etsin sanoja,
niitä
joita ilman
ei edes
suodatettu valo
löydä
peiteltyä pimeäänsä
.
hiljaisuuden
kuilun yli
pakoilevia äännähdyksiä
.
tunteen kokoisia
osasia
irrallaan
elämässä
muovautuneista
todenperäisyyksistä
.
puuttuvat palaset
pilkkopimeässä
.
odottavat sattumaa
.
sinnitellen elossa,
toivoen jättäneensä
jälkiä,
joita todellinen
kipu synnyttää
.
huutaa oikeuttaan
onnellisuuteen,
ihonmyötäiselle
seikkailulle
.
kutsua elämää,
ääniä luokseen
.
sellaista luovan
transsin tilaa,
jossa
yöperhosen keveys
ja repaleinen
kiintymys
.
näkevät
tunteiden synnyttämän
sokeuden
.
elämän
kauneimpien asioiden
välikappaleena
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
menneisyyteni on
aina rakentunut
painottomuudelle
.
haavoittuvuuteni
on kuin
elämä itse
.
aina kadottamassa
ajantajuaan,
katsomalla ensin
silmiin
.
painaen hellyyden
ohimoille ja
äänettömästi poistuen
horisonttiin
.
tunne ei katsonut
taakseen,
vaikka janosin
kuollakseni
nähdäkseni
vastarakkauteni
.
kyynelten läpi
kulkeneen
mieleni muodon
.
kiihkeästi sykkivä
todellisuus
paljastaa
todellisen luontonsa
.
olisin tahtonut
huutaa,
purkaa rakkauteni
energian
.
mutta minulla ei
ollut sanottavaa
.
ei yhtään
sanaa staattiseen
hiljaisuuteen
.
elävä helvetti
synnytti
eläviä
valkoisia kipinöitä
.
olin osa
enkelin siipiä
ja osa
kuollutta kiveä
.
pelkkä muinainen käärö
nykyisyyden
kyvyttömyydessä
tarjota pääsylippua
elämän rytmiin
.
ja taivas
todistakoon
kuinka yritin
sipaista sormenpäilläni
sieluasi
.
vähän raollaan
olevia pehmeitä
huuliasi,
jotta elämäni muuttuisi
.
sulkisi silmäni
tavalla,
joka näyttäisi
pohjattoman
tai arvoituksellisuuden
kyvyn saada
silmämme tuikkimaan
.
maalaamaan
intohimolla,
haluksi toistaa
tuo sävel
.
kuinka se häiritsee
hiljaisuuttani,
koskettaa uudelleen
ja uudelleen
varmistaakseen
todellisuuden läsnäolon
.
yrittäen
muuttaa
hitaan kuoleman
fyysiseen
olemassa oloon
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
mitä silloin
tapahtuu, kun
huomaa halkeaman
elämänsä
kuoressa
.
antaa
hiljaisuuden purkautua
aivan kuin
edessä olisi
vielä yksi
mahdollisuus
.
luja kädenpuristus
täynnä huokuvia
kuiskauksia ja
lupauksia
.
miten maailma
onkaan muuttunut
huvittavaksi,
lopettanut monta
lukua
.
aloittaen uuden,
sellaisen joka
näki itseni
sellaisena kuin
olen
.
myötäillen kehomme
ääriviivaa,
pumpulista tehtyä
kaavaa
.
siveää selkärankaa
ja kuinka
se herkkyys
valui
peruuttamattomasti
.
elämääni,
luomalla jotain
mikä syleilee
sietämätöntä
yksinäisyyttä
.
äänien purkautua
samaan aikaan
vain ymmärtääkseen
katseen kyvyn
vangita jotain
ainutlaatuista
.
etsimiäni sanoja,
niitä
oikeita sanoja,
joilla ikuistaa
se mitä aistin
aikeesi tahtoa
kuulla
.
niitä
lausumattomia sanoja,
joka pakenevat
hiljaisuutta
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
lausuessasi nimeni,
kuinka aika
pysähtyy
.
sinkoutuvia sanoja
meren aavana
.
sekunnin murto-osassa
iskevään
ukkosen puheeseen
.
irti päässeihin
ennen lausumattomiin
sisältöihin
ja kuinka
ne painavat
.
itkettävät
persoonallisuuden
tiedostamatonta puolta.
.
pelkän avoimen
tietouden saadessa
näkemään
.
ymmärtämään
että elät
jokaisessa solussani
hiljaisuudessa ja
tuoksusi tekee
pinnoistani eläväisen
.
jäistä vapautuvan
tulvan tuoda
esiin jotain
sellaista mitä
ei voi nähdä
.
kaikkien näiden
vuosien jälkeen
sanon
.
rakastan sinua
.
mutta sen tiesit
ilman sanojakin
.
tunsit inhimillisyyden
mitassasi,
antamalla ravinnon,
joka tekee
pinnan kantavaksi
.
sanan tulla tajuntaan
.
tietäen
mitä sanoa,
tahtoa ja
minne on menossa
.
niin se elämänriemu
syttyy
ja katoaa
.
synnyttää
elämänmakuista
kaatosadetta,
jotta emme
koskaan
jäisi ilman
.
sanoja, joista
rakkautemme versoaa
ja voi olla
kiitollinen
.
