Itselläni ei ole ikinä mieleen käydä tälläisillä sivuilla, siis aiheen takia, kunnes asia olikin ajankohtainen itselle. Tein siis raskauden keskeytyksen ja siksi tulin tänne katselemaan miten muut ovat asian kokeneet. Yllätys oli valtava, kun näillä sivuilla riidellään onko abortti eettisesti oikein vai väärin. Ihmettelen kuinka vastustajat ovat tänne eksyneet. Mutta varmaankin haluavat vain tuoda kantaansa julki... Jotkut ilmeisesti pohtivat näinkin ihania asioita vapaa ehtoisesti, kun itse taas vasta pakon edessä.
Itse olen 27-vuotias ja tein abortin koska lapsi ei todella sopinut elämän tilanteeseemme. Asun avoliitossa ja rahatilanteemme on suht. ok. Mitä olen juttuja lukenut täällä minut tietenkin leimataan itsekkääksi ja lapselliseksi. Jälkimmäisestä en tiedä, mutta jos minut tuntee, sana itsekäs tuskin on ensimmäisiä mieleen tulevia.
Kysymys on arvoista. En arvosta syntymätöntä lapsen taimea itseni yli. Minulla on vain oma elämäni josta vastaan ja omasta onnestani. Joku täällä jopa väittää että lapsi olisi oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämästä muut eivät saa päättää... No, minä tein oman valintani, olisi lapsi sitten tehnyt omansa ja päättänyt olla kuolematta jos on itsenäinen ja niin halunnut...? En tasan itse voi uskoa tuollaista, vaan eiköhän se ollut minun asiani (johon ikävä kyllä myös mieheni joutui puuttumaan) tehdä päätös.Minulla on pohjalla vain omat arvostukseni ja näkemykseni maailmasta joiden pohjalta ratkaisuni teen.
Abortti ei ole mielestäni koskaan ollut eettisesti väärin. Muutenkin en arvosta ihmisen elämää korkealle. Mielestäni Animalian työ on tärkeämpää kuin Amnestyn. Ihminen on omassa älykkyydessään kehittänyt maailmasta aika paskan paikan elää, eläimet taas ovat viattomia kärsijöitä, jotka varmasti myös tekisivät abortteja jos niiden lääketiede olisi yhtä kehittynyttä (tai mistä sitä tietää...) Siinä kun abortin vastustajat itkevät verta kun keskeytin raskauteni, minä itken verta kun kaukomaissa koirat roikkuvat kuonostaan läpi isketyssä koukussa katon rajassa odottaen elävältä kynimistä. Minä tulin onnellisemmaksi omasta päätöksestäni, vaikka se muihin sattuisikin. Kun taas kiinalainen on onnellisempi stressaantuneesta lihasta saatuaan elinvoimaa, sama kiinalainen voi arvottaa abortin maailman suurimmaksi synniksi... Kaikille kuitenkin oma onni on ykkönen.
(Ei, en ole kasvissyöjä, mutta tarkkailen syömisteni alkuperää ja suosin mielestäni inhimillisesti tuotettua lihaa. Lisäksi tuen eläinsuojelutyötä omalla panoksellani, muutenkin kuin kirjoittamalla keskustelipalstalle... Olettehan abortin vastustajat, järjestön, joka ajaa asiaanne, jäseniä, täällä ette asioihin suuremmassa mittakaavassa vaikuta?)
Mieheni kanssa juteltiin millainen on onnellinen lapsuus... Molemmat pidimme omaa lapsuuttamme suht. onnellisina. Olemme molemmat keskitason hyvin toimeen tulevista perheistä. Molemmat synnyimme valmiiseen omaan kotiin (ei siis vuokralle), vanhemmat kävivät työssä ja saimme kohtuudella minkä tarvitsimme. Emme koskaan kokeneet nälkää esim. siksi että auto hajosi, eikä siksi myöskään lupauksia rikottu. Olemme saaneet matkustella perheemme kanssa ja ennen kaikkea olemme olleet toivottuja ja odotettuja lapsia. Siinä se minkä haluan tarjota itsekin lapselle joskus, ehkä, jos joskus aika tuntuu kypsältä. Mieheni vanhemmat ovat varakkaampia, mutta nuorempia silloin ainoan poikansa syntyessä ja hän on kertonut kärsineensä siitä kun joutui olemaan hoidossa mummolla kun vanhemmat juoksivat tansseissa joka viikonloppu. Minun arvomaailmaani ei käy että tekisin lapsen huonompiin oloihin, kuin minkälaiset tiedän joskus pystyväni tarjoamaan. Tiedän myös että joillekin lapsirakkaus tulee ennen muuta, olosuhteilla ei väliä, itse en ole vielä koskaan lapsirakkautta kokenut.
