemään" toisen ihmisen lävitse. Itse ajattelin niin, että olisiko sekin luojan luoma "taktiikka", että kun jokin aisti tai ymmärrys "hämärretään" niin tavallaan toinen aisti annetaan avuksi vieläkin tarkempana. En tiedä. Toki siinä oli myös sellaisia asioita, että hän tulkitsi kaikki ikään kuin "itseään vastaan" ja negatiiviseksi, paitsi niitä asioita, joita minä tai yksi toinen lapsuuden ystävä puhuttiin/sanottiin/tehtiin. Välillä hän kyllä sanoi minulle, "että sinä olet liian hyväuskoinen, sinä et huomaa, että ihmiset ovat pahoja". Eihän se niinkään tietenkään ollut, mutta asetin ne vaan toiseen mittasuhteeseen niitä tekoja, joita hän koki ne "maata mullistavaksi" häntä itseään vastaan olevaksi asioiksi. Mutta ymmärsi kuitenkin ja tiesi, että minuun voi luottaa, mutta hän vaan ajattelin, että minä en vaan tajua ihmisten tarkoitusperiä.
Kokemukset tosin ovat varmasti aika yksilöllisiä, mutta sen haluaisin kaikille psykoosissa olleille sanoa, että ei kannata alkaa liikaa itseään syyttelemään ja kaivelemaan itseään psykoosin jälkeen, koska kaikki se, mitä silloin ihminen sanoo ja tekee on kuitenkin hyvin ymmärrettävää, koska ihminen ei ole silloin ihan täysin sielun ja ruumiin voimissa. Toki kannattaa käydä läpi omia sisäisiä tuntemuksia ja niistä koituvia reaktioita, mutta sallivassa hengessä itseään ja muita kohtaan, ei tuomiten itseään siitä. Keskittyä enemmän itsensä kehittämiseen ja jättää vähemmälle itsensä syyttely ja häpeä. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei muut ihmiset oikeasti ajattele niin radikaalisti kuin ihminen itse itsestään. Sitä kun on vain niin helkkarin kriittinen ja jopa kylmä itseään kohtaan. Siitä pyrkiä pois ja lämpöä ja sallivuutta myös omiin mokiin enemmän, niin tulee parempi olo itselleen ja muille. Ihmisellä on vain on taipumusta olla itsensä pahin vastustaja. Pitäisi enemmän osata katsoa läpi sormien.
aikapaljon ystävästäsi.
Ihan tarkkaa diagnoosia en tiedä, mut sellaista putkea pitkin se tilanne menee, kunnes saavuttaa määränpäänsä ja olin täysin puhki järkeilystä tunnetta vastaan. Ylikorostunut havannointikyky ja äärimmilleen virittynyt aistiminen toisten ihmisten tunnetiloista, totta ja niitä sitten tulkitsee, miten tulkitsee. Mulla ainakin hyökyi esim kaikki lukemani päälle, varsinkin kaikki negatiivinen. Ne yhdistyivät ikäänkuin kuviksi päässä ja kuin olisin seurannut jotain pelottavaa filmiä, paitsi, että olin siinä itse ja elin sitä ja se oli totta .
Se oli totta, että aamulla uskoin ulos mennessäni tulevani ammutuksi, silti menin ja kokoajan pelkäsin helvetisti.
Josain taustalla oli järjen ääni, joka kuitenkin kertoi, ettei tämä voi olla näin, ei tämä voi olla totta.
Hain apua ihmisiltä , joihin luotin ja tyrmäsin aika rumastikin ne, jotka vaikuttivat epämääräisiltä.
Luottaa voi vaan niihin, joihin oikeasti on syntynyt 100 prossan luotettava suhde.
Järki pelaa, mutta tunne hallitsee.
En kuullut, enkä nähnyt harhoja. Silti pelkösin kuollakseni jonkun haluavan tappaa minut ja lapseni.
Kamalaa kaiken kaikkiaan.
