TV-ohjelma Ruotsista kertoi siellä aikoinaanolleesta parntolasta, jossa tuberkuloosia rairastavat saivat hoitoa ja useimmat myös viimeisen leposijan.
Meillä tunnetuin lienee Paimion parantola, josta on tullut kulttuurikohde suunnittelijan Alwar Aallon "ansiostako?"
- Millaisia kokemuksia teillä on parantoloista?
Meillä tunnetuin lienee Paimion parantola, josta on tullut kulttuurikohde suunnittelijan Alwar Aallon "ansiostako?"
- Millaisia kokemuksia teillä on parantoloista?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Paimion parantola tuli tutuksi joskus 1960-luvulla kun vierailin siellä muutaman kerran. Se oli kaunis ja potilaille ja henkilökunnalla miellyttäväkauniilla mäntykankaalla hyvien liikenneyhteyksien varrella keskustan läheisyydessä.
http://www.matkallamaailmalla.fi/39.Paimion parantola.html
Halilan parantola oli Suomen ensimmäinen tuberkuloosi parantola Uudellakirkolla Karjalasss, perustettu 1889
Härmän parantola on perustettu samaan aikaan kuin tuo tunnettu Paimion parantola. Se on myös kauniilla mäntykankaalla ja sitä ihaillaan usein keväisin kun läheinen joki tulvii.
Nykyisin se toimii palvelukeskuksena ja Härmät liitettiin Kauhavaan.
http://www.harmanpalvelukeskus.fi/historia.html
Ennen talvisotaa jo rakennettu Päivärinteen parantola on tuttu jo lapsuudessa kun metsästä kohosi sairaalarakennus ja piippu. Kaksi kerrosta näkyi rakennuksesta kunnes metsä kasvoi ja enää näkyi vain piippu.
Siellä näin myös potilaan joka oli kuollut, makaavan lakanalla peitettynä. edes askeleen verran emme uskaltaneet astua ruumishuoneen puolelle.
Nyt luin suunniteltavan myös siihen parantolaan pakolaiskeskusta.
Äitini pikkusisko toimi kätilönä kun minä synnyin Oulun pommituksen aikaan. Ryssä pommitti 7 km:n päässä, jostain syystä asumatonta aluetta. Minulla on hyvin hämärä mielikuva, että olisin nähnyt hänet. Sitten juuri kolme vuotta täytettyäni muistan hipeloineeni hänen jotakin vaatimatonta koruaan ja kerrotun, että hän kuoli Päivärinteen parantolassa keuhkotautiin 34 -vuotiaana.
Päivärinteen parantola lienee toiminut viime aikoihin asti kehitysvammaisten yms asuntolana, hoivakotina tms, kunnes se otettiin meille haalittujen miehittäjien, ISIS-sotilaitten, käyttöön. Ei ole tietoa, mitä aiemmille asukkaille tehtiin. Tuossa se olisi parinkymmenen? kilometrin päässä, mutta yksin ja ilman aseistusta en sinne lähde. Kauniilla mäntykankaalla, mutta itse rakennus on jotenkin ankean näköinen. Varmaan pystyisi saneeraamaan hyväksikin, mutta vasta sitten jos miehittäjät joskus poistuvat. Tuhoaisivat kuitenkin totuttuun tyyliinsä kaiken jos aiemmin kunnostettaisiin.
KEVÄTTULVAT
Eräs naapurini kertoi aikoinaan käyneensä keväällä Härmän parantolassa ja ihailleensa kaunista järvimaisemaa.
PAISUNNAT olivat tuolloin parhaimmillaan ja "järvimaisema" kuivui - näin kävi myös Lapionevalla, Ilmajoen ja Seinäjoen Alajoellakin.
Kun tuberkuloosi saatiin lääkehoidon ja rokotuksien avulla taltutettua on Päivärinteen sairaalassa ollut montakin eri toimintaa. Siellä on ollut reumasairaala, kuntoutussairaala, pitkäaikaishoitojen ( syöpäsairaat, vuodepotilaat joilla esim aivovamma). Yksityinen vanhainkoti, huumenuorten hoito-osasto ja sittemmin pakolaiskeskus.
Sairaala ja koko sairaala-alue on niin sanotussa hiljaisessa myynnissä, en tiedä onko jo myyty.
Kiljavan sairaala, käytiin siinä naapurissa kersoina uimassa, oli hieno hiekkaranta.
Imatralla päin oli kanssa tubisairaala. Nimi on päässyt unohtumaan. Liekö Joutsenoa ollut se Rauhan sairaala Konnunsuon varavankilakin siellä päin.
