Kun kirveet näyttävät lentelevän puolin ja toisin, niin minä ajattelin kertoa teille jotain kaunista ja mukavaa. En siksi, että leuhkisin tai leveilisin, mutta minulla kun on niin hyvä mieli.
Lähetin tänään ensimmäisen kummipaketin ja kirjeen pienelle 5-vuotiaalle muslimiperheen nuorimmaiselle tytölle Ghanaan.
Tyttö on vähävaraisesta perheestä ja käy auttamassa vanhempiaan torimyynnissä ja kenties sen pienen kuukausittaisen avustuksen vaikutuksesta lapsi voi käydä koulua ja joskus valmistua sairaanhoitajaksi, kuten haaveilee.
Siitä minulla on hyvä mieli, etä vihdoin olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tehnyt jotain konkreettista ainaisen voivottelun ja kauhistelun sijasta, mitä aikaisemmin olen tehnyt.
Jotta joku saisi kunnolla vettä myllyynsä ja saisi kutsua minua tyhjänpäiväiseksi lörpöttelijäksi ja ajantappajaksi, niin kerron vielä mitä lähetin: kyniä ja muita piirustusvälineitä, koska hän kertoi pitävänsä piirtämisestä. Vihkot olivat sydämenmuotoisia ja kynät keltaisia, joissa oli hopeahilettä kyljissä, pyyhekumi samaa sävyä hileineen kaikkineen, teroitin keltainen, ja pehmoeläin oli pieni suloinen lammas. Tussit piti säästää seuraavaan lähetykseen, koska paketeilla on painoraja.
Oman kuvani lähetin myös. Kuvauksessa meni reilusti tunti aikaa ja kuvaaja kyllästyi koko hommaan, kun etusormi kramppasi. Ja viimein tokaisi, ettei minusta voi saada kunnollista kuvaa ilman vippaskonsteja ja retusointeja. Jotta silleen.
Oliko tarpeeksi imelää, vai jatkanko vielä?
Lähetin tänään ensimmäisen kummipaketin ja kirjeen pienelle 5-vuotiaalle muslimiperheen nuorimmaiselle tytölle Ghanaan.
Tyttö on vähävaraisesta perheestä ja käy auttamassa vanhempiaan torimyynnissä ja kenties sen pienen kuukausittaisen avustuksen vaikutuksesta lapsi voi käydä koulua ja joskus valmistua sairaanhoitajaksi, kuten haaveilee.
Siitä minulla on hyvä mieli, etä vihdoin olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tehnyt jotain konkreettista ainaisen voivottelun ja kauhistelun sijasta, mitä aikaisemmin olen tehnyt.
Jotta joku saisi kunnolla vettä myllyynsä ja saisi kutsua minua tyhjänpäiväiseksi lörpöttelijäksi ja ajantappajaksi, niin kerron vielä mitä lähetin: kyniä ja muita piirustusvälineitä, koska hän kertoi pitävänsä piirtämisestä. Vihkot olivat sydämenmuotoisia ja kynät keltaisia, joissa oli hopeahilettä kyljissä, pyyhekumi samaa sävyä hileineen kaikkineen, teroitin keltainen, ja pehmoeläin oli pieni suloinen lammas. Tussit piti säästää seuraavaan lähetykseen, koska paketeilla on painoraja.
Oman kuvani lähetin myös. Kuvauksessa meni reilusti tunti aikaa ja kuvaaja kyllästyi koko hommaan, kun etusormi kramppasi. Ja viimein tokaisi, ettei minusta voi saada kunnollista kuvaa ilman vippaskonsteja ja retusointeja. Jotta silleen.
Oliko tarpeeksi imelää, vai jatkanko vielä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ins Allah! Oikeasti tämäkin palsta varmasti tarvitsisi enemmän kaltaisia ihmisiä.
Älä huolehdi pitääkö joku tuota "imelänä", kyseessä kun on paljon merkittävämmät asiat...
Kun tuntuu olevan kuilu muslimien ja kristittyjen välillä ja tiedän, että kun erilaiset ihmiset tutustuvat toisiinsa, niin se kuilu kapenee väistämättä, kun huomataan, että samoista tarvikkeista meidät on rakennettu, samat on kivut ja nälät ja hyvänmielen olot.
