Risto Rytin päiväkirjoista
"Lämpivästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen." Näin kirjoitti Risto Ryti 4.6.42 Adolf Hitleristä vuonna 2005 yleisölle paljastetuissa ja julkaistuissa päiväkirjoissaan. Päiväkirjat kertovat maanisen vihamielisen Hitlerin raivostuneen jo siitä kun hän kuuli mainittavan sanan "juutalainen". Judentum-sanaan hän myös päätti testamenttinsa. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti ei tahtonut sensuroida muisteloitaan (toisin kuin turhamaisempi Mannerheim), mikä on tutkimukselle arvokasta.
Aikansa luulon mukaisesti Ryti ilmeisesti otaksui, että alkoholismi, väkivaltaisuus, skitsofrenia, vajaamielisyys jne. ovat yhden tai kahden geenin tuloksia per ominaisuus - ja siten kitkettävissä evoluution valintaopin mukaisesti. Rytin päiväkirjojen rotuhygieninen pohdiskelu rikollisuuden periytyvyydestä ja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin "ala-arvoisten ihmisten" pakkosterilisaatioista tulisi ottaa vakavasti. Nyt päiväkirjojen arvioijat vain naureskelevat sille.
Maamme kohtalonhetkillä kohtalonuskoinen Risto Ryti oli kuin kuningas Saul meedioiden asiakkaana sekä Suomessa että ulkomailla. Uuden Gerda Rytin elämäkerran mukaan rouva jopa käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä kirjoja suomeksi - vaikka hankkeesta onkin visusti vaiettu. Tämä on raskauttavaa kylmästi laskelmoineelle rationalistille, jonka silmiinpistävänä piirteenä piskuista IKL:ää (äärioikeistolaista Isänmaallista Kansanliiketä) lähellä aloittanut kokoomuslainen ja satakuntalainen osakuntaystävä, jatkosodan lopun koleerinen pääministeri Edwin Linkomies kirjassaan "Vaikea aika" kuvaa siinä määrin kylmänä analyytikkona, että epäili Rytillä olleen "sydäntä rinnassaan lainkaan". "Jumalan ja Hitlerin avulla" Ryti pilkkasi selviävänsä ahdingoista Saksan von Blucherin mukaan juuri ennen Tali-Ihantalan suurhyökkäystä. Julkaisematon Hertta Tirrasen haastatteluarkisto kertoo sosiaalidemokraatti Väinö Tannerinkin taas ihailleen Linkomiestä siitä, että tällä oli ateistinen vakaumus niin nuoresta, että pääministeri kieltäytyi ehtoollisesta koko elinaikansa kun Tanner taas oli joskus nuoruudessaaan erehtynyt ehtoolliselle.
Yllättävää päiväkirjoissa on jatkuva Englannin ja Amerikan aliarviointi ja haukkuminen. Ilmeisesti Rytiä on pidetty anglofiilinä enemmän kuin saksanystävänä koska hän puhui sujuvammin englantia kuin saksaa.
Kirjassa "Ei muuta kunniaa - Risto Rytin kujanjuoksu" Kyösti Skyttä osoittaa, miten Saksan mahtikäsky oli tuhota Leningradin kaupunki ja asukkaat evoluution olemassaolon taistelun hävityssodassa viimeiseen saakka. 900-päiväisessä piirityksessä kuoli liki miljoona venäläistä ja täystuhon esti vain marsalkan haluttomuus sulkea huoltoyhteys. Nyt päiväkirjat vahvistavat Rytin tienneen Hitlerin pakkomielteen hävittää niin Leningrad kuin Moskovakin tyystin "tuhoamissodassa". Oikeusministeri Kekkosen hoitaman sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuheessaan Ryti puhuikin "biologisesta maailmanpalosta". Mannerheimin 75-vuotispäivillä Ryti keskusteli Hitlerin kanssa ensin neljään pekkaan, viimein kahden. Hitler ei keskustellut kenenkään toisen vieraan kanssa kahden kesken tällä ainoalla ulkomaanmatkallaan elämänsä aikana. Kyse on myös ainoasta säilyneestä (sala)nauhoituksesta Hitlerin keskusteluissa. Ryti kertoo Hitlerin itkeneen Neuvostoliiton vahvuutta ja sanoo Suomen Talvisodan vastarinnan eksyttäneen hänet aliarvioimaan Stalinin divisioonat. Loppuun saakka Hitler piti Suomea ainoana luotettavana aseveljenään, niin kiusallista kuin se Rytille olikin.
