En sit tarvitse kommentteja tyyliin, et kasva aikuiseksi, toi on tollast teinipaskaa tms.joten jos mielipiteesi on jotain vastaavaa voit painaa back-nappulaa!
--
Mä en enää tiiä, mitä mä teen. (Oon 16) Mä rakastan mun poikaystävääni aivan mielettömästi, ollaan oltu yli vuos yhessä. Ongelmana onkin se, et mä en tiiä mun poikaystävän tunteista mua kohtaan. Mä kyllä luotan siihen, ja se on sanonut rakastavansa mua, mut jotenki mulla on kauheen tyhjä olo. Vaikka mä oon huomannu rakastavani sitä enemmän päivä päivältä, me riidellään liian usein. Eli voisko toi "liika rakastaminen" olla syynä, vai mikä on?
Meiän riidat on useimmiten turhanpäiväsiä, mut joskus tuntuu et mun jätkääni ei kiinnosta mun mielipiteet yhtään! Oon niin kyllästyny siihen, että mun poikaystäväni painaa ceetä jos oon kertomas omaa mielipidettäni (TYYLIIN et mä en jaksa tollast paskaa) ja sit mä saan aina olla se joka soittaa takasin. Mä oon sanonu sille siitä ja se teki sen taas...äsken...mutta tällä kerralla mä en aio soittaa takasin...mut mua pelottaa ettei sekään soita! Ku sanoin sille, et ottaa yhteyttä jos haluu viel jakaa mielipiteitään mun kans...eikai ollu liian "pahasti sanottu"? Ja mun pitäs mennä niille huomenna...MITÄ MÄ OIKEESTI TEEN!???
Mä oon ollu alusta asti varma, et mun poikaystävä on mulle "se oikee" enkä haluu ees harkita eroa, eikä poikaystävänikään...kai... mut asutaan tunnin junamatkan pääs toisistamme, ja nähää vkl:na ja kerran viikolla. Eli 4/7 pvästä. Yli puolet. Mut...
Juuh, sekavaa, mä tiedän, ja vaikee ehkä auttaa kun ei tiiä meiän elämäntilanteesta enempää mut toivon et ees joku vois yrittää auttaa...
Kiitos et jaksoit lukee ja viel enemmän jos vastaat!
--
Mä en enää tiiä, mitä mä teen. (Oon 16) Mä rakastan mun poikaystävääni aivan mielettömästi, ollaan oltu yli vuos yhessä. Ongelmana onkin se, et mä en tiiä mun poikaystävän tunteista mua kohtaan. Mä kyllä luotan siihen, ja se on sanonut rakastavansa mua, mut jotenki mulla on kauheen tyhjä olo. Vaikka mä oon huomannu rakastavani sitä enemmän päivä päivältä, me riidellään liian usein. Eli voisko toi "liika rakastaminen" olla syynä, vai mikä on?
Meiän riidat on useimmiten turhanpäiväsiä, mut joskus tuntuu et mun jätkääni ei kiinnosta mun mielipiteet yhtään! Oon niin kyllästyny siihen, että mun poikaystäväni painaa ceetä jos oon kertomas omaa mielipidettäni (TYYLIIN et mä en jaksa tollast paskaa) ja sit mä saan aina olla se joka soittaa takasin. Mä oon sanonu sille siitä ja se teki sen taas...äsken...mutta tällä kerralla mä en aio soittaa takasin...mut mua pelottaa ettei sekään soita! Ku sanoin sille, et ottaa yhteyttä jos haluu viel jakaa mielipiteitään mun kans...eikai ollu liian "pahasti sanottu"? Ja mun pitäs mennä niille huomenna...MITÄ MÄ OIKEESTI TEEN!???
Mä oon ollu alusta asti varma, et mun poikaystävä on mulle "se oikee" enkä haluu ees harkita eroa, eikä poikaystävänikään...kai... mut asutaan tunnin junamatkan pääs toisistamme, ja nähää vkl:na ja kerran viikolla. Eli 4/7 pvästä. Yli puolet. Mut...
Juuh, sekavaa, mä tiedän, ja vaikee ehkä auttaa kun ei tiiä meiän elämäntilanteesta enempää mut toivon et ees joku vois yrittää auttaa...
