Kun tyttäreni oli syntynyt oli syksy, niin kuin nytkin. Jotenkin vain.... putosin. Hän oli ehkä koliikkivauva, vaikea saada rauhoittumaan, joka tajuttiin vasta myöhemmin. Pienen vauvan itku.
Yhtenä päivänä olin yksin kotona yritin tehdä jotain töitä. Radio oli päällä. Yleensä en koskaan kuuntele radiota. Siellä soitettiin vanhaa musiiķkia 70-luvulta joita en muistanut enää pitkään aikaan, joihinkin oli henkilökohtainen "suhdekin".
Yksi kappale jotenki meni minuun. Suljin silmäni ja näin metsäaukeaman. Kuolleita lehtiä.
Yhtenä päivänä olin yksin kotona yritin tehdä jotain töitä. Radio oli päällä. Yleensä en koskaan kuuntele radiota. Siellä soitettiin vanhaa musiiķkia 70-luvulta joita en muistanut enää pitkään aikaan, joihinkin oli henkilökohtainen "suhdekin".
Yksi kappale jotenki meni minuun. Suljin silmäni ja näin metsäaukeaman. Kuolleita lehtiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten liittyy ikävään
Oletko menettänyt lapsen?
Mulle tuli aloituksesta aika creepy olo. Onko sulla nyt enkelivauva, kenties pudotuksen seurauksena?
Hyvä käsitellä tunteita vaikka sitten musiikin avulla. Kaikki sekoaa joskus, jotkut isommin, jotkut pienemmin. Joillakin vain seuraukset kestää läpi elämän. Eikä niitä varmaan pysty kukaan muu kokemaan samoin. Vauvan itku on pahin ääni silloin kun haluaisi auttaa mutta mikään ei tunnu auttavan, tiedän. Synnytysmasennuksen ja vaativan vauvan kerran kokeneena: ymmärryshalit sulle.
En ole menettänyt omaa lastani, mutta läheisen kyllä. Olen mies.