Harva jos kukaan paikallinenkaan meillä Lounais-Hämeessä muistaa, että huittislaisen Rytin ensimmäiset sympatiat rodunjalostukselle nähtiin Forssan alueella. Ryti oli mellakoivien venäläisten vuonna 1918 surmaaman Jokioisten kartanonherran Alfred Kordelinin lakimies, joka määräsi testamentin valvojana nuoren lankonsa Jarl Serlachiuksen Jokioisten kartanonherraksi ja sitä kautta Forssan komendantiksi valkokäräjille. Kartanon oli aiemmin omistanut Mannerheimin suku. Komendantin käytettäväksi saapui keväällä 1918 noin 800 "Saariston vapaajoukon" ruotsinkielistä eli "germaanirotuista" miestä. Näiden jäljiltä Sotasurma-projekti löysi Tauno Tukkisen kirjasen mukaan noin saman verran teloitettuja tai keskitysleireillä menehtynyttä. Surullista on se, että kirkkoherrat jättivät merkitsemästä kuolinkirjoihin monia lahdattuja ja heidän olemassaolonsa pitäisi osoittaa työläästi syntyneiden ja konfirmoitujen kirjoista.
Vuoden 1918 sisällissotaa ei käyty vain akselilla kapitalisti vai kommunisti, vaan akselilla germaani vai mongoli. Ruotsalainen rotuylemmyys heijastui fanaattisena ryssävihana Suomeenkin. Tämä tosin kalpenee Pohjois-Venäjällä toimitetun suomensukuisten "tsushnojen" eli "metsäläisten" vuosisataisesta kansanmurhasta joka lienee laajempi kuin samanaikaiset Pohjois-Amerikan intiaanisodat vaikkei samaa nostalgiaa osakseen saakaan. Päiväkirjat kuvaavat elitistisesti, miten Venäjällä hallitsee rodullinen keskiluokka, 3% yläluokan joud
"Lämpivästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen." Näin kirjoitti Risto Ryti 4.6.42 Adolf Hitleristä vuonna 2005 yleisölle paljastetuissa ja julkaistuissa päiväkirjoissaan. Päiväkirjat kertovat maanisen vihamielisen Hitlerin raivostuneen jo siitä kun hän kuuli mainittavan sanan "juutalainen". Judentum-sanaan hän myös päätti testamenttinsa. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti ei tahtonut sensuroida muisteloitaan (toisin kuin turhamaisempi Mannerheim), mikä on tutkimukselle arvokasta.
Aikansa luulon mukaisesti Ryti ilmeisesti otaksui, että alkoholismi, väkivaltaisuus, skitsofrenia, vajaamielisyys jne. ovat yhden tai kahden geenin tuloksia per ominaisuus - ja siten kitkettävissä evoluution valintaopin mukaisesti. Rytin päiväkirjojen rotuhygieninen pohdiskelu rikollisuuden periytyvyydestä ja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin "ala-arvoisten ihmisten" pakkosterilisaatioista tulisi ottaa vakavasti. Nyt päiväkirjojen arvioijat vain naureskelevat sille.
Maamme kohtalonhetkillä kohtalonuskoinen Risto Ryti oli kuin kuningas Saul meedioiden asiakkaana sekä Suomessa että ulkomailla. Uuden Gerda Rytin elämäkerran mukaan rouva jopa käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä kirjoja suomeksi - vaikka hankkeesta onkin visusti vaiettu. Tämä on raskauttavaa kylmästi laskelmoineelle rationalistille, jonka silmiinpistävänä piirteenä piskuista IKL:ää (äärioikeistolaista Isänmaallista Kansanliiketä) lähellä aloittanut kokoomuslainen ja satakuntalainen osakuntaystävä, jatkosodan lopun koleerinen pääministeri Edwin Linkomies kirjassaan "Vaikea aika" kuvaa siinä määrin kylmänä analyytikkona, että epäili Rytillä olleen "sydäntä rinnassaan lainkaan". "Jumalan ja Hitlerin avulla" Ryti pilkkasi selviävänsä ahdingoista Saksan von Blucherin mukaan juuri ennen Tali-Ihantalan suurhyökkäystä. Julkaisematon Hertta Tirrasen haastatteluarkisto kertoo sosiaalidemokraatti Väinö Tannerinkin taas ihailleen Linkomiestä siitä, että tällä oli ateistinen vakaumus niin nuoresta, että pääministeri kieltäytyi ehtoollisesta koko elinaikansa kun Tanner taas oli joskus nuoruudessaaan erehtynyt ehtoolliselle.
Yllättävää päiväkirjoissa on jatkuva Englannin ja Amerikan aliarviointi ja haukkuminen. Ilmeisesti Rytiä on pidetty anglofiilinä enemmän kuin saksanystävänä koska hän puhui sujuvammin englantia kuin saksaa.