.
https://www.youtube.com/watch?v=Vd85aPZ-QAE
niitä
joita ilman
ei edes
suodatettu valo
löydä
peiteltyä pimeäänsä
.
hiljaisuuden
kuilun yli
pakoilevia äännähdyksiä
.
tunteen kokoisia
osasia
irrallaan
elämässä
muovautuneista
todenperäisyyksistä
.
puuttuvat palaset
pilkkopimeässä
.
odottavat sattumaa
.
sinnitellen elossa,
toivoen jättäneensä
jälkiä,
joita todellinen
kipu synnyttää
.
huutaa oikeuttaan
onnellisuuteen,
ihonmyötäiselle
seikkailulle
.
kutsua elämää,
ääniä luokseen
.
sellaista luovan
transsin tilaa,
jossa
yöperhosen keveys
ja repaleinen
kiintymys
.
näkevät
tunteiden synnyttämän
sokeuden
.
elämän
kauneimpien asioiden
välikappaleena
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
menneisyyteni on
aina rakentunut
painottomuudelle
.
haavoittuvuuteni
on kuin
elämä itse
.
aina kadottamassa
ajantajuaan,
katsomalla ensin
silmiin
.
painaen hellyyden
ohimoille ja
äänettömästi poistuen
horisonttiin
.
tunne ei katsonut
taakseen,
vaikka janosin
kuollakseni
nähdäkseni
vastarakkauteni
.
kyynelten läpi
kulkeneen
mieleni muodon
.
kiihkeästi sykkivä
todellisuus
paljastaa
todellisen luontonsa
.
olisin tahtonut
huutaa,
purkaa rakkauteni
energian
.
mutta minulla ei
ollut sanottavaa
.
ei yhtään
sanaa staattiseen
hiljaisuuteen
.
elävä helvetti
synnytti
eläviä
valkoisia kipinöitä
.
olin osa
enkelin siipiä
ja osa
kuollutta kiveä
.
pelkkä muinainen käärö
nykyisyyden
kyvyttömyydessä
tarjota pääsylippua
elämän rytmiin
.
ja taivas
todistakoon
kuinka yritin
sipaista sormenpäilläni
sieluasi
.
vähän raollaan
olevia pehmeitä
huuliasi,
jotta elämäni muuttuisi
.
sulkisi silmäni
tavalla,
joka näyttäisi
pohjattoman
tai arvoituksellisuuden
kyvyn saada
silmämme tuikkimaan
.
maalaamaan
intohimolla,
haluksi toistaa
tuo sävel
.
kuinka se häiritsee
hiljaisuuttani,
koskettaa uudelleen
ja uudelleen
varmistaakseen
todellisuuden läsnäolon
.
yrittäen
muuttaa
hitaan kuoleman
fyysiseen
olemassa oloon
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
mitä silloin
tapahtuu, kun
huomaa halkeaman
elämänsä
kuoressa
.
antaa
hiljaisuuden purkautua
aivan kuin
edessä olisi
vielä yksi
mahdollisuus
.
luja kädenpuristus
täynnä huokuvia
kuiskauksia ja
lupauksia
.
miten maailma
onkaan muuttunut
huvittavaksi,
lopettanut monta
lukua
.
aloittaen uuden,
sellaisen joka
näki itseni
sellaisena kuin
olen
.
myötäillen kehomme
ääriviivaa,
pumpulista tehtyä
kaavaa
.
siveää selkärankaa
ja kuinka
se herkkyys
valui
peruuttamattomasti
.
elämääni,
luomalla jotain
mikä syleilee
sietämätöntä
yksinäisyyttä
.
äänien purkautua
samaan aikaan
vain ymmärtääkseen
katseen kyvyn
vangita jotain
ainutlaatuista
.
etsimiäni sanoja,
niitä
oikeita sanoja,
joilla ikuistaa
se mitä aistin
aikeesi tahtoa
kuulla
.
niitä
lausumattomia sanoja,
joka pakenevat
hiljaisuutta
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
lausuessasi nimeni,
kuinka aika
pysähtyy
.
sinkoutuvia sanoja
meren aavana
.
sekunnin murto-osassa
iskevään
ukkosen puheeseen
.
irti päässeihin
ennen lausumattomiin
sisältöihin
ja kuinka
ne painavat
.
itkettävät
persoonallisuuden
tiedostamatonta puolta.
.
pelkän avoimen
tietouden saadessa
näkemään
.
ymmärtämään
että elät
jokaisessa solussani
hiljaisuudessa ja
tuoksusi tekee
pinnoistani eläväisen
.
jäistä vapautuvan
tulvan tuoda
esiin jotain
sellaista mitä
ei voi nähdä
.
kaikkien näiden
vuosien jälkeen
sanon
.
rakastan sinua
.
mutta sen tiesit
ilman sanojakin
.
tunsit inhimillisyyden
mitassasi,
antamalla ravinnon,
joka tekee
pinnan kantavaksi
.
sanan tulla tajuntaan
.
tietäen
mitä sanoa,
tahtoa ja
minne on menossa
.
niin se elämänriemu
syttyy
ja katoaa
.
synnyttää
elämänmakuista
kaatosadetta,
jotta emme
koskaan
jäisi ilman
.
sanoja, joista
rakkautemme versoaa
ja voi olla
kiitollinen
.
.
https://www.youtube.com/watch?v=Vd85aPZ-QAE
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.