Tulit elämääni jonkin suuremman saattamana.Kun katseemme kohtasivat kaikki muu ympäriltämme hävisi.Kun koskin sinuun pelkäsin joka kerta ,että se kerta olisi viimeinen.Emme koskaan lausuneet toisillemme ääneen sanoja jotka ympärillä olevat lukivat katseistamme.Miksi?Mitä pelkäsimme?Minä pelkäsin meitä ja sitä valtavaa voimaa mikä välillämme oli.Minä tunsin sen ainakin,se oli Rakkaus.Rakastin ja rakastan vieläkin Sinua,tulen rakastamaan aina.Sanoin joskus ,että Sinulla on aina paikka sydämessäni.Niin on jos vaan saan Sinua mukanani kuljettaa.Olisin toivonut saavani sanoa vielä asioita.Puhuminen on minulle vaikeaa pelkäsin etten riitä Sinulle sellaisena kuin olen.Rakastuneena ihminen on hauras ja heikko.Opin sen aiheuttaen kipua Sinulle,itselleni ja muille .Kipu tuli keskeneräisyydestä,lapsellisuudestani ja ajattelemattomuudestani.Olen väsynyt ja uupunut.Niinkuin varmaan Sinäkin ,olisin vain halunnut nähdä ja jakaa asioita kanssasi jopa niitä murheita.Uskon kuitenkin ,että jossain kohdataan.En tiedä silloin miten reagoin.Luin paljon täällä kauniita runoja,ajatuksia ja kuulin kauniita kappaleita,jokainen kosketti minua niinkuin itse olisin ne valinnut.Niin tutuilta tuntuivat,ehkäpä ne olivatkin Sinulta sait sanottua sisältäni asiat mitä itse en osannut Sinulle sanoa.Kiitos kun autoit minua siinä.
Rakkaudella Sinulle
mukananikuljet
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Satuli ei sanonut minulle juuri mitään, mutta satulista tykkään.
Onpa kauniisti kirjoitettu.voisin samat kirjoittaa eräälle ihanalle miehelle...en voi ,enkä halua unohtaa häntä. .hän on todella rakas minulle...
Aloitus on naiselta miehelle.Hyvää päivän jatkoa.