Ihana juoksijanainen

Ja plaah ja plaah ja vielä kerran plaah.

Hei taas ja kas- olet näköjään eksynyt tänne. Tuo plaah sopii niin hyvin suuhusi.. :) Minun piti jonnekin tunteensa kirjoittaa, kun minnekään ei voi muuten kuin tänne nimettömänä. En olisi arvannut että luet tämän. Voidaan näköjään kohdata täälläkin, sopii minulle. Tuntemattomana, mutta kaikkien nähtävänä.. ? Ehkä turvaisampi olisi jokin muu vaihtoehto.

Jos oikeasti haluat jonkinlaista ajatustenvaihtoa
nyt kun aikaa on jo kulunut enemmän, niin ehdota sinä jotain tapaa tai aloita itse viestillä.

Muuten tulkitsen, että tarvitset itse edelleen etäisyyttä syystä tai toisesta ja
kunnioitan sitä.

Mukavaa syksyä..
:)

k>p?

Moi taas. Ehkä me joskus töissä vielä onnistutaan puhumaan ja käyttäytymään normaalisti. Viimeksi jo oli vähän helpompaa. Et silti varmaan koskaan tajunnut kuinka paljon sinusta välitin... Ihan hirveän paljon. En paljoa muuta ajatellutkaan silloin. Oli tavallaan helpotus minullekin, kun sitten se intensiivinen yhteydenpito loppui. Mutta koska se loppui molemmin puolin kuin seinään niin välillä tuntuu että jotakin kaunista olisi vielä halunnut sanoakin. Niistä sanomattomista sanoista se kaipaus välillä vieläkin tulee. Mutta aikansa kaikella. Elämä jatkuu ja aika kuluu. Onnensa kullakin ja kohtalonsakin.

En ehkä koskaan varmaan enää näytä sitä sinulle, mitä tunnen sinua kohtaan, mutta näin nimettömänä voin sen tunnustaa. Olet varmasti aina mielestäni ihana ja tekisi mieli pitää huolta sinusta. Ei vain ole minun osani se.

Mutta voin silti säilyttää ne kauniit ajatukset mielessäni. Ehkäpä niistä ajan myötä syntyy jotakin muuta, toisten iloksi.:)

Palataan taas joskus. Jos satut vaikka lukemaan ja tunnistamaan.
Kirjoitan tänne jos siltä tuntuu.

Hei.
Ajattelen sinua yhä päivittäin. Sen jälkeen mitä teit,
en voi oikein kirjoitella tai pitää muutenkaan yhteyttä.

Tänään katsoin leffan, josta tulit mieleen.
Ikävä on nyt aika kovana.
Se tuntuu usein rinnassa sellaisena painon tunteena.

Kai siihen tottuu.
Vaikea ymmärtää miksi asiat ovat näin.

Kai minä vain toivon sinulle parhaita asioita ja mietin
jos voin jotenkin joskus olla avuksi.

Tiedän että varmaan olen nyt parhaiten avuksi siten
että ei olla tekemisissä muuten kuin työasioissa.

Toisaalta sellainen hauska jutustelu töissä oli niinkuin ennen vanhaan oli kivaa.
Harmi ettei sitäkään ole enää.

Välillä mietin, kun ei oikeastaan puhuta mistään,
niin lisääntyykö se kaipaus ja ikävä vain siitä.

syksyjä ja jaksamista..

Hei. Sisintänsä on vaikea ymmärtää. Sinä olet siellä. Ja taidat pysyäkin. Se ei liene vaarallista. Lämpimiä ajatuksia voin ajatella kauempaakin. Eipä siitä maailma pahemmaksi muutu. Voimia sinulle kaikkeen.

Kiitos vielä! Teit tästä aamusta hienon:) Vieläkin hyvä mieli siitä pienestä.
Joskus voi tulla pienistä asioista tosi onnelliseksi. Riitti kun näin sinut:)

Resepti vaivaan: Vähennä "Humiseva harju"-tyyppisten romaanien lukua ja lopeta "Tuulen viemää"-tyyppisten elokuvien katselu. Lisää juoksulenkkien pituutta ja kovuutta sekä kovenna saliharjoittelua.