Ajattelin myös, että koulunkäynnin tukeminen on tärkeää, mutta siihen köyhimmillä perheillä ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta. Lapset on laitettava työhön heti kun kynnelle kykenevät, avittamaan sitä jokapäiväisen elannon turvaamista.
En minä siihen kummihommaan ryhtynyt minkään palkkion toivossa, mutta ilman tekoja , mikään asia ei edisty eikä kehity.
Sanasi lämmittivät minua kovasti.Kiitos niistä.
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.
29.
7. Jotka uskovat ja hyvää tekevät, niiden synnit Me pyyhimme pois ja annamme heille palkan parhaasta, mitä he ovat tehneet.
olivatpa sitten missäpäin maailmaa tahansa,ihanaa että välität.
Minä keskityn kahteen suomalaiseen lapseen,joita kasvatan omassa kodissani,mutta tuntuu,ettei sekään vielä riitä.
Pitäisiköhän harkita myös kummilasta (itse asiassa olen jo harkinnutkin; en vain ole tehnyt asialle sen enempää)
>Oman kuvani lähetin myös. Kuvauksessa meni reilusti tunti aikaa ja kuvaaja kyllästyi koko hommaan, kun etusormi kramppasi. Ja viimein tokaisi, ettei minusta voi saada kunnollista kuvaa ilman vippaskonsteja ja retusointeja. Jotta silleen<
Kyllä minäkin pelästyin kun hommasin uuden henkilöllisyystodistuksen; kuka hiivatin huuhkaja se siinä kuvassa oli;epämääräisesti muistutti minua....
Kuvaajana oli sisareni tytär. Ikinä en ole kuullut moista hirnumista. Kasvatti kuule luontoa.
Minua suunnattomasti surettaa köyhien maiden lapset tai vaikkapa rikkaidenkin, jotka joutuvat olossuhteiden pakosta kestämään liian suurta kuormaa jo pienestä pitäen.
Joskus en kestä katsoa ohjelmia, jotka käsittelevät hätää ja puutetta kärsiviä lapsia, koska heidän auttamisekseen yksi ihminen voi tehdä niin kovin vähän.
Itsekin olen ottanut kummitytön. Vielä en tiedä, kuka ja minkä ikäinen hän on. Aluksi ajatus tuntui jotenkin oudolta, melkein sopimattomalta, kun olen kypsässä iässä oleva miehenköriläs. Minulla ei ole vielä aavistustakaan, millaisia lahjoja tulisi lähettää aivan vieraassa maassa asuvalle pikku tytölle. Mutta kaipa se aikanaan selviää ja oma tytär voinee neuvoa, sitten kun uskallan hänelle kertoa. Vai olisiko parempi lähettää yksinkertaisesti taskurahaa syntymä- ja nimipäivinä tai vastaavina tai mitä juhlia ne siellä mahtavatkaan viettää? Lukukauden alkajaisia ja päättäjäisiä kai sentään on joka maassa. Testamenttiinkin kummilapsi pitäisi jollain tapaa sijoittaa siltä varalta, jos joskus sattuisin kupsahtamaan.
Ps. Onko sinne pakko lähettää omaa valokuvaa? Lapsi parka säikähtäisi. Vai voisiko lähettää tyttären kuvan? Se olisi nätimpi.
ei varmaan ole traumatisoida noita kummilapsia lopuksi ikää. Lähetät vaan jotain jonka kummilapsi ymmärtää lahjaksi eikä pillahda parkumaan. Lahjat iän ja tilanteen mukaan kun tiedät hänestä enemmän. Jos tyttö joskus nimenomaan haluaa kuvasi , vastuu siirtyy hänelle...
Käyttämäni kummijärjestö lähettää hyvinkin yksityskohtaiset ohjeet toiminnasta ihan käytännön tasolla.
Sieltä tulee lapsen kuva, juttua lapsesta ja asuinmaasta. Uskontoa, politiikkaa eikä varallisuutta ei saa ottaa kirjeissä esille.
Pientä mukavaa voi lähettää, ei kuitenkaan rahaa kirjeessä, ei elintarvikkeita, kemikaaleja, hopeaa jne... teräaseita. Lahjan arvo saisi mielellään olla enint 10 euroa.., ja tietysti kannattaa ottaa kulttuuri ja uskonto huomioon paketteja lähetellessä.
