Vuosia, vuosia sitten tuli jälleen tilaisuus matkata Ranskan ihanalle rivieralle kaverin residensiin pikkasen lomailemaan.
Lento meni hyvin ja laskeutui tasaisesti Nizzan Côte d´Azurin niin tutulle lentokentälle. Taksimatka lomahuoneistoon kesti vain sen normaalin 10 minuuttia, jonka aikana seuralaiset …siis 3 urospuolista ….ja minä saimme jälleen ensi kosketuksen Rivieran satumaisesta ilmastosta ja ylen raikkaasta ilmasta.
Enpä olisi etukäteen voinut unelmoidakaan miten ihana ja ikimuistoinen tästä ”retkestämme” tulisikaan.
Olimme jo Hki - Vantaan transit –alueella nauttineet ensimmäiset ns. neuvoa antavat ja koneessakin tarjoilu pelasi entiseen malliin. Hyvän näköiset suomalaiset lentoemännät panivat taas parastaan vaativien matkustajien palvelemiseksi. Laittoivat mokomat siinä tahallaan ”keikistellessään” hormoonit hyrräämään, tapahtui muuten pitkästä aikaa.
Koneessa huomaan välillä jopa riehaantuvani niin kuin pikkupoika karkkikaupassa ja ihan tosta vaan –meiningillä heitän tapojeni mukaisesti kevyttä ”läppää” lentoemojen kanssa, ”muutamilla” gini toniceilla lienee osansa tähänkin asiaan. Huumoriahan olla pittää.
Voi tätä ilon päivää ja viikko menee varmaan rattoisasti näin Suomen kevään kynnyksellä, täällä Nizzassahan on tietysti jo täysi kesä näin huhtikuun alussa.
Ohi kiitävän hetken ajatus kävi Suomessa ja muistelin uudehkoa helmikuussa tapaamaani ”hoitoa”, nyt voi jo varmaan sanoa naisystävääni, jonka olen nimennyt omassa mielessäni hienosti ihan Lontoon kielellä ”cashieriksi”.
Onneksi sain pian karistetuksi nuo joutavat ajatukset mielestäni ja olin takaisin tässä ajassa ja täysin tilanteen herrana.
Kuitenkin pieni hymynkare viivähti varmaan suunpielissäni kun ajattelin, että toivottavasti en unissani kutsu tätä kotimaan naisystävähoitoani tällä sangen huvittavalla lempinimellä. Eipä silti, eipä hän sitä ymmärtäisikään.
Olin kuitenkin nyt mielestäni ihan puolivahingossa osunut varsinaiseen double - jackpottiin, joka voi muuttaa koko elämäni eikä vähiten taloudellisessa mielessä. Hyvin olin siis hommani hoitanut ja seuraavan kerran kun menen peilin eteen niin kiitän jälleen itseäni.
Kotiutuminen Nizzan residenssiin meni tietysti hyvin. Seuraavana päivänä käväisin lähikaupassa ostoksilla ja takaisin tullessani huomasin kaksi hyvännäköistä ”neitokaista” jotka olivat menossa saman rakennuksen toisen kerroksen huoneistoonsa. Lontoosta kuulemma olivatten.
Vaihdettiin tietysti pikakuulumiset ystävälliseen tapaan ja yllättäen toinen näistä
lontoolaisesta neitosista, muuten brunetti, kutsuikin minut ystävällisesti illemmalla drinkille.
No hyvätapaisena genltemannina ja naisten miehenä tietysti suostuin mielihyvin lontoolaisen kutsuun ja ajasta sovittiin.
Tämäkin päivä tuntui siis kääntyvän ilon päiväksi….ja illaksi.
Sovittuna aikana menin viinipullon ja peräti kukkien kera ko. huoneistoon.
Ranskassa kun oltiin niin lätkäisin pakolliset ranskalaiset suudelmat neitojen poskiin
….huulet mahdollisimman kosteana ja kielellä ikään kuin huipennuksena kevyehkö nuolaisu poskiin niin kuin olen luotettavalta taholta kuullut miten pitää toimia ja tätä olenkin sitten noudattanut, tästä se lähtee.
