Oon tykänny tästä runosta ja se jotenkin ehkä kuvastaa sitä mitä haluis kenties meillä olevankin.
Kasvaisinpa puuna siellä,
Missä liikut, armas, tiellä:
Sinut helteessä varjoaisin.
Liikkuisinko lintu minä,
Missä päilyt kukka sinä:
Sulle lauluni soinnuttaisin.
Öisin vaikka kotiseinä,
Missä sinä muuriheinä:
Sulle turvani tarjoaisin.
Tai kun kattoholvi öisin,
Sinut lampukseni soisin:
Korkealle sun kohottaisin.
Oisinp' oiva honkatupa,
Siell' ois sulia valtalupa :
Rakkauden ois valtakunta.
Valtaistuin uupuis suita,
Siihen saisit polven multa:
Nähdä vo simme onnen unta.
Kasvaisinpa puuna siellä,
Missä liikut, armas, tiellä:
Sinut helteessä varjoaisin.
Liikkuisinko lintu minä,
Missä päilyt kukka sinä:
Sulle lauluni soinnuttaisin.
Öisin vaikka kotiseinä,
Missä sinä muuriheinä:
Sulle turvani tarjoaisin.
Tai kun kattoholvi öisin,
Sinut lampukseni soisin:
Korkealle sun kohottaisin.
Oisinp' oiva honkatupa,
Siell' ois sulia valtalupa :
Rakkauden ois valtakunta.
Valtaistuin uupuis suita,
Siihen saisit polven multa:
Nähdä vo simme onnen unta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tosi kaunis runo.
Olipa ihana, suloinen ja lämmin (noi adjektiivit tuli elävästi mieleen)! Kenen runo? Vaiko omasi
J.H. Erkon. runo
Miehelle??
Upea, kerta kaikkiaan! :) Kunpa kuulisi jotain tuollaista..
Tossa on muuten jotain samaa kuin niissä joikuhaikuissa mitä lie mitä Onni joskus laittoi. Tietty rytmi tossakin.
Kolahtiko Onniin joku? Moraalinvartija kärsii omista synneistään. Kesämetsä yrittää jotain. Älykkö Still with us. Viininpunahikattaja pohdiskelee..
En tiedä kuka kolahti ja mihin. Kunhan luin ton runon ääneen ja huomasin samanlaisen poljennan. Kaunis on.
Kiva kun joku minua muistelee, mutta ei multa.
Erottua
Veet syvät päilyvät
ikävää.
Puut yllä häilyvät
syväin vetten.
Ma tiedän, etten
sua enää nää.
Tie luotas lähtien
hämärtää.
Vain kuvat tähtien
syöpyy veteen:
Niin silmäin eteen
sun silmäs jää.
Jostain syystä olen jo parikymmentä vuotta pitänyt tästä runosta. se koskettaa minua aina. Jotenkin se aina koskettaa minua.
Tämä on koskettava.
Minusta tuossa on niin paljon sellaisia elementtejä, jotka herättävät syvän ikävänja surun. "Veet syvät" kuin pohjaton suru.."Puut yllä häilyvät" Kuin kaiken sen syvän surun yllä häilyy veden ylle kumartuneet puut, kuin nekin olisivat taipuneet kunnioituksesta, suuren surun ylle. " Tie luotas lähtien hämärtää" Olisiko niin ikävä ajatus, että se hämärtyy tai kyyneleetkö hämärtävät ajatuksen näkymät hänestä.." Vain kuvat tähtein syöpyy veteen " Hän tuijottaa vain veteen rannalla tyhjin surun tuntein, eikänäe,jaksa ajatella muuta, mutta näkee vedessä heijastuvat tähdet, joista tulee mieleen kaipauksen kohteen silmät, joita hän jää katsomaan tyhjin oloin...Itken usein lukiessani tätä :((
Hyvin lämpöinen runo.