80 luvun spider

Sekä hyvää että huonoa on se, että 80-luvun Spider on käytännössä 60-luvun Spider. Vuonna -66 esiteltyä autoa myytiin aina vuoteen -94 asti. Tietysti matkalle mahtui kolme isompaa kasvojenkohotusta, polttoaineensyötön vaihtaminen kaasuttimista ruiskuksi jne. mutta muuten kori, voimalinja ja alusta pysyivät enimmäkseen samoina.

Samaa perusrakennetta on käytetty myös coupéissa ja sedaneissa ja tekniikan palikoita on hyvin ja edullisesti saatavilla. Ehkä vähän yllättäen myös korin osia tuntuu olevan eniten tarjolla juuri rättikattoiseen. Nämä ovat suhteellisen harrastettuja pelejä joten myös tietotaitoa on maailmalla vaikka kuinka paljon. Monella tapaa helppo auto harrastaa.

Yksi 60-luvun tuotteen huonoista puolista on, että auto on aikansa lapsi myös korityön ja ruosteeneston tai paremminkin sen puuttumisen osalta. Kaikkea muuta näistä voi ja kannattaa korjata mutta jos koppa on kovin laho niin homma menee hankalaksi ja kalliiksi. Tarkista erityisen huolellisesti ainakin kynnyskoteloiden ja jalkatilojen kunto.

Lisäksi pitää hyväksyä sellaisia asioita kuin 80-luvunkin mittapuulla kapea ohjaamo, hiukan persoonallinen ajoasento, pysäköitäessä valtava kääntösäde ja raskas ohjaus (tehostin tuli mukaan vasta 90-luvulla) ja melko "notkea" kori.

Vastapainoksi saa klassisen "mekaanisen" ajotuntuman, ainakin kaksitonnisessa mukavasti käytännön vääntöä ja mutkaisilla asfalttiteillä kivasti toimivan alustan. Auto ei ole pelkkä lelu vaan käytännöllisyyden ja ehjässä yksilössä myös luotettavuuden puolesta sillä voi tehdä tarvittaessa vähän pidempiäkin reissuja.