Kaikki kai jo lopettaneet aikaa sitten toimintansa.
Jukka Sipilä sai minutkin houkuteltua avantoon joskus 1967-68 talvella. Olimme YLEn kursseilla ja vieläkin muistelen vetäjien ammattitaitoa jota ei juuri huomaa nykyisin.
Niin paljon kuin "Repo-radiota" moitittiinkin niin nyt ei tule äkkiseltään mieleen toimittajia joitten ohjelmia nautinnolla kuuntelen/katselen.
Nurmijärvellä asuessani kuulin Kiljavan parantolasta jutun. Kun linja-auto ajoi parantolan ohitse, kuljettaja huusi matkustajille
" pidättäkää hengitystänne"
Minun isosiskoni ja enoni, molemmat syntyneet Imatralla ja kuolleet ennen mun syntymää keuhkotautien uhreina. Heitä hoidettiin siellä Rauhassa/Tiurunmiessä.
Kovasti olisin kiinnostunut kuulemaan sen aikaisesta hoidosta ja varsinkin mitä. ajankulua potilailla oli?
Olen ymmärtänyt, että sisareni teki virkattuja liinoja. Minulla perintönä sellaisia❤️
Oulussa on ollut tuberkuloosisairaala Sonnisaaressa. Sitten se jossakin vaiheessa muutettiin synnytyssairaalaksi. 1907 syntynyt tätini kertoi syntyneensä siellä. Kirkonkirjoihin syntymäpaikaksi on merkitty äitinsä silloinen asuinpaikka, mutta sen kunnan syntyneitten luetteloissa syntymämerkintää ei ole. Synnytyssairaalasta lienee olemassa vain yksi huono valokuva.
Nyt sairaalan paikalla on matala kumpu muuten pöheikköä kasvavassa Sonnisaaressa, jonne on nykyään silta.
olen 1958 syntynyt mies .minun isäni oli sairastunut tupiin. minut sijoituttetiin suojaan ouluun. nyt haluaisin tietää mihin ja kuinka kauan.
Imatran lähellä oleva entinen tuberkuloosiparantola oli Rauha.
Kauniilla paikalla, Saimaan rannalla se sijaitsee, ja toimii nykyisin hotellina. Venäläisten suosima paikka on.
Niuvanniemen tiedän Ylä-Savossa. Mut mikä oli Tarinaharju Etelä-Karjalassa päin. Sieltä tuli hyviä vitsejä. Ei ne tule nyt mieleen.
KORJAUS. Siilinjärvellä Ylä-savossa Tarinaharju oli tubiparantola. Niuvanniemi on mielisaiaala. Etelä-karjalassa Joutsenossa Rauhan sairaala oli mielisairaala ja Tiuruniemi oli tubiparantola.
LUJABETONI
lienee eräs härmäläisen perustama yritysrypäs jossa kaivetaan siilin soraa kysymättä horrokseen pyrkivän piikikkään mielipidettä.
-Isotalon Antti ja Rannanjärvi jutteli kaharen kesken...hmm
Olisikohan kenellään valokuvia n 1952 vuodelta kinkomaan lastenparantolasta.Ota yhteys. kyyhkynen.veikko @gmail.com
Niin oli.
Äitini sisko kuoli Tarinaharjussa v1945.
Kerran kävimme Häntä siellä katsomassa.
Niuvanniemen parantolassa on ukkini ollut hoitajana.
Oli kuulu paikka Kuopion lähellä.
Suomen ensimmäinen kuntien yhteinen keskusparantola valmistui vuonna 1930 keskisuomen Muurameen, Kinkomaalle. Parantola oli aluksi kolmekerroksinen ja potilaita mahtui 150. Parantolaa laajennettiin vuosien 1937-1938 aikoihin kolmen sijaa kuusikerrokseksi, josta kaksikerrosta tuli osastoja ja kuudenteen tuli talonmittainen katollinen parveke ja viereen valmistui lastenparantola. Sairaspaikkoja tuli 370 ja parhaimillaan potilaita oli jopa 470. Kinkomaan parantola muuttui sairaalaksi 1.1.1972. Parantola toimi sotavuosina sotasairaalana, jonka takia Muurame mainitaan monen sotasankarin kuolinpaikaksi. Kinkomaan sairaala lakkautettiin 2008. Kinkomaasta kehitetään ja rakennetaan hyvinvointikeskus, Vitapolis.
Pakolaiset
ovat saamassa useista kylpylöistäkin sijaa asettua aloilleen.