Kiitos et jaksoit lukee ja viel enemmän jos vastaat!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä tiedän kans ton tunteen... en itsekkään oo mikään vanhus... välil mustakin tuntuu tolta ku luulee et on löytäny sen oikeen ja välittää siit tosissaan ja luulee et se jätkä on samaa mieltä, mut sit ku on tarpeex kauan siin uskos et jätkä todellakin välittää ja seuraa muiden suhteita. Ni siin vaihees sellanen pikkune ajatus tulee mieleen et mitä jos se ei kuitenkin...
...siin vaihees mä ainakin rupeen ajattelee kaiken näköst...
jos sul olis joku hyvä frendi jolle voisit puhuu, yleensä ne osaa lohduttaa ja neuvoa.
mut jos te näette toisianne noin usein niin uskoisin et se jätkä rakastaa sua yhä.
se voi olla sen hetken mielijohde tai se ajatellee samalla tavalla kuin sä eli se voi luulla ettet säkään rakasta sitä enää...
eli juttele frendeillesi ja tee sil jätkälle selväx et sä rakastat sitä! =o)
ps. toivottavasti et luokitellut tätä teinipaskax
...vaikka se tekiski vaikeeta mut jos se ei huomenna (päivällä)soita nii oota vaikka iltaan et soittaa missä sä oot...ei ehkä mikään paras idis mut ei tullu muuta mieleen!koita pärjäillä ja tsemii!
Kiitos oikeesti ku vastasitte (Enkä luokitellu muuksi kun hyviksi neuvoiksi =o) )
Huoh...mutta katellaan...
Oonhan mä miettiny paljonki, mut en kykenis eroomaan..
ehkä mä sit oon niin "kiltti tyttö"..
Oon mä kysyny, onko sillä muita, ja oon mä kysyny haluuko se jatkaa..
Elämä menee vähän muutenki paskasti ku koululääkäriki laitto lähetteen NUORISOPOLILLE! Nii, ilonaiheet elämästä kadonnu.
Mut kiitos vastauksista!
..oli melkeen samallainen tilanne vajaat puol vuotta sitte. Olin 'muka' niin rakastunu yhteen jätkään enkä tienny oliko tunne täysin molemmin puoleinen, vaikka jätkä kertoikin minulle silloin tällöin (silloin mielestäni tarpeeksi usein) rakastavansa mua.
Näin jälkeen päin voin sanoa, että ONNEKSI tämä jätkä kenen kanssa silloin olin petti mua ja meillä meni sitte poikki. Sillonhan se tuntu maailmanlopulta mutta vasta nyt oon tajunnu että näin oli paras. Olisin vaan satuttanu itteeni jos oisin roikkunu vielä siinä jätkässä. Nykyään mulla on IHANA jätkäkamu, joka VÄLITTÄÄ musta oikeesti.
Sinuna miettisin, onko ns.terveellistä jatkaa suhdetta...!? Luulen, että tätä lukiessasi ajattelet, että tietenki on, rakastan sitä jätkää ja näin mutta luulen että ansaitset parempaa. JA haluan vielä kysyä/sanoa että oletko varma että olet jätkäsi ainoa likka? Niin pahalta kun se kuulostaakin, se voi ihan hyvin olla ettet ole...
mulla ja mun poikakaverilla ( nykyisellä, tavattiin chatin kautta ) oli alussa 270 kilsaa välimatkaa, tavattiin noin kerran kuussa, soiteltiin aika harvoin mut luotettiin toisiimme niin paljon että suhteemme pysyi kasassa ja tietenkin rakastetiinkin toisiamme. ikävä oli mieletön ja kun olin hänen luonaan viikonlopun se aika meni liian nopeasti, kyllä me muutaman kerran erottiinkiin ja kerran oltiin melki vuos erossa mut siltikään kummallakaan ei ollut ketään muuta ja taas me ollaan yhessä =)
me asutaan nykyään yhessä, joten jos molemmat vain luottaa toisiinsa ja rakastavat toisiaan tarpeeksi niin suuhde pysyy kasassa
muistakaa olla onnellisia vaik elämä joskus satuttaa
sanoa joskus ankarasti ei auta pehmoilla jos haluaa saada asiansa kuuluviin..ja mitä sä pelkäät että jos se ei soittakkaan...jos se todella rakastaa sua niin kyllä se sitte soittaaki ja jos ei soita niin se ei ole sitte sua varten...koitappa jaksella!ja selvittää asiat!
>>Mä oon ollu alusta asti varma, et mun poikaystävä on mulle "se oikee"