Mitä mieltä olette tällaisesta.
Seurustelin miehen(23v) kanssa, se oli hyvin alkuvaihetta.
Menetin seurustelun aikana erään erittäin läheisen ihmisen, ja masennuin ja olin tietenkin hyvin surullinen. Purin suruani tähän poikaystävään, mutta meillä oli välimatkaa aika paljon joten emme nähneet usein. Sain "kohtauksia" jossai huusin, olin ilkeä, syyttelin häntä. Kuitenkin vain siksi että purin häneen suruani ja olin niin surullinen ja kaipasin häneltä tukea, jota en kuitenkaan tuntenut saavani ollenkaan tarpeeksi ja oikeanlaista. Hän ahdistui, ja jätti minut. Mielestäni hän teki väärin, yritin kaikkeni että hän minut ottaisi takaisin ja hain itselleni apua.. mutta ei, hän ei jaksanut henkisesti rinnallani koska ei kestänyt sitä kun ei osannut minua lohduttaa ja kun kuulemma "pääsin liian lähelle häntä" Nyt kuitenkin suhde on taas lämpeämässä.. tiedän, tyhmää. Miten voisin luottaa enää, mitä jos hän tiukan paikan tullen hylkää minut taas? en voi aina, hänen mielikseen, olla vain iloinen ja miellyttävä... Mutta silti. Kun järki sanoo ei, mutta sydän kyllä.
En vain oikein ymmärrä hänen käyttäytymistään että miksi hän minut jätti... olihan tilanne äärimmäisen ahdistava koska olin sellainen kuin olin ja hän ei voinut mitään asialle...
Osaisiko joku kenties ymmärtää häntä ja hänen käytöstään, ja selittää sitä minulle? voiko hänen käytöstään puolustella?
Tuntuu vain, että hän pompottaa minua, että koska HÄN suvaitsee huolia minut takaisin.. olen hyvin katkera, mutta silti tahtoisin niin vielä yrittää.. hän ei ole täydellinen, itsekin myöntää tehneensä paljon virheitä.. eikai kukaan ole täydellinen.
Mielipiteitä? toivon kuitenkin ettette ole liian tuomitsevia.
Seurustelin miehen(23v) kanssa, se oli hyvin alkuvaihetta.
Menetin seurustelun aikana erään erittäin läheisen ihmisen, ja masennuin ja olin tietenkin hyvin surullinen. Purin suruani tähän poikaystävään, mutta meillä oli välimatkaa aika paljon joten emme nähneet usein. Sain "kohtauksia" jossai huusin, olin ilkeä, syyttelin häntä. Kuitenkin vain siksi että purin häneen suruani ja olin niin surullinen ja kaipasin häneltä tukea, jota en kuitenkaan tuntenut saavani ollenkaan tarpeeksi ja oikeanlaista. Hän ahdistui, ja jätti minut. Mielestäni hän teki väärin, yritin kaikkeni että hän minut ottaisi takaisin ja hain itselleni apua.. mutta ei, hän ei jaksanut henkisesti rinnallani koska ei kestänyt sitä kun ei osannut minua lohduttaa ja kun kuulemma "pääsin liian lähelle häntä" Nyt kuitenkin suhde on taas lämpeämässä.. tiedän, tyhmää. Miten voisin luottaa enää, mitä jos hän tiukan paikan tullen hylkää minut taas? en voi aina, hänen mielikseen, olla vain iloinen ja miellyttävä... Mutta silti. Kun järki sanoo ei, mutta sydän kyllä.
En vain oikein ymmärrä hänen käyttäytymistään että miksi hän minut jätti... olihan tilanne äärimmäisen ahdistava koska olin sellainen kuin olin ja hän ei voinut mitään asialle...
Osaisiko joku kenties ymmärtää häntä ja hänen käytöstään, ja selittää sitä minulle? voiko hänen käytöstään puolustella?
Tuntuu vain, että hän pompottaa minua, että koska HÄN suvaitsee huolia minut takaisin.. olen hyvin katkera, mutta silti tahtoisin niin vielä yrittää.. hän ei ole täydellinen, itsekin myöntää tehneensä paljon virheitä.. eikai kukaan ole täydellinen.
Mielipiteitä? toivon kuitenkin ettette ole liian tuomitsevia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikutat aika itsekkäältä. Toisen syyllistäminen ja halventaminen ovat sellaisia asioita, ettei mitkään syyt niistä tee vähäpätöisiä asioita. Sait selvästi miehen tuntemaan itsensä vajaavaiseksi ja sellaiseksi ei kukaan itseään tahdo tuntea varsinkaan jos syyllistäjänä on oma rakas. Jos suhteenne tosiaan oli vasta alullaan niin ymmärrän miestä TÄYSIN.
Miehet ovat joskus onnettomia surun ja tuskan edessä. Mitenkä itse käyttäydyit, pyysitkö anteeksi, selititkö, että oli hyvä saada purkaa itsesi vai murjotitko, kun hän ei käyttäytynyt sinun odotusten mukaan. Annoitko hänelle mahdollisuuden lohduttaa käpertyen kainaloon ja sanoen ole vain siinä ja anna minun purkaa pahaa oloa.
Keskustelkaa näistä jutuista ja edetkää rauhallisesti.
minä ainakin lohdutan ihmisiä jotka ovat minulle tärkeitä esm. avovaimoni.Hän ei taida välittää sinusta..fakta, parempi että etit sellasen joka välittää.t.lasse
Jos et huomannut niin he olivat vasta suhteen alussa... hieman eri tilanne jos on esim. avoliitossa ja tietää, ettei toinen ole kusipää luonteeltaan vaan jokin muu mättää ja pahasti. Ja vaikka kuinka välittäisi niin ei sitä mitä tahansa kohtelua tarvitse katsella.