Kamalaa huomata, ettei voi hallita sitä. Kamalaa, että silti tietää missä mennään. Olet sekaisin, olet lukkojen takana, paranetko koskaan, mihin kaikkeen tämä vaikuttaa elämässäsi ja kuinka kauan,..
Kuin harjalla kävelyä ja pienikin tuulen puhallus ja horjahdus voi tuhota sut .
Niin tai sit ihan oikeasti kiristetään, uhkaillaan, stalkataan jne mut kukaan ei vain usko kun kerrot. Ja se on kai tarkoituskin. Sellaisen tekijä sais kyllä itse kokea saman.
Tiedän että tätä tapahtuu. Ehkä kaikki saa alkunsa juuri tästä, oikeasta stalkkauksesta ja kiusaamisesta, jota kukaan ei usko ja jäät sen kanssa yksinäsi painimaan.
Pikku pilaa stalkkereilta, mutta toisen kotiin ja yksityiselämän asioihin sekaantuminen ja tunkeutuminen tuntuu kuin raiskaamiselta ja sitä jatkyy ja jatkuu.
Pahempi vaan, jos kerrot usealle ja jankkaat jotain, mitä ulkopuolinen ei voi nähdä, ei tietää, eikä tuntea omakseen.
Painat kaiken paskanheiton napaasi ja ihmettelet kuka ja ketkä on kaiken takana.
Tarpeeksi mietittyäsi alat epäillä itseäsi, olet loppuun uupunut ja sekoat.
Näin voi olla ja sen soisi otettavan huomioon jokaisen potilaan kohdalla, joka tällaista kertoo. Se voi olla Totta.
Tärkeintä on se että olet toipunut sairaudesta. Kyllä ihmiset ymmärtävät jos kerrot mistä oli kyse.
Tsemppiä sinne ja jaksamista.
Mä en edes ollut oikeesti psykoosissa. Kaksoisliekkini sai sen kaiken aikaan.
Jos kaikki on heijastusta omasta sisäisestä maailmasta, niin kuka sen todellisuuden näkee?
Mites joukkopsykoosi ? Apinalaumassa muuntajaan kuseminen ei ole retardia,
vaan ainoastaa trendikästä btw
Minulle on kirjattu psykoosin oireita, syyttä. Ikuisesti kiukkuinen. Kun on aina ollut itsenäinen ihminen joka ei hädässäkään turvaa muihin, ja äärimmäisen stressin ja uupumuksen alla sitten joutuu pakosta pyytämään apua, niin kyllä siinä ihan luonnollisesti on vähän vastahankaan että saisi vain sitä pyytämäänsä apua eikä ulkopuolista täyttä kontrollin haltuunottoa muiden taholta. Diagnoosi: psykoosin oireita. Onko vanhuksillakin jotka viimeiseen asti haluavat olla itsenäisiä, mutta joskus käy vahinko ja puetaan vaippoihin ja sitä vastustavat itsetuntonsa rippeilla - onko sekin vain sekavuutta ja psykoosin oire? Itsekunnioituksesta ja itsehallintaoikeudesta kiinni pitäminen.
Tiedän oikean psykoosin, en ole kokenut. En ole varma aloittajan kirjoituksesta, onko ystäväsikään kun kuitenkin osin luotti. Ehkä olikin vain hauras ja voimaton ja siksi luottamus katosi? Jos ei muita oireita.
Hups ei aloittajan vaan ton referaatti ihmisen
Uskon, että rankaa kaiken kaikkiaan. En ymmärrä, miten ihmiset selviää siitä. kaikki ei selviäkään, on niin varmasti niin sietämätön olo :(
se on ja jokainen koettu psykoosi vahingoittaa aivoja.
Välttämättä ei tule entiselleen enää.
Sen kokemuksensa kanssa oppii elämään, mut aikansa se ottaa. Oppii varomaan ihan alitajuntaisestikin siihen johtaneiden syiden, asioiden toistamista/toistumista enää uudelleen.