Mielipide ja toteamus!
Jos oikeudessa lapset määrätään isälle, yleinen näkemys on, että äiti on todella huonossa kunnossa tai hänessä on pahasti pielessä jokin.
Miksi näin on?
Jos isä määrätään elatusvelvolliseksi, ei kummassakaan vanhemassa ole mitään, joka estäisi lapsen kasvatuksen luonaan,mutta..."tehdään nyt näin"-MIKSI?
Siksi(?) että lapsen huoltajaksi ilman erityisen painavia syitä äiti on luonnollinen valinta, tätä ei käy kiistäminen niin kauan kuin isällä on isän rooli (remonntireiska) ja äidillä äidin... vaikka tänä päivänä isät ottavat enemmän osaa kotiin ja perheeseen liittyvissä asioissa sulkien oikeastaan käsityksen isän roolista muuna kuin käsityksenä. Perheessä on oikeastaan kaksi äitiä ja yksi isä...paitsi oikeudessa.
Jos oikeudessa lapset määrätään isälle, yleinen näkemys on, että äiti on todella huonossa kunnossa tai hänessä on pahasti pielessä jokin.
Miksi näin on?
Jos isä määrätään elatusvelvolliseksi, ei kummassakaan vanhemassa ole mitään, joka estäisi lapsen kasvatuksen luonaan,mutta..."tehdään nyt näin"-MIKSI?
Siksi(?) että lapsen huoltajaksi ilman erityisen painavia syitä äiti on luonnollinen valinta, tätä ei käy kiistäminen niin kauan kuin isällä on isän rooli (remonntireiska) ja äidillä äidin... vaikka tänä päivänä isät ottavat enemmän osaa kotiin ja perheeseen liittyvissä asioissa sulkien oikeastaan käsityksen isän roolista muuna kuin käsityksenä. Perheessä on oikeastaan kaksi äitiä ja yksi isä...paitsi oikeudessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen kummemmin huoltajuusasiaan kommenttia ottamatta, kysyisin, että kukas ne mainitsemasi roolit on tehnyt? Olisikohan yhteiskunta - vaiko miehet, ja osa (valitettavasti) naisia.
Yhteiskuntahan tavallaan pakottaa tähän roolijakoonkin - lähdetäänpä nyt vaikka palkoista. Tunnettuahan on, että naistenalat on huonommin palkattua, kuin miesten.Jos, ja kun, jonkun on vaikka jäätävä kotiin lasten vuoksi - huonompipalkkainenhan se on joka sinne jää (aivan elatuksen takia). Entäpä jos miestenalat olisivat huonommin palkattuja - olisikohan se sitten automaattisesti isä joka sinne kotiin jäisi. Tällöinhän yhteiskunnassa ajateltaisiin sitten toisin tästä äitimyytistä.
No tämä oli tällaista pohdiskelua taholtani, koska itse elän siten, että en edes kyseenalaista tasa-arvoa, koska olen saanut tasa-arvoisen kasvatuksen - joten minun mielestäni tasa-arvo on olemassa, vaikka joku yrittäisi (tarkoitan miesten yhteiskuntaa)jyrätä päältäni.
Olettaisin myös etten ole ainoa näin ajattelija. En usko, että jokaisessa perheessä ovat mainitsemasi roolimallit - ei ainakaan meillä. Meilta löytyy sitten kaksi isää ja kaksi äitiä. Tosin minä joudun kyllä enemmän molempia "rooleja" hoitamaan, koska miehen työpäivät ovat tooooosi pitkiä.
Käsitykseni mukaan lapsia ei luonnollisesti äidille määrätä, vaan äidit yleensäkin haluavat lapset ottaa.
Itse olen oikeudessa tapellut monet kerrat, kumpi ottaa ja ollaanko yhteis- vai yksinhuoltajuus jutuissa. Piruuttaa ex-mieheni sen teki. Oli muka vaatimassa lastamme itselleen ja minut melkein hääädettiin omasta itse maksamastani kodista ( mieheni ei maksanut penniäkään lainoja). Sekin olisi kuulemma ollut mahdollista.
Nyt olen yksin lapseni kanssa. Isä ei välitä, eikä huolla, eikä kertaakaan 4 vuoden aikana ole tapaamisoikeuksistaan pitänyt kiinni. On muuttanut kauas ja yhtäkkiä ilmaantuu ja vaatii 30 min. viiveellä tapaamaan lastamme. Jos en suostu, uhkaa viedä huoltajuuden jne.
Eli tietääkseni molemmilla on samat oikeudet saada lapsi. Oikeudessa ja soskussa katsovat lapsen etua, kuka saa. Onko koulu ja asunto esim. sama, pysyykö kaverit. Ja se on aivan oikein. Isät on ihan yhtä hyviä huoltajia, jos haluavat. Lasta ei pidä laittaa välikappaleeksi.