Ei puitteet minulle kuitenkaan kaikkea merkitse. Olen ollut opiskelija, eli tullut toimeen tosi vähällä ja joutunut lainaamaan rahaa että saan ruokaa lemmikeilleni, itse pystyn olemaan syömättä. Olen myös elättänyt alkoholisti miestä opiskelijan tuloillani ja niin edespäin... Eli en ole kuitenkaan kauhean pinnallinen ja olen vähään tyytyväinen, mutta lapseni ei tarvitse olla. Hänellä, jos joskus päätämme lapsen tehdä, on oikeus täydelliseen elämään, vähempää en halua tarjota. Pinnallinen ehkä joo, siinä mielessä...
Lapsirakkaalla ihmisellä oikeasti saa olla lapsia niin paljon kuin haluaa. Siksihän maksamme verojakin että sosiaalihuolto pelaa ja vanhemmilla on mahdollisuus omistautua vain lapsilleen. Kaikki varmasti aina arvoittavat lapsensa korkeimmalle elämässään. Mutta siihen saakka kun minulla ei ole lasta arvoitan oman elämänlaatuni korkeimmalle ja olen kiitollinen, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja enenkaikkea että meillä on mahdollisuus itse tehdä valintoja.
Nämä siis vain minun arvojani...
Itse olen 27-vuotias ja tein abortin koska lapsi ei todella sopinut elämän tilanteeseemme. Asun avoliitossa ja rahatilanteemme on suht. ok. Mitä olen juttuja lukenut täällä minut tietenkin leimataan itsekkääksi ja lapselliseksi. Jälkimmäisestä en tiedä, mutta jos minut tuntee, sana itsekäs tuskin on ensimmäisiä mieleen tulevia.
Kysymys on arvoista. En arvosta syntymätöntä lapsen taimea itseni yli. Minulla on vain oma elämäni josta vastaan ja omasta onnestani. Joku täällä jopa väittää että lapsi olisi oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämästä muut eivät saa päättää... No, minä tein oman valintani, olisi lapsi sitten tehnyt omansa ja päättänyt olla kuolematta jos on itsenäinen ja niin halunnut...? En tasan itse voi uskoa tuollaista, vaan eiköhän se ollut minun asiani (johon ikävä kyllä myös mieheni joutui puuttumaan) tehdä päätös.Minulla on pohjalla vain omat arvostukseni ja näkemykseni maailmasta joiden pohjalta ratkaisuni teen.
Abortti ei ole mielestäni koskaan ollut eettisesti väärin. Muutenkin en arvosta ihmisen elämää korkealle. Mielestäni Animalian työ on tärkeämpää kuin Amnestyn. Ihminen on omassa älykkyydessään kehittänyt maailmasta aika paskan paikan elää, eläimet taas ovat viattomia kärsijöitä, jotka varmasti myös tekisivät abortteja jos niiden lääketiede olisi yhtä kehittynyttä (tai mistä sitä tietää...) Siinä kun abortin vastustajat itkevät verta kun keskeytin raskauteni, minä itken verta kun kaukomaissa koirat roikkuvat kuonostaan läpi isketyssä koukussa katon rajassa odottaen elävältä kynimistä. Minä tulin onnellisemmaksi omasta päätöksestäni, vaikka se muihin sattuisikin. Kun taas kiinalainen on onnellisempi stressaantuneesta lihasta saatuaan elinvoimaa, sama kiinalainen voi arvottaa abortin maailman suurimmaksi synniksi... Kaikille kuitenkin oma onni on ykkönen.
(Ei, en ole kasvissyöjä, mutta tarkkailen syömisteni alkuperää ja suosin mielestäni inhimillisesti tuotettua lihaa. Lisäksi tuen eläinsuojelutyötä omalla panoksellani, muutenkin kuin kirjoittamalla keskustelipalstalle... Olettehan abortin vastustajat, järjestön, joka ajaa asiaanne, jäseniä, täällä ette asioihin suuremmassa mittakaavassa vaikuta?)