Höpsö.. en kai minä nyt yritä lietsoa tunteitani sellaisilla jutuilla:)
Mutta voin silti tuota treenihommaa kokeilla lisätä:)
En kyllä usko, että siitä mitään apua on, mutta tuleepahan kova kunto.
Se on kyllä tavoitteena muutenkin, mutta ehkä tästä saa sitten lisäpontta! :)
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että sellainen normijutustelu ja
työkaveruus toimisi paremmin. Kun yrittää vältellä toista, se yleensä
vain lisää sitä tunteiden patoa. Voihan sitä pitää toisesta ihan työkaverina
ja nauttia siitä että hommat sujuvat töissä, tukea toista siellä jos
joku tilanne on, jossa voisi olla avuksi. Ei siinä mitään pahaa ole,
että pitää toista miellyttävänä ihmisenä. Sen voisi kääntää voitoksi ja voimavaraksi työpaikalla. Itse mietin eilen, että työpaikalla sille että iloitsen sinusta, tarjoutuisi luonnollinen tapa olla olemassa. Jos yritän sen kieltää että pidän sinusta, niin
sitten joudun elämään sen tunteen kanssa kotona ja lenkillä ja puntilla ja joka paikassa. On helpompi olla jos tunnustan sen itselleni että pidän sinusta ja voin nauttia siitä asiasta töissä luonnollisella tavalla. Ei siitä tarvitse tulla mitenkään väärää tai
jotain sellaista. Ihan vain sellaista luonnollista toisesta välittämistä ja töissä tukemista, kannustamista ja hyväntuulista juttelua silloin tällöin niinkuin muidenkin kanssa..

Semmoisia mietteitä reseptisi kirvoitti.. ::) mutta aion joka tapauksessa myös sitä treeniä lisätä omista syistäni.

Mukavaa joulunaikaa!!

Enkä minä koskaan tietoisesti yritä sinua mitenkään muistella tai ikävöidä. Se tunne vain tulee joskus niin pelottavan voimakkaana mieleen. Se on sellainen
asia, jota on vaikea käsittää. Mutta katselen kauempaa. Nou hätä.. Ei olisi pitänyt niitä silmiäsi nähdä silloin. Ne jäivät ikuisiksi ajoiksi sisimpääni silloin vaikeana aikana. Teen muuten sitten kolmatta sellaista juttua tällä hetkellä. You know.. Kuulet sitten joskus. ehkä.

Näytät niin elävältä. Sitä on kiva katsoa:) Tunnen sen, mitä sisälläni on, kun katson sinua. Olen jo aikalailla tottunut olemaan siitä hiljaa. Hiljainen ilokin on hyvä asia. Elämä on kaikenkaikkiaan ihmeellistä. Pieni katse voi olla päivän kohokohta. Mukavaa loppiaista- :) Ehkä kaiken pitikin mennä näin.

Täyttä paskaa. Jos on NIIN kiire että pitää oikein juosta niin kehoian ottamaan taksin.

Ihmettelen että et heti alusta asti huomannut mitä Sinusta ajattelin. En silti aio tehdä asialle mitään. Tunteet ovat voimakkaat, mutta olen myös päättänyt etten aio vahingoittaa ketään, joita on lähelläni. Kestän mieluummin sen kivun ja ikävän itse. Siksi tämä rakkaus onkin niin kummallista. Siksi katson kauempaa ja olen hiljaa.

Yleistä filosofiaa sitten. Tai ei. Oikeasti realistin ajatuksia nyt.
Koska ei olla missään tekemisissä nykyään paitsi vaihdetaan katseita ja tervehditään, niin oikeasti kyllä vieraannutaan toisistamme. Tosiasia on, että jos ei ole tekemisissä toisen kanssa oikeasti, niin elämään jää vain oma mielikuva toisesta. En ehdota tässä mitään, mutta sanon vain, että vähintään työkavereina voisi edes vähän aktivoitua puolin ja toisin kuulumisten jne osalta. Jotta edes vähän tietäisi mitä toiselle kuuluu. Sekin voi herättää huomiota jos ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen toisen kanssa. Eihän sillä kai lopulta mitään väliä ole, mutta silti olisi kivempaa, jos pystyttäisiin olemaan normaalisti tekemisissä.

Hei. Älä turhaan vaivaa päätäsi sillä, mitä minä ajattelen Sinusta. Äläkä varsinkaan ole siitä millään lailla syyllinen. Eihän sillä lopulta ole mitään väliä, koska kumpikin elämme omaa elämäämme, kumpikaan ei ole osa toisen elämää.

