Elämä on liian lyhyt, ei ole klisee, vaan se on totta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä todemmaksi tuo lause tulee. Viimeiset 20-vuotta ovat menneet todella nopeasti. Nuoruus on kohta taakse jäänyttä elämää. 3 vuotta ja on 50-vuotias. Yksin on oltu viimeiset 17 vuotta, ei elämä ole mennyt, kuten ajatteli sen menevän. Onneksi sentään on töitä, on edes jotenkin kiinni tässä yhteiskunnassa. Pahalta tuntuu, ettei ole "kelvannut" kenellekään. Tai sitten en vain kiinnosta ketään tai en tiedä. En tiedä elämästä paljon mitään, nuorempana olin paljon viisaampi, mitä nykyään olen, paljon itsevarmempi. Tulee ikävä elettyjä vuosia, paljon hyviä muistoja ja paljon huonojakin. Nuoruudessa on kuitenkin mahdollisuusksia, mitä vanhempana ei enää ole.
Onko muilla ajatuksia asiasta? Olisi kiva lukea niitä.
Onko muilla ajatuksia asiasta? Olisi kiva lukea niitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei elämä 50-päiviin lopu, ei mulla ainakaan, kesällä 2015 kiva kesäseikkailu mökillä nuoren mihen kanssa, antoi kyllä virtaa samoinreilun vuoden täysraittiutta j tupakoimatomuus( oli pakko molemmat lopettaa, kun en hLunnut kuoll vielä)