Mieheni kanssa juteltiin millainen on onnellinen lapsuus... Molemmat pidimme omaa lapsuuttamme suht. onnellisina. Olemme molemmat keskitason hyvin toimeen tulevista perheistä. Molemmat synnyimme valmiiseen omaan kotiin (ei siis vuokralle), vanhemmat kävivät työssä ja saimme kohtuudella minkä tarvitsimme. Emme koskaan kokeneet nälkää esim. siksi että auto hajosi, eikä siksi myöskään lupauksia rikottu. Olemme saaneet matkustella perheemme kanssa ja ennen kaikkea olemme olleet toivottuja ja odotettuja lapsia. Siinä se minkä haluan tarjota itsekin lapselle joskus, ehkä, jos joskus aika tuntuu kypsältä. Mieheni vanhemmat ovat varakkaampia, mutta nuorempia silloin ainoan poikansa syntyessä ja hän on kertonut kärsineensä siitä kun joutui olemaan hoidossa mummolla kun vanhemmat juoksivat tansseissa joka viikonloppu. Minun arvomaailmaani ei käy että tekisin lapsen huonompiin oloihin, kuin minkälaiset tiedän joskus pystyväni tarjoamaan. Tiedän myös että joillekin lapsirakkaus tulee ennen muuta, olosuhteilla ei väliä, itse en ole vielä koskaan lapsirakkautta kokenut.
Ei puitteet minulle kuitenkaan kaikkea merkitse. Olen ollut opiskelija, eli tullut toimeen tosi vähällä ja joutunut lainaamaan rahaa että saan ruokaa lemmikeilleni, itse pystyn olemaan syömättä. Olen myös elättänyt alkoholisti miestä opiskelijan tuloillani ja niin edespäin... Eli en ole kuitenkaan kauhean pinnallinen ja olen vähään tyytyväinen, mutta lapseni ei tarvitse olla. Hänellä, jos joskus päätämme lapsen tehdä, on oikeus täydelliseen elämään, vähempää en halua tarjota. Pinnallinen ehkä joo, siinä mielessä...
Lapsirakkaalla ihmisellä oikeasti saa olla lapsia niin paljon kuin haluaa. Siksihän maksamme verojakin että sosiaalihuolto pelaa ja vanhemmilla on mahdollisuus omistautua vain lapsilleen. Kaikki varmasti aina arvoittavat lapsensa korkeimmalle elämässään. Mutta siihen saakka kun minulla ei ole lasta arvoitan oman elämänlaatuni korkeimmalle ja olen kiitollinen, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja enenkaikkea että meillä on mahdollisuus itse tehdä valintoja.
Nämä siis vain minun arvojani...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos todella paljon kirjoituksestasi. Hyvin monelta osin ajatuksesi ovat kuin minun, etenkin arvojen kohdalta. Omakin sydämeni itkee verta eläinten puolesta. Toisaalta kyllä myös ihmisten. Ja kyllä, myös minä teen asialle jotain muuta(kin) kun itken sitä keskustelupalstalla.
Hyvä, että olet päätynyt itsellesi oikeaan päätökseen.
Mielestäsi siis eläin on arvokkaampi kuin ihminen?
Aha, selvä!
Ja siis olet sillä kannalla että lapsia saa tappaa , mutta eläimiä ei? Taitaa olla jotain pielessä.
Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata, mutta asetii ihmisen eläinten yläpuolelle ns. luomakunnan kruunuksi.
Mielestäni on täysin tekopyhää murhata lapsia mutta samaan aikaan puolustaa eläimiä!
Niin mielestäsi on...
Minun mielestäni uskonnon tuputtaminen tavallisille ihmisille on teko pyhää...
Jumala muka loi meidät, samalla loi taidon kehittyä älyllisesti, mikä taas on johtanut että pystymme hallitsemaan syntyvyyttämme. Onko syntiä tämä että yrität jarruttaa kehitystä? Jos uskot luojaan pitäydy vaan siinä maanviljelyssä...