Periaatteessa kirjeen tai paketin voi lähettää kummilapselle 12 kertaa kuukaudessa, mutta tuleeko niille lapsille paha mieli, joilla ei ole kummia.
Kuva on kummista olisi kuulemma mukava ylläri. Tiedä siitä omastani. Kaikkein vaikein homma tässä olikin sen kuvan ottaminen-minä muistan sen vielä pitkään.
Kysy lahjoista rohkeasti vain tyttäreltäsi - kyllä tytöt tietää!
Minulla on ghanlainen kummipoika Sam, 6v, joka on kristitystä perheestä. Maksan kuukausittain tietyn summan, joka menee hänen ja hänen yhtesönsä hyväksi. Tietysti olen hemmottellut pikku kuolulaista repulla, jalkapallolla, värikynillä jne. Olen myös lähettänyt kuvia Suomesta ja kissoistani, sekä kirjeitä.
Hän on köyhästä yksinhuoltajaperheestä ja isä on sodassa vammautunut.
Hyvän mielen vastapainoksi saa pahan mielen siitä, miten vähän yleensä tulee tehtyä sen hyväksi, mikä on oikein.
On niin suloisen näköinen lapsi, että kiivainkin rasisti sulaisi velliksi. Ison siskon rimpsumekko päällä ja korvikset.
Jonakin päivänä minä menen käymään siellä. Se on varmaa. Äitini kustansi siskolleni Miamin reissun ja lupasi jonkin matkan minulle ja nyt hän luulee minun unohtaneen lupauksensa. Turha luulo: minulla on tällaisissa asioissa norsun muisti.
Oikein sydäntä lämmittävä oli kirjoituksesi,oletko kauan ollut kummina?
Itseäni pelottaa se sitoutuminen,jaksanko,pystynkö vuosien projektiin.
Aika outoa,sillä minulla on meneillään jo nyt sellainen sitoumus ja projekti joka vie seuraavat 12-13 vuotta,kunnes sijoitettuni ovat täysi-ikäisiä...eikähän se varmasti siihenkään lopu.
Mutta ihanaa,että kaikista erimielisyyksistä huolimatta on yhdistäviäkin tekijöitä.
"Hyvän mielen vastapainoksi saa pahan mielen siitä, miten vähän yleensä tulee tehtyä sen hyväksi, mikä on oikein."
Sanoi mies jonka mielestä aviorikoksesta kuoliaaksi kivittäminen, ruoskiminen, käden amputointi varkaudesta, naisten (mahdollisesti alaikäisten)sukuelinten silpominen ja islamista luopujan tappaminen ovat OK.
Ihan kiva kuulla kuitenkin, että sinulta löytyy sydäntä(?) tuollaiseen kummitoimintaan, mutta kokonaisuutena jätät aika myrkyllisen vaikutelman. Minusta vaikuttaa että saat luotua paljon pahempaa mainetta islamille kuin yksikään islamkriitikko.
>Sanoi mies jonka mielestä... naisten (mahdollisesti alaikäisten)sukuelinten silpominen... ovat OK.
Etpä kykene sinäkään pysymään totuudessa; siinäpä sitä mainetta kertyykin, kun kuvittelee sen, mitä ei sanota.
Useissa "länsimaisessa oikeusvaltiossa", voi saada kovemman tuomion ryöstöstä, kuin moninkertaisesta raiskauksesta. Siinäpä sitä on, oikeutta.
>Minusta vaikuttaa että saat luotua paljon pahempaa mainetta islamille kuin yksikään islamkriitikko.
Maineeni palstan hihhuleiden silmissä on toisarvoinen asia. Paljon enmmän minua huolestuttaisi, jos jäisin jatkuvasti kiinni valehtelusta ja todisteiden keksimisestä ja väärentämisestä.
On kuitenkin vielä todistamatta, että sharian mukaiset tuomiot ovat väärin, epäoikeudenmukaisia, epäinhimillisiä tai tehottomia. Onko sinulla todisteet, vai keskitytkö mieluumin sanojen suuhun panemiseen?
Pitäisikö minunkin hankkia joku kummilapsi itselleni...pitää harkita :)