Mistähän johtuu ettei meillä koeta olevan mahdollisuuksia ottaa vastaan enempää...
Härmän parantolassa olin joskus itsekin tutkimuksissa.
Nuorena monet tubia potivat sodan jälkeen. Meidät rokotettiin kouluaikaan. Viranhakuun piti aina liittää tubitodistus ja pienoisröntgen tuli tutuksi.
Muistan vielä hyvin kuinka sairaanhoitajaoppilaana olin kuukauden Alvar Aallon suunnittelemassa Paimion parantolassa keuhkotautien harjoittelujaksolla.
Silloin saivat potilaat paljon pistoksilla lääkityksensä. Me opiskelijat terottelimme kansliassa neulat joita käytettiin ruiskuissa. Ruiskut ja neulat eivät siihen aikaan olleet siellä kertakäyttöisiä.
Jäi muistikuva kuinka valoisa koko sairaala oli. Muistini mukaan osaston käytävä oli tosi pitkä. Toisella sivulla potilashuoneet ja toisella ikkunat. Seinät olivat keltaiset.
Käytävän loppupäässä oli huone, joka oli kuulema ennen ollut osastonhoitajan huone. Hän asui siis työpaikallaan ja oli aina valmis kun tarvittiin.
PAIMION PARANTOLA
on minullekin hyvin tuttu yli 50 v. takaa.
Lienee Alvar Aallon suunnittelemista eräs onnisruneimpia.
Seinäjoella lienee eräs merkittävimmistä kokonaisuuksista 1960-80 luvuilla.
Nykyiseen kotikaupunkiini ei AA kelvannut suunnittelemaan...hmm
onnisruneimpia
No miksi et maininnut jo aloitteessa että olet tutustunut parantolaan?
Nastolassa Aurinkolinna , hieno jugendtyylinen suuri rakennus.
Lasten tuberkuloosia hoidettiin kirurgisestikin, ainoa sellainen siihen aikaan. Rakennuksessa nykyään
yksityisasuntoja, suojeltu kohde.
Aurinkolinnan suunnitteli Wäinö Palmgvist v.1922 jugendlinna sanotaan rakennuksen historiasta.
Äitini sairastui tuberkuloosiin 1950 luvulla 3pientä lasta ,oli siinä surua tarpeeksi. Onneksi äitini parani hoidettiin Paimion parantolassa
Hei onko kukaan ollut Kalevaniemen parantolassa? Olin itse siellä -56 ja -58.
Olis kiva tietää?
Kalevaniemen parantola Naantalissa on kokenut muodonmuutoksen, se toimii nykyään kylpylänä ja voi hyvin. Siellä olen hoitanut itseäni synttärilahjakorteilla monesti.
Kysyn 55soililta, oliko Kalevaniemen parantola lastensairaala, minulle on jäänyt siitä tuollainen muistikuva.
Börje Backholm: Älskad av livet on hieno kuvaus tästä kamalasta taudista ja sen hoidosta erityisesti Kristiinankaupungissa Högåsenilla ja Pietarsaaren Östanlidissa. Kirjassa on omakohtaisia kokemuksia, hienoja kuvia ja vähän romantiikkaakin. Ilmeisesti loppuunmyyty, divareista ja kirjastoista voi löytyä.
parantola
https://www.google.com/search?q=päivärinteen parantola&hl=fi&biw=952&bih=796&site=webhp&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwjnkNX-2-3MAhUmSJoKHXhLAn4QsAQIIA
Oulaisissa sijaitsevan Oulaskankaan sairaalan historia alkaa vuodesta 1914, jolloin sairaalaksi korjatussa reservikasarmin rakennuksessa aloitettiin Pohjois-Suomen ensimmäisen keuhkotautiparantolan toiminta. Keisari Nikolai II oli lakkauttanut Suomen oman kansallisen sotaväen vuonna 1901 ja ampumaharjoitukset Oulaskankaan kirkonkylässä olivat loppuneet. Kasarmi oli jäänyt tyhjilleen.
Oulaskankaan saiaala tarjoaa nykyisin erikoissairaanhoitoa.
Olin Salpausselän lastensairaalassa hoidettavana selkärankatuberkuloosista. Sairastuin 3,5 vuotiaana. Hoidossa olin kaksi vuotta. Uudelleen jouduin sinne 7 vuotiaana, kun epäiltiin tubin uusiutuneen. Kuukauden päästä minut siirrettiin Ahveniston keuhkotautiparantolaan, sillä nyