Kärsittekö vuodenaikohin liittyvästä masennuksesta/alakulosta/energittömyydestä? Minulle syksy on vaikeaa aikaa, mieli on maassa, eikä oikein mikään kiinnosta. Miten sitä voisi hoitaa? Tuntuu, että ikääntyminen vain pahentaa asiaa.
Syysmasennus
Vesilintu10
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
talvella on talvimasennus, keväällä kevätmasennus, kesällä kesämasennus ja syksyllä syksymasennus... joka vuodenajalla jotakin ihka ikiomaa ja ainutlaatuista.... jeejeeeeeeeeeeeeeeeeee
olishan se helevetin tylsää jos koko ajan olis sama masennus kesää talvea, jotain rotia sentään masennuksessakin....
Mulla on ainakin kesämasennusta koska silloin ihmiset ovat tajuttomia.
vai loisitko veronmaksajien rahoilla ?
Voi että jaksan vihata kaltaistesi besserwissereiden kommentteja. Joka ikinen työtön, sairaslomalainen, kuntoustustukelainen, nuori eläkeläinen ja toimeentulotuella eläjä katsotaan automaattisesti loiseksi. Monikohan teistä egoisteistä tekee OIKEASTI tuottavaa työtä, siis oikeasti jotain, joka on tarpeellista, hyödyllistä ja hyväksi tälle maalle ja maailmankaikkeudelle? Pyörittelette papereita ja olette pahoja suustanne, olette valmiit tallomaan jokaisen heikomman maan rakoon.
Niin on, joska vuodenaikaan omansa. Syksyisin alakulo iskee ja paniikki miten selvitään.
Ei paljon naurata.
Mulla on kesä, syys, talvi ja kevätmasennusta.
Pahinta on kuitenkin kaamosaika. Silloin ei mikään tahdo huvittaa ja mieli on ihan maassa kun on pimeää ja kylmää.
Kärsin. Ei jaksa innostua mistään. Viina tietysti auttaa hetkittäin. Väsyttää kaikki pienetkin velvollisuudet.
Vihaan jo ihmisiä samalla tavalla oli sitten kesä tai talvi ei mitään väliä. Minun puolesta joutaisi jo tulla jokin mullistus mikä hävittäisi koko tämän lutikkalajin helvettiin pois viimeistä tallustelijaa myöten vaikka heti seuraavana päivänä. En jäis kyllä kaipaamaan.
Samaa mieltä, joutais kuolla ali-ihmiset.
Minulla on diagnosoitu pitkäaikainen masennus- ja ahdistustila. Olen ollut viimeiset 2-3 vuotta kuntoutustuella, mutta kesäkuussa v. 2015 pääsin pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pärjään taloudellisesti hyvin, koska eläkkeeni on kohtuullinen. Ikää minulla on 50 v. ja olen mies.
Hieman ihmettelen, miten olen päässyt pysyvästi eläkkeelle, koska lääkitys on hyvin lievä enkä koe oloani sairaaksi.
Olen kokenut tavallista enemmän masentuneisuutta juuri pimeään vuodenaikaan joulu-tammikuun aikana ja viime vuosina olen ollut silloin etelänmatkoilla esim. Kreikassa, Turkissa ja Tunisiassa, joka on helpottanut oloa, koska on ollut enemmän valoa kuin Suomessa.
Tänä vuonna en aio enää matkustaa. Kokeilen, minkälainen ensi talvi voisi olla Suomessa. Tarkoituksena on myös vähentää masennuslääkitystä (olen jo aloittanut vähentämisen) ja vähitellen lopettaa ne kokonaan kuin myös unilääkkeet. Hoitaja on silti sitä mieltä, ettei pidä lopettaa lääkitystä, mutta olen päättänyt vähentää ja kokonaan lopettaa, jos vain onnistun.
Kiitos kaikista kommenteista. Saako kysyä sinulta "saanähdä" millainen lääkitys sinulla on? En ole koskaan ollut ulkomailla, en osaa kaivata sinne. Pimeys ahdistaa, mutta joulunajasta pidän, kun vaan jaksaisi sinne asti. Olisi varmasti hyvä asua kesät maalla ja talvet kaupungissa, mutta sellaiseen ei ole varaa. Viime syksy oli hankala ja samoin näyttää tulevan tästäkin syksystä. Toivottavasti onnistut lääkityksen vähentämisessä, mutta se kannattaa tehdä varovaisesti.
Sertralin 100 mg, Levozin 100 mg ja Tenox 20 mg/kaikki per. vrk, mutta olen vähentänyt.
jos syö tuommoisen määrän "lääkkeitä" ei pysty enää tekemään normaaleja töitä...
Onnittelen sinua eläkkeen johdosta! Se on tappavan kammottava prosessi nykyään. Moni jättää kesken jo sairasloman hakuvaiheessa (missä itse olen) tai tappaa itsensä. Itse hain itselleni edunvalvojaa, koska en jaksa paperihommia, ja sitten kaikki menee entistä pahempaan umpisolmuun. Itse olen sinua 10 vuotta nuorempi, ja ongelmia on ollut koko iän.
Joka tapauksessa onnittelen sinua. Eläke saattaa helpottaa ja tasoittaa elämää, ehkä löydät itsesi ja tapasi elää nyt, kun on lupa relata!
Itse olen 51- vuotias mies ja pääsin masennuksen vuokis eläkkeelle 2013 , nyt hiljakseen alkaa masennukseni väistyä ja lääkitykseni on minimissä.
Syksy on mielestäni paras vuodenaika ja itselläni masennustani pahensi kolmen vuoden aikana paperirumba KELA:n ja Ilmarisen kanssa kunnes vihdoin tärppäsi.
Mä kärsin kevätmasennuksesta. Syksy on mulle ihanaa rauhoittumisen aikaa. Voin laittaa kynttilöitä ja nauttia hämärästä. Kevät on tuskaa. Aurinko paljastaa likaisen kodin ja ihmiset ovat yliaktiivisia. En jaksaisi mennä muiden seuraan ja iloita keväästä kun minua vaan väsyttää.
Valohoito, hanki lamppu.
En tiedä, mitä masennus tarkoittaa (siis siinä mielisairaus merkityksessä) enkä usko että minulla sitä mielisairautta löytyis, vaikka lääkäri tutkisi, mutta alakuloa, väsymystä, energian puutetta on syksyisin erityisesti.
Syksyisin jotenkin tunnun samastuvan luonnon "kuolemaan". Syksyllä, kesän kukoistuksen jälkeen, luonto sulkeutuu ja menee horrokseen. Minusta tuntuu myös siltä. On vaikea liikkua, suunnitella, toimia, nähdä tulevaan, nähdä valoa ja toivoa tässä maailmassa. Syksy myös ahdistaa, kun tuoksut ja maisemat muistuttavat koulun alkamisesta lapsuudessa – kärsin koulussa. Eli traumoja, traumoja...
Kun riittävästi tutkitaan, jokaiselle saadaan aikaan joku sairaustila. En mitenkään suosittele kehumaan hyvää mielenterveyttä. Siinä on se riski, että olet sairaudentunnoton tai jopa suuruusharhainen (jota et kyllä ole). Kaikki on suhteellista. Mutta sinulla tuntuu olevan herkkyyttä, ja se tuntuu hyvältä selkään puukottavien besserwissereiden seassa.
Eri elämänvaiheissa olen tuntenut tukalaksi pimenevät illat ja kylmenevät päivät. Välilä raskainta on ollut nähdä ja kevään lisääntyvä valo ja luonnon herääminen. Joskus on ollut tukahduttavinta elää vihreää, rehevää ja kukoistavaa vehreimmän kesän kautta. Se on riippunut osaltaan varmaan oman elämän tilanteista ja haasteista.
Syyspimeään antaisin sellaisen omakohtaisen neuvon, että pimeys tuntuu huomattavasti ikävämmältä ikkunan takaa katsottuna kuin itse pimeyden seassa ollen. Toki kaikki valoiset hetket kannattaa hyödyttää, ja pyrkiä olemaan silloin ulkona edes hetki (tai edes valoisan ikkunan edessä sisätiloissa), mutta itse koen hyväksi käydä kävelylenkillä illan hämärtyessä tai jopa pimeän aikaan. Ja kaupungissa pimeää ei ole ikinä.
Pimeys on paljon pahempaa, jos sitä jää katsomaan vain ikkunan takaa. Ja vähäiselläkin liikunnalla on positiivisia vaikutuksia sekä mieleen että kehoon. Eilen sauvakävelin Arabianrantaa ja Vantaanjoen vartta, enkä ollut ainoa pimeänajan liikkuja. Sisällä poltan kynttilöitä ja pidän asunnon ja vuoteen siistinä. Puhtaassa kodissa on mukavampi olla, ja raikkaassa vuoteessa nukuttaa paremmin.
En valittaisi jos olis aina kesä vaikka kesässä ärsyttää se kun kaikilla muilla paitsi itsellä tuntuu olevan elämää ja kaikki ihmiset on niin iloisia mutta itse ei ole.