Tällä menetelmällä olen monesti tervehtinyt suomalaisiakin naisia mutta eivät ole kyllä ns. ”ostaneet” eli pahemmin lämmenneet näille minun eurooppalaisille sivistyneille käyttäytymisnormeille. Noh sehän onkin heidän asiansa, varsinaiset naisjuntit.
Lento meni hyvin ja laskeutui tasaisesti Nizzan Côte d´Azurin niin tutulle lentokentälle. Taksimatka lomahuoneistoon kesti vain sen normaalin 10 minuuttia, jonka aikana seuralaiset …siis 3 urospuolista ….ja minä saimme jälleen ensi kosketuksen Rivieran satumaisesta ilmastosta ja ylen raikkaasta ilmasta.
Enpä olisi etukäteen voinut unelmoidakaan miten ihana ja ikimuistoinen tästä ”retkestämme” tulisikaan.
Olimme jo Hki - Vantaan transit –alueella nauttineet ensimmäiset ns. neuvoa antavat ja koneessakin tarjoilu pelasi entiseen malliin. Hyvän näköiset suomalaiset lentoemännät panivat taas parastaan vaativien matkustajien palvelemiseksi. Laittoivat mokomat siinä tahallaan ”keikistellessään” hormoonit hyrräämään, tapahtui muuten pitkästä aikaa.
Koneessa huomaan välillä jopa riehaantuvani niin kuin pikkupoika karkkikaupassa ja ihan tosta vaan –meiningillä heitän tapojeni mukaisesti kevyttä ”läppää” lentoemojen kanssa, ”muutamilla” gini toniceilla lienee osansa tähänkin asiaan. Huumoriahan olla pittää.
Voi tätä ilon päivää ja viikko menee varmaan rattoisasti näin Suomen kevään kynnyksellä, täällä Nizzassahan on tietysti jo täysi kesä näin huhtikuun alussa.
Ohi kiitävän hetken ajatus kävi Suomessa ja muistelin uudehkoa helmikuussa tapaamaani ”hoitoa”, nyt voi jo varmaan sanoa naisystävääni, jonka olen nimennyt omassa mielessäni hienosti ihan Lontoon kielellä ”cashieriksi”.
Onneksi sain pian karistetuksi nuo joutavat ajatukset mielestäni ja olin takaisin tässä ajassa ja täysin tilanteen herrana.
Kuitenkin pieni hymynkare viivähti varmaan suunpielissäni kun ajattelin, että toivottavasti en unissani kutsu tätä kotimaan naisystävähoitoani tällä sangen huvittavalla lempinimellä. Eipä silti, eipä hän sitä ymmärtäisikään.
Olin kuitenkin nyt mielestäni ihan puolivahingossa osunut varsinaiseen double - jackpottiin, joka voi muuttaa koko elämäni eikä vähiten taloudellisessa mielessä. Hyvin olin siis hommani hoitanut ja seuraavan kerran kun menen peilin eteen niin kiitän jälleen itseäni.
Kotiutuminen Nizzan residenssiin meni tietysti hyvin. Seuraavana päivänä käväisin lähikaupassa ostoksilla ja takaisin tullessani huomasin kaksi hyvännäköistä ”neitokaista” jotka olivat menossa saman rakennuksen toisen kerroksen huoneistoonsa. Lontoosta kuulemma olivatten.
Vaihdettiin tietysti pikakuulumiset ystävälliseen tapaan ja yllättäen toinen näistä
lontoolaisesta neitosista, muuten brunetti, kutsuikin minut ystävällisesti illemmalla drinkille.
No hyvätapaisena genltemannina ja naisten miehenä tietysti suostuin mielihyvin lontoolaisen kutsuun ja ajasta sovittiin.
Tämäkin päivä tuntui siis kääntyvän ilon päiväksi….ja illaksi.
Sovittuna aikana menin viinipullon ja peräti kukkien kera ko. huoneistoon.
Ranskassa kun oltiin niin lätkäisin pakolliset ranskalaiset suudelmat neitojen poskiin
….huulet mahdollisimman kosteana ja kielellä ikään kuin huipennuksena kevyehkö nuolaisu poskiin niin kuin olen luotettavalta taholta kuullut miten pitää toimia ja tätä olenkin sitten noudattanut, tästä se lähtee.
