Nukkumaan käyn jälleen
illan hämärään,
valoton päivä päättyy,
jään yksin pimeään.
Ehkä yöllä unta nään
kerran minäkin,
ehkä silmät aukeisi
ja nähdä osaisin.
Mutta yö on pitkä,
ei aamu saavukaan.
Ehkä unta nähdä saan,
käyn rauhassa nukkumaan.
------------
"Sänkyäni katson,
nään oman huoneeni,
isän, äidin kasvot
ja näen itseni.
Tähdet loistaa kilpaa
kanssa täysikuun.
Taivaanholvi kaartuu
ylle öisen puun.
Ja sitten aamu valkenee,
maata lämmittää,
pilvet leijuu taivaalla
ja yö häviää..."
-------------
Nukkumaan käyn jälleen
illan hämärään,
ehkä yöllä unta
mä silmilläni nään.
illan hämärään,
valoton päivä päättyy,
jään yksin pimeään.
Ehkä yöllä unta nään
kerran minäkin,
ehkä silmät aukeisi
ja nähdä osaisin.
Mutta yö on pitkä,
ei aamu saavukaan.
Ehkä unta nähdä saan,
käyn rauhassa nukkumaan.
------------
"Sänkyäni katson,
nään oman huoneeni,
isän, äidin kasvot
ja näen itseni.
Tähdet loistaa kilpaa
kanssa täysikuun.
Taivaanholvi kaartuu
ylle öisen puun.
Ja sitten aamu valkenee,
maata lämmittää,
pilvet leijuu taivaalla
ja yö häviää..."
-------------
Nukkumaan käyn jälleen
illan hämärään,
ehkä yöllä unta
mä silmilläni nään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heipparallaa!
Ihan ihana ja varmaan monelle, joka ei ketään sokeaa vielä paremmin tunne, liikuttavakin runo. Asia vain on niin, ettei sokea lapsi (jos ei nyt ole isompana melko yllättäen sokeutunut johon sopeutuminen olisi vielä kesken) näköaistia kaipaa, ei unissaan eikä valveilla vaan nauttii täysin siemauksin elämästään muilla aisteillaan, jotka ovat niin kehittyneitä, ettei näkevällä ihmisellä ole aavistuskaan! Sokea lapsi iloinen lapsi, ihana nassikka kuten muutkin, jos elämässä on asiat hyvin! Muutoin, ns. normaalit voivat kyllä auttaa jokaisen normista poikkeavien onnellisuutta, jos suhtautuvat heihin kuin kehen tahansa, kuin toivoisivat itseensä suhtauduttavan senkin jälkeen, jos näkö menisi yhtäkkiä tai nenä muuttuisi yön aikana oranssiksi tai muuta vastaavaa...Hyvää syksyä kaikille, erityisesti runon kirjoittajalle!