Jotkut jotka eivät usko Kristillisiin oppeihin, eivät nosta itseään sen kummemmiksi luonnonkierto kulussa. Minkä taas sinä tunnut tekevän. On monta tieteellistä teoriaa joilla on selitetty maailmamme ja ihmisten syntyä. Uskonto taas pohjaa juttunsa jonkun miehen joskus kuulemiin juttuihin. Tieteellisesti todistettu, että meitä ei ole luoja luonut, anteeksi jos horjutan lapsen uskoasi, mutta heräisit oikeaan maailmaan.
Eikö muuten uskonto yleensäkin ole vain kuolemaa pelkääviä ihmisiä varten. Kun pelkää kuollakseen kuolemaa, haluaa jonkun "takuun" ettäelämä jatkuisi jossain... On kuitenkin kivempi elää kuin odottaa kuolemaa, kerran täällä vain ollaan.
Eli heitä raamattusi vähäksi aikaa nurkkaan ja koita elää...
Murha= Rikos (siitä joutuu linnaan)
Abortti= Laillista (Siinä sulle eroa)
Ja tosiaan kunnioitan enemmän eläimiä kuin ihmisiä...
En missään sanonut, että eläin olisi ARVOKKAAMPI kuin ihminen. Mielestäni elävä olento on arvokas, oli se sitten mitä laatua ja lajia tahansa. En kuitenkaan pidä syntymätöntä ja kehittymätöntä alkiota arvokkaampana kuin jo syntynyttä ja elävää, tuntevaa, hengittävää, kommunikoivaa, kipua ja mielihyvää tuntevaa eläintä tai ihmistä.
En ole sillä kannalla että lapsia saa tappaa. Alkio ja sikiö ei ole lapsi.
Nämä Jumalahöpötykset jätän ihan omaan arvoonsa. Itse olen agnostikko. Mielelläni kuitenkin käytän minulle annettua maalaisjärkeä, en turvaa ajatuksiani johonkin tyyppiin jonka opit ovat 2000 vuotta vanhoja. Jopa byrokratia toimii nopeammin. Ja jos raamatusta puhutaan, niin se kirja sitoo itsensä solmuun niin moneen otteeseen, ettei niillä opeilla todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä.
Sitten se tekopyhyys... itse näen erittäin tekopyhänä sen, että eläviä kohdellaan miten sattuu; kidutetaan, nyljetään elävältä ja alistetaan tehotuotannolle pelkästään siksi, että "ne ovat eläimiä ja ihminen on luomakunnan kruunu". Miksi ihminen kuvittelee olevansa niiiiin ainutlaatuinen muihin lajeihin nähden? Mielestäni on tekopyhää nostaa itsensä sen Jumalan asemaan.
Todellakin, katson, että kaikki jo syntynyt on arvokkaampaa kuin ihmisen alkio joka on lyhyenpi kuin tulitikku ja näyttää kalan sikiöltä.
En voi olla kommentoimatta aloittajan kommenttia, sillä niin paljon se herätti ajatuksiani. Tässä niistä muutamia:
Totesit:
"Tieteellisesti todistettu, että meitä ei ole luoja luonut, anteeksi jos horjutan lapsen uskoasi, mutta heräisit oikeaan maailmaan".
Kommentoisin ettei tiede ole koskaan voinut todistaa ettei Jumalaa ole olemassa. Mutta toisaalta ei tiede ole voinut eikä luultavasti koskaan voikaan todistaa että Jumala on olemassa.
Uskomisen asiat eivät avaudu itsestään. Siihen tarvitaan Pyhä Henki. Siitä, millä tolalla sinun uskonasiasi ovat, minulla ei ole aavistusta, mutta rukouksen mieli on se että saisit elävän uskon, sillä kerran täältä on lähdettävä ja silloin kysytään vain sitä ovatko syntisi anteeksi. Jos elävä usko puuttuu lähtöhetken koittaessa on kadotuksen ikuinen vaiva edessäsi. Jos taas saat uskomisen ilon ja kaikki syntisi anteeksi, pääset iankaikkiseen elämään, todistaa Raamattu.
Sitten jatkoit:
"Eikö muuten uskonto yleensäkin ole vain kuolemaa pelkääviä ihmisiä varten".
