Oletko luovuttanut?

en etsi enää, en löytänyt, en onnistunut, en koskaan yhtään mitään.

Jos hän rupeaa tekemään jotain asian hyväksi oikeassa elämässä, niin kyllä olen valmis ihan kaikkeen, mutta itse en enää viitsi hakata päätäni seinään tässä asiassa.

en.

Olen ollut melko epätietoinen ja hänen sanat on ollut aina jäätäviä toisaalta joskus omani myös.

Siksi täällä toisinaan.

En ole. Mutta koitan availla omia solmujani ja elellä ulos täältä palstalta. Ja uskaltaa elää ihan oikeasti. Luovutan sitten jos hän sanoo mulle irl ei no way.

Olen.... En sovi hänelle.

terveys.

Olen, hän muutti toiseen kaupunkiin.

En kaikesta huolimatta ole vielä luovuttanut.

Olen ja en.. en tiedä..merkit sellaiset ettei häntä kiinnosta tarpeeksi. Puheet sellaisia millä haluaa minua häätää pois joten häätö on onnistunut ja pysyn poissa häiritsemästä. Selvästi joku muu on se hänen kiinnostuksensa kohde enemmän koska muussa tapauksessa ei tekisi moista. Ajatuksissa on silti mutta antaa hänen nyt löytää itse ihastuksensa luokse. Itse parhaiten tietää kenet haluaa.. Minä en tiedä enää mitään enkä enää tee mitään.

En ole. Järkeä tässä ei kyllä ole, pelkkää tunnetta.

Toivon, että oikea rakkaus ja hyväksyntä alkaa taas kodissani elämään.
Ilman säätämistä ja kontrollointia.
Voi taas hengittää.

Olen. Huono itsetunto nostanut päätään jo pidemmän aikaa. Muutenkin ihan kuka tahansa toinen nainen on hänelle sopivampi kuin minä. Minun on parempi elää yksin tämä elämä. Joskus uskoin ja se sai minut toimimaan, en valitettavasti usko enää. Olen menettänyt uskon itseeni.

Olen kauan sitten. Myönnän arviokykyni pettäneen, sillä luulin häntä paljon paremmaksi, kuin hän todellisuudessa on. Suuri virhe. Hän on kiusaaja, joka systemaattisesti iskee toisen herkimpiin kohtiin. Mitenkö suhtaudun häneen? Miten kiusattu suhtautuu kiusaajaansa: muistan loppuikäni kaikki hänen sanansa ja tekonsa, mutta en anna niille sen enempää arvoa kuin hänelle ihmisenä. Lähinnä tunnen vastenmielisyyttä teeskenteleviä juttujaan kuunnellessa ja epäilen hänen ammatillista sopivuuttaan työhön, jota hän tekee. Jos hän voi elää itsensä kanssa rauhassa kaiken jälkeen, en ole asettamassa mitään esteitä tielleen. Saa olla ja elää, kuten haluaa. Se ei poista ajatuksiani, jotka kaikki pohjautuvat yksinomaan hänen omiin tekoihinsa. Miksikö täällä? Välillä on singottava ajatuksensa eetteriin.

Olen olen

Kyllä luovutin, syynä hiljaisuus... Ei varmaan muistakaan minua enää, vaikka jossain näkisi.

Mä luovutin ja perseraiskaan itseäni enää tyhjällä kaljapullolla ja juopottelen hielle haisten paskat ja kuset housuissa.

No, jos rakkautta on ja kummankinpuolista niin eiköhän toinen osaa toimia niin, että ilmaiseen tunteensa minulle. Olen melko sinnikäs tiettyyn rajaan asti.

koska luovuttaminen on ihan väärä sana. Olen vain päässyt sinuiksi asian kanssa.

En tiedä mitä tehdä. Olen ihan sekaisen

Kyllä koska se on vaan pakko. Muista mies; me ei koskaan tavattu, ei tunneta ja muista älä kinua perään

Eilen oli pakko luovuttaa, koska toinen osapuoli päätti niin, se on vain ikävää, että vasta nyt juteltiin asioista, joista olisi voinut jutella jo paljon aikaisemmin. Aina voi suhteen etenemiseksi etsiä ratkaisukeinoja yhdessä, eikä nähdä vain sitä umpikujaa edessä, kuten hän sen näki ja oli tehnyt päätöksensä suhteen lopettamisesta jo aikaisemmin. Itsekin sanoin ajatelleeni suhteen lopettamista viime keväästä lähtien, mutta kuitenkaan en olisi halunnut luovuttaa. Miksi se on niin, että kun päästään ongelmien ytimeen, niin ei enää uskalletakaan jatkaa siitä eteenpäin, vaan on helpompi päättää suhde?

Olen. Ensin hän halusi naisia ja otti sitten miehen. Kertoi olevansa minulle etäinen ja kylmä, kuin kuu taivaalla. Hän on ykkönen ja minä nolla. Tottahan se on.

Olen, vihdoinkin. Vielä muutaman kerran tulet mieleeni, mutta et enää päivittäin. Yritän pitää itseni kurissa huomenna, kun pakosta tavataan. Lupaan en katso sinua, en ajattele sinua. Tervehdin kyllä, mutta pysyn kaukana sinusta muuten. Näin on parempi. Turhaan haaveilen. Jatkan elämääni ilman sua.

Kyllä mä teen niin jos ei vastaa.

Kyllä, nyt olen luovuttanut lopullisesti. Alusta asti minua pelotti, että en ole riittävän hyvä hänelle. Ja minä tiedän, että minusta ei myöskään sellaista tule. En antanut meille edes mahdollisuutta, ehkä ihan hyvä niin. Ei meistä mitään olisi tullut kuitenkaan. Minulla on ollut niin sekava elämäntilanne siitä asti, kun hänet ensimmäistä kertaa näin. Vakavasti sairaita läheisiä ja kuolemaa, muutenkin kauhean stressaava elämäntilanne ja siihen kaikkeen lisättynä huono itsetunto. Minun täytyy olla yksin, niin kauan, että oikeasti pääsen näistä ongelmistani eroon. Ehkä sitten olen valmis jakamaan elämäni toisen kanssa. Ihmisen, joka hyväksyy minut vikoineni. Mutta jos en ensin itse oonnistu siinä, niin ei minun kannata edes yrittää. Menettämisen pelko pitää minut kaukana. En halua löytää uusia ihmisiä ympärilleni, kun kaikki muutkin katoavat.

En ole luovuttaja, mutta ei ole mitn muuta mahdollisuutta. Emme voi kaataa periatteitamme, vaikka kiusaus käy mielessä ja houkuttaa todella. Luulen että hän (m)voisi ajatella samoin.

Luovutin heti. Tilanne sellainen, etten voinut muuta. Se ei tarkoita etteikö olisi tunteita tai, että se olisi helppoa.

Olen luovuttanut ja teki liian kipeää. Sytämestäni puuttuu R -vaihde. On vain D -vaihde.

Olen:( Mutta kun eihän ollut oikein mitään missä luovuttaa edes. Pidän hänestä silti ihmisenä ja arvostan siinä mitä hän tekee. Haluaisin edelleen hänestä ystävän edes. Ja kun luopuu se saattaa jopa onnistua joku päivä, jos hän haluaa.

Olen ja en. Ei ollut mitään luovuttamista. Järki vaan sanelee.