Minä tappelin usein 4 vuotta vanhemman veljeni kanssa. Emme juuri sanallisesti, vaan nyrkit pystyssä. Harjoittelimme myös itsepuolustusta. Hän käytti minua apuna tuohon tarkoitukseen. Järjestimme toisillemme erilaisia hyökkäystilanteita :D Hän harrasti kehonrakennusta ja yllytti minua vetämään leukoja 20 kertaa. Kiusasi, kun en pystynyt. Harjoittelin autotallissa koko kesän...Hävisin hänelle aina ! Mutta en antanut koskaan periksi :D Ehkä minusta on siksi tullut luonteeltani hieman miesmäinen. Silti vastustan väkivaltaa, kuten veljenikin.
Tappelun tulos
MiesMäisiäpiirteitä
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No samaa minäkin tein, tosin me oltiin veljen kanssa parhaat kaverit silloin kun emme tapelleet verissä päin.
Mukava kuulla ja Sama täällä :)
Olen ollut aina vähän poikatyttö, ei se haittaa mua. Opin puolustaan itse itseäni ja siinä ohella pienempiä. Tykkään siitä piirteestä itsessäni, opettelin myöhemmin heikkona naisena oloa, kun huomasin sen vahvistavan miehen itsetuntoa ja sen taas olevan etu ihmissuhteessa.
Minulla taas vaikeuksia olla heikko. Yritän pärjätä itse, vaikka väen vängellä.
Kannattaa treenata, osa miehistä tosiaan tykkää olla se vahvempi osapuoli. Esim. eilen huvituin, kun ystävällinen herrasmies tarjosi auliisti apuaan pyörän kettingin laitossa. Hän huolehti, ettei kynteni mene ja kädet sotkeennu :D Se oli todella herttaista. Miksi olisin riistänyt häneltä sen ilon kokea olevansa MIES. Hymyilin ja kiitin häntä, tietäen että olisin itsekin saanut kettingin kuntoon. Se oli lopulta todella kivaa, ei aina tarvi olla vahva :)
Niin, olihan tuo ystävällistä auttaa. Minä vastaavassa tilanteessa olisin kieltäytynyt. sanonut, että kiitos huomaavaisuudesta, mutta ei sinun tarvitse minun vuokseni tehdä tätä, koska saan tämän itsekkin. Ehkä mies voi auttaa sellaisessa, mitä oikeasti en osaa tai juuri sillä hetkellä ehdi ja minä myös miestä. En jaksa tuollaisia harjoituksia. Olen liian yksinkertainen tuohon.