Elikkä, lapseni on alakoulussa ensimmäisellä luokalla ja asunut aina minun, eli äitinsä kanssa. Isä hävisi kuvioista vauvana. Ainakset yrityksen hänen puoleltaan tutustua lapseen kaatuivat siihen, että hän katosi taas lapsen elämästä. Nyt sitten, kun isä on lapselle vieras hän vaatii laajoja tapaamisia. Olisin itse valmis johonkin ratkaisuun mutta lapsi kieltäytyy jyrkästi. Edes minä en saa häntä suostuteltua lähtemään ja ymmärrän lapsen kannan, kun toisesta on tullut etäinen, vieras ja turvaton. Lapsi ei kieltäydy leikin jäädessä kesken tms. vaan systemaattisesti vastustaa jopa puhelimessa puhumista isänsä kanssa. Sanoo itse että ei luota, ei halua lähteä. Isä on valmis vaikka pakottamaan, kun näkee sen oikeudekseen. Itse seison lapsen rinnalla enkä pakota. Lapsi on alkanut oireilla koulussa ja on itkuinen. Yöt nukkuu vieressäni, koska näkee painajaisia että isä vie.
Lasta ei käsittääkseni kuilla oikeudessa ennen 12 v. ikää. Mutta onko tämä nyt mistään kotoisin! Itse on lapsensa itsestään vieraannuttanut. Sanoin hälle vuosia sitten että menettää lapsensa jos ei pidä tähän yhteyttä ja nyt se asia on ajankohtainen. Kokemuksia?
Ja provot jätän omaan arvoonsa..
Lasta ei käsittääkseni kuilla oikeudessa ennen 12 v. ikää. Mutta onko tämä nyt mistään kotoisin! Itse on lapsensa itsestään vieraannuttanut. Sanoin hälle vuosia sitten että menettää lapsensa jos ei pidä tähän yhteyttä ja nyt se asia on ajankohtainen. Kokemuksia?
Ja provot jätän omaan arvoonsa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä toinen vanhempi on ymmärtänyt, että hänellä on vastuu lapsestaan? Saisiko tilanteen ratkaistua siten, että hän tapaisi lasta lyhyitä aikoja kerrallaan, vaikkapa jonkun harrastuksen kautta? Minusta se, että isä haluaa tavata lasta on positiivinen asia. Kerro lapselle, että hän on isälle tärkeä, ja että olet koko ajan lähellä jos sinua kaivataan. Voiko lapsi tavata isäänsä isovanhempien tai jonkun muun läheisen kanssa?
Taitaa olla niin, että isä on herännyt isyyteen myöhäisessä vaiheessa. Tätä tapahtuu paljon.
Aikuisen miehen olisi pitänyt ajatella asiaa heti eron jälkeen. Lasta ei kohdella noin, ensin jätetään oma lapsi kokonaan äidin vastuulle, ei tutustuta lapseen. Oliko isällä kiire elää ''omaa elämää'', pitikö juhlia vapaata poikamieselämää?
Sitten kun tämä vaihe oli koettu, hän muisti, ai niin, minullahan on lapsi!
Lasta kohtaan ei ole oikein että isä jättää lapsensa moneksi vuodeksi huomiotta kuin nuken, siirtää syrjään elämästään, ja sitten kun hänelle sopii, tahtookin hänet takaisin.
Tämä on hyvin hämmentävää lapselle. Isä ei ole luonut lapseensa tunnesidettä ja siksi lapsi torjuu hänet, vierastaa miestä jota ei oikein tunne.
Olisiko niin paras, että isä tulisi kotiinne ja lapsi ja isä tutustuisivat toisiinsa silloin kun sinä olet läsnä? Olisi julmaa, jos lapsi väkisin vietäisiin joksikin aikaa tuntemattomiin oloihin. Pehmeä laskeutuminen olisi parasta. Kyllä lapsi tottuu nopeasti, mutta se täytyisi tehdä niin ettei lapsi koe turvattomuudentunnetta. Luulisi että isäkin tajuaa tämän.
Nyt teet näin: Hankit ajan perheneuvolaan ja kirjautat lapsen mielipiteen asiantuntijoiden toimesta paperille. On tärkeää että sen kirjaa puolueeton toimija. Lapsen mielipide kannattaa kirjauttaa monessa instanssissa. Koulu, ja opettajan lausunto on myös hyvä. Itse kirjaat kaikki arjen oireet jotka asiaan liittyvät. Ja sitten ei muuta kuin pidätte puolenne. Väkisinhän ei lasta tarvitse tapaamisiin viedä. Olosuhteet tapaamiseen toki pitää luoda, mutta jos lapsi selkeästi tapaamista vastustaa, mielipide pitää todistajien läsnäollessa ja allekirjoituksella varustettuna kirjata asiakirjaksi. Ja kyllä Suomessa kuunnellaan lapsen mielipidettä tosi nuoresta lähtien.
Itselläni jo 4vuotias osasi vastustaa niin voimakkaasti tapaamista, ettei löytynyt sellaista instanssia, joka hänet olisi väkivalloin tapaamisiin vienyt. Mutta kaikki oli asiakirja muodossa todistettuna paperilla.
Onko sun ja lapsen isän välit niin tulehtuneet, ettette voi olla yhdessä. Ajan tässä takaa lähinnä sitä, että voisitte käydä lapsen kanssa yhdessä jossain.
Mun näkökulmani on vähän samanlainen kuin Noorallakin, eli ei käsketä lasta menemään vieraan miehen luokse, vaan tehdään siitä miehestä tuttu. Vähitelle ihan oikea isä.
Menneet on kuitenkin menneitä, ei niitä enää voi muuttaa vaikka välillä haluiskin. Lapsella on kuitenkin tulevaisuus, ja siihen voitte nyt vaikuttaa.