Keskity siihen, mikä sinulla on hyvin ja elä täysillä kaikkea sitä. Niin minäkin. Mutta ole itsellesi täysin rehellinen siitä mitä tunnet ja ajattelet. Niin on helpompaa olla.

Elämää ei tarvitse aina ymmärtää, sitä pitää elää.

Joskus ihastuminen voi olla ohimenevä mutta tarpeellinen vaihe elämässä. Se voi kantaa yli jostain muusta ja tehdä tärkeätä työtä sisimmässämme.

Kaikella on aikansa. Uskon, että saat vielä kokea paljon parempia aikoja elämässäsi.
Huomaan, että et oikein pysty näitä asioita käsittelemään etkä ehkä nuku taaskaan ja että sinulla näyttäisi olevan vähän hankala olla.

On varmasti parempi, ettei nyt ajatella tätä asiaa sen enempää. Tehdään hommamme ja nämäkin vaiheet unohtuu aikanaan.

Minä en halua vaikeuttaa arkeasi millään lailla.

Sen vuoksi lopettelen tämänkin palstan osaltani kaikilta osin.

Voin ilmaista itseäni ihan hyvin muillakin tavoilla. Tämä on nyt sitten joka tapauksessa viimeinen viesti näille sivustoille. Heipsis ja kaikkea hyvää!!

Ja mistähän minä olisin voinut tietää mitä sinulle on tapahtunut.. Tiedän ja aistin kyllä paljon toisesta ihmisestä vain tuntemalla ja katsomalla, mutta kuukausien ajatustenlukuvaatimus on kohtuutonta. En missään vaiheessa ymmärtänyt sitä kiusantekoajatustakaan?? Mitä ihmettä se muka oli.. Tällä palstalla kirjoittelu ei ole kyllä millään lailla mielekästä enää. Kyllä voin kuunnella mutta jossain muualla kuin täällä. Jos osaisin vielä.

Kaikella on aikansa.
Surin sinua ja kai vieläkin.
Mutta en voi auttaa sinua.
Sinun on taisteltava omat taistelusi
ja päätettävä, mitä asioita seuraat elämässä.
Ja uskallettava kohdata asiat sellaisena kuin ne ovat.

Olisin halunnut välittää, mutta eri lailla kuin luulit.
En ymmärtänyt itseänikään miksi piti tuntea tällaisia asioita
mielessänsä. Olin itsekin monta kertaa hukassa. Miksi piti kulkea tällainen matka. Se oli niin vaikea. Vielä vähemmän
ymmärsin sitä, miksi halusit satuttaa niin paljon. Ja jatkoit sitä
vaikka pyysin useasti sinua lopettamaan. Kerjäsit sääliä mutta et oikeasti halunnut puhua mistään vaan vain satuttaa selän takana. Miten pystyit siihen.
Toivottavasti pääset sovintoon itsesi kanssa.

Ja toivottavasti löydät elämässäsi sen,
mitä tarvitset.
Minä seuraan Häntä joka
ainoa minulla on jäljellä. Minun taisteluni
päättyi ristin juurelle. Sitä paikkaa olen tarvinnut paljon. Sieltä alkoi uusi alku.
Ja myös puhumisen alku. Kaikesta puhumisen alku
lähimmän ihmiseni kanssa. Se on hyvin helpottavaa.

Voimia ja toivoa sinulle huomisesta.
Traagista ajatella että kaikki alkoi siitä
että halusin auttaa kun sinulla oli vaikeaa. Jälkeenpäin
olen tavallaan kuitenkin kiitollinen siitä että vaikeuksien
kautta jouduin kasvotusten Jumalan pyhyyden kanssa. Jouduin polvilleni. Siinä voi valita, nöyrtyykö. Minä halusin nöyrtyä ja tehdä tilit selväksi Hänen kanssaan. Ottaa vastaan anteeksiantamuksen ja jatkaa uutta tietä eteenpäin. Tielleni tuli pakollinen
stoppi. Mutta tie jatkuu uutena eteenpäin.
Jumalalla riittää armoa sille joka nöyrtyy Hänen edessään. Sitä varten Jeesus
kuoli puolestamme.

Toivottavasti pystyt kohtaamaan sen mitä
sait aikaan.
Joka tapauksessa minä annan Sinulle anteeksi.
Hei sitten.
19.4.2016.