Kirjassa "Ei muuta kunniaa - Risto Rytin kujanjuoksu" Kyösti Skyttä osoittaa, miten Saksan mahtikäsky oli tuhota Leningradin kaupunki ja asukkaat evoluution olemassaolon taistelun hävityssodassa viimeiseen saakka. 900-päiväisessä piirityksessä kuoli liki miljoona venäläistä ja täystuhon esti vain marsalkan haluttomuus sulkea huoltoyhteys. Nyt päiväkirjat vahvistavat Rytin tienneen Hitlerin pakkomielteen hävittää niin Leningrad kuin Moskovakin tyystin "tuhoamissodassa". Oikeusministeri Kekkosen hoitaman sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuheessaan Ryti puhuikin "biologisesta maailmanpalosta". Mannerheimin 75-vuotispäivillä Ryti keskusteli Hitlerin kanssa ensin neljään pekkaan, viimein kahden. Hitler ei keskustellut kenenkään toisen vieraan kanssa kahden kesken tällä ainoalla ulkomaanmatkallaan elämänsä aikana. Kyse on myös ainoasta säilyneestä (sala)nauhoituksesta Hitlerin keskusteluissa. Ryti kertoo Hitlerin itkeneen Neuvostoliiton vahvuutta ja sanoo Suomen Talvisodan vastarinnan eksyttäneen hänet aliarvioimaan Stalinin divisioonat. Loppuun saakka Hitler piti Suomea ainoana luotettavana aseveljenään, niin kiusallista kuin se Rytille olikin.
Harva jos kukaan paikallinenkaan meillä Lounais-Hämeessä muistaa, että huittislaisen Rytin ensimmäiset sympatiat rodunjalostukselle nähtiin Forssan alueella. Ryti oli mellakoivien venäläisten vuonna 1918 surmaaman Jokioisten kartanonherran Alfred Kordelinin lakimies, joka määräsi testamentin valvojana nuoren lankonsa Jarl Serlachiuksen Jokioisten kartanonherraksi ja sitä kautta Forssan komendantiksi valkokäräjille. Kartanon oli aiemmin omistanut Mannerheimin suku. Komendantin käytettäväksi saapui keväällä 1918 noin 800 "Saariston vapaajoukon" ruotsinkielistä eli "germaanirotuista" miestä. Näiden jäljiltä Sotasurma-projekti löysi Tauno Tukkisen kirjasen mukaan noin saman verran teloitettuja tai keskitysleireillä menehtynyttä. Surullista on se, että kirkkoherrat jättivät merkitsemästä kuolinkirjoihin monia lahdattuja ja heidän olemassaolonsa pitäisi osoittaa työläästi syntyneiden ja konfirmoitujen kirjoista.
Vuoden 1918 sisällissotaa ei käyty vain akselilla kapitalisti vai kommunisti, vaan akselilla germaani vai mongoli. Ruotsalainen rotuylemmyys heijastui fanaattisena ryssävihana Suomeenkin. Tämä tosin kalpenee Pohjois-Venäjällä toimitetun suomensukuisten "tsushnojen" eli "metsäläisten" vuosisataisesta kansanmurhasta joka lienee laajempi kuin samanaikaiset Pohjois-Amerikan intiaanisodat vaikkei samaa nostalgiaa osakseen saakaan. Päiväkirjat kuvaavat elitistisesti, miten Venäjällä hallitsee rodullinen keskiluokka, 3% yläluokan joud
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harva jos kukaan paikallinenkaan meillä Lounais-Hämeessä muistaa, että huittislaisen Rytin ensimmäiset sympatiat rodunjalostukselle nähtiin Forssan alueella. Ryti oli mellakoivien venäläisten vuonna 1918 surmaaman Jokioisten kartanonherran Alfred Kordelinin lakimies, joka määräsi testamentin valvojana nuoren lankonsa Jarl Serlachiuksen Jokioisten kartanonherraksi ja sitä kautta Forssan komendantiksi valkokäräjille. Kartanon oli aiemmin omistanut Mannerheimin suku. Komendantin käytettäväksi saapui keväällä 1918 noin 800 "Saariston vapaajoukon" ruotsinkielistä eli "germaanirotuista" miestä. Näiden jäljiltä Sotasurma-projekti löysi Tauno Tukkisen kirjasen mukaan noin saman verran teloitettuja tai keskitysleireillä menehtynyttä. Surullista on se, että kirkkoherrat jättivät merkitsemästä kuolinkirjoihin monia lahdattuja ja heidän olemassaolonsa pitäisi osoittaa työläästi syntyneiden ja konfirmoitujen kirjoista.