Tällä menetelmällä olen monesti tervehtinyt suomalaisiakin naisia mutta eivät ole kyllä ns. ”ostaneet” eli pahemmin lämmenneet näille minun eurooppalaisille sivistyneille käyttäytymisnormeille. Noh sehän onkin heidän asiansa, varsinaiset naisjuntit.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tarinassa on näköjään kaksi osaa ....part I ja II.......ei paha
pienistä tarinoista suurempiin.....
Kun junkkasin kunnolla oiniitäaikoja
Homo on nyt käynyt Ranskassa. Se kai oli vuodatuksen sanoma.
Emme kaipaa jatkoa liukuvoiteittesi kuvaamiseen.
nii...se oli kai joku muu kun oli liukujen tarve.....varmaan myös kirjoottajalla...mutta onnea
nooh tämä on nyt taas tätä ns. Kajaanin suuren klaanin yhden jäsenen nillitystä....eli voi jättää omaan arvoonsa. I know you...and.....
ooh....varsinainen kyky.....siis esikoiskirjoittajaksi.
Ei paha.
Lissää vaan kynästä....
kiitos.......tuloo kyllä. ...eli kyllä lähtee.
Materiaalia löytyy.......ja paljon.
Niin, tämän sikatyypin räkäiset "poskisuudelmat" kyllä tiedetään. Hyi helvetti sentään, tätä kertoi esm tyypin naapuri........EI KIITOS, lääpi muita!!!
kyllä tätä aineistoa riittää....työn alla edelleen koska stilisointi vie aikansa. Jymäkkää tekstiä tuloo.....
janottiko kun heräsit unestas?
eikö oo ihan oikeasti muuta tekoa, oot varsinainen ruuneberi
vitsi,,,,ei paha
Niin, palstalla joku asiaan perehtynyt klaanin jäsen viittasi jopa liukuvoiteeseen...varmaan tälle Kajaanin klaanin sisäpiirin melkein 70 vee ns minäolenparaskaikista - "kirjailija"naiselle olisikin hyvä perehtyä liukuvoiteisiin , eihän se ole ollenkaan paha juttu,
eletäänhän nyt v. 2015 ja terveysviranonmaiset tietävätkin antaa neuvoa tässä kuivuusasiassa......myös Sinulle rakas ystävä
Ja tämä 70 -vuotias naikkonen on kertoillut jo kymmenen vuotta sitten....siis täysin ulkopuolisena tyyppinä.....jostain perinnönjaosta täysin syyttömälle henkilölle. Tällä Kajaani -jokirannan Kalkkaro - "Suurijohtaja" -naikkosella ei siis ole osaa eikä arpaa näihinkään haista -paska kuvitelmiinsa eli pitäköön naikkonen limaiset näpit irti. Vakka ja kansi kohtaavat tässä Kajaanin yyber - pariskunnassa, hyi helvetti sentään mitä tässä vielä saakaan kuulla.
vakka tiedetään......mutta KUKA on se KANSI........???
Suuri Johtaja.....?
Saattaa olla, että olet myös jälkeenpäin yrittänyt toisenlaista ranskalaista suudelmaa ja se ei oiken suomitytölle sovi.
Lontoolaiset neidotkin osoittautuivat todennäköisesti alan ammattilaisiksi, jotka kusettivat don juania, kuten suomalaisjunteille yleensä käy.
Ymmärsin toki, että tämä aloitus oli tsoukki, mutta en malttanut olla kommentoimatta.
Niin, ehkäpä rivieran tytöt eivät olleet vimosen päälle alan ammattilaisia......tuskinpa tämän finski -don juanin avovaimon antama viikkoraha, n. 50 eur, olisi riittänyt edes palvelumaksuihin. Eri asia on tietysti se, jos tällä ns. don juanilla oli ns "omat rahat" povessa ko. tilanteita varten......who knows....hmmm....mutta
"vara on viisautta" niin kuin sanottiin aikoinaan viisaasti kerrottiin.
jatkumoo tuloss....mut aihe varmaan muuttuu....eiköhän toi tullut jo selväksi.....
Anteeksi tämä kuiva kausi vaikka kuinka luvattu. Kaikenlaista ns "ylimääräistä" muiden toiminnasta johtuvaa......on ollunna.
Nyt kuitenkin pikku hiljaa alkaa tulla päivitystä.........malttakkee maltakkee.