Riippuu miten asian ajattelee. Itse pelkäisisin kuolemaa yli kaiken mikäli en olisi uskomassa. Mutta koska olen saanut syntini anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden, on minun turvallista käydä odottamaan sitä päivää kunnnes Ylkä saapuu noutamaan Hänen omiaan. Siitä tosiasiasta että kuolema joskus pelottaa en kuitenkaan pääse mihinkään. Se pelko tulee saatanasta joka koittaa sanoa "ettei sinun sielusi tule pelastumaan" jne. Mutta Jumalan voima on suurempi!
"Eli heitä raamattusi vähäksi aikaa nurkkaan ja koita elää... " Sitä en tee, sillä Raamattu on uskon ylin ohjenuora jota muuten kannattaa sinunkin lukea. Toisaalta yksin Raamatun taitaminen ei ketään pelasta, vain usko pelastaa.
Murha= Rikos (siitä joutuu linnaan)
Abortti= Laillista (Siinä sulle eroa)
Niin oli jäänyt vahingossa tuonne aloittajan kommentti koskien murhaa ja aborttia, joten sorry vaan. Ne eivät todellakaan ole mielipiteitäni vaan aloittajan mielipiteitä asiasta.
Kommentointia minun puoleltani lienee turha tähän laittaa mutta laitetaan nyt sitten varmennuksen vuoksi : Murha=murha ja laiton
Abortti=murha, suomessa laillinen mutta tulisi pian kriminalisoida.
ja edelleen: se mitä lakikirja sanoo ei ole yksi ja ainoa totuus. Raamatusta löytyy totuus yhä tänäkin päivänä!
...tuo herkullinen kääretorttukakku... raamattuakin voidaan tulkita monella tavalla.
Tulkitset itsekin lääketieteen termistöä miten vaan. Nimität alkiota lapseksi ja syytät muita sen perusteella vääryydestä, väität (itsekin) että abortti on murha. Syyllistelet muita, niitäkin jotka vakavissaan tilannettaan pohtivat, siitä jos he päätyvät aborttiin.
Jos haluat toteuttaa ahnaasti ideologiaasi, kiinnittäisit enemmän huomiota siihen että ihmiset huolehtisivat ehkäisystään huolellisemmin. Eiköhän kaikki tiedä kuinka raskaaksi tullaan. Paitsi raiskaukset on aina eri asia. Vai onko ehkäisykin sinusta synti?
No niin anteeksi. Nyt ymmärrän heräsin uskoon ja kaikki on nyt ok... Kylläpä taas kannatti lyödä raamatulla päähän...
Eikun oikeesti anteeksi aiempien viestieni sävyAnnan mahdollisuuden muidenkin ajattelulle, mutta "Luomakunnan kruunut" ovat niin usein elämääni / valintojani kritisoineet ja lähinnä kommentoineet todella alistavaan tyyliin. Tietänet mitä tarkoitan koska itsekin samaa harrastat.
Kuitenkin uskon että elämäni on paljon mielekkäämpää ja helpompaa, kun en mieti vain kuinka olen joskus onnellinen, vaan koetan olla sitä nyt. Valintani teen niin että oma omatuntoni pysyy puhtaana. Murhaan en kykenisi, abortti ei teettänyt edes pientä vihlaisua... Siksipä jatkan puhtain mielin eteenpäin.
Menkyl ymmärtäny nyt koska miten mä muka arvostelin sua. Marvostelin tota carlottee joka superiorvastustaa raskaudenkeskeytyksiä aina.
tappaa jatkuvatsi eläinten, varsinkin kissojen ja koirien pentuja tai abortoi niitä, kun ei välinpitämättömyttään ole viitsinyt steriloida eläintä tai katsoa sen perään. Yhtä rikollista on abortoida tai tappaa eläimen vastasyntyneitä jälkeläisiä kuin ihmisen lapsia. Me ollaan kaikki "luojan" luomia. Ei ihmisellä ole mitään etuoikeukkia, vaikka me osataankin lukea, kirjoittaa ja tuhota ympäristöämme.
Mulle ihminen ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin eläin.
Minäkin vastasin tohon sharlotten viestiin...
Miksi synnnyttää lasta, ota ei edes halua. Itse en halua lapsia ja tekisin varmasti abortin, jos tulisin raskaaksi. Mun lapseni ei olisi onnellinen, koska en pidä lapsista enkä ole valmis uhraamaan elämääni yhden ihmisen takia. En kykenisi antamaan lapselleni sen tarvitseman rakkautta ja turvaa. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, jotta elämä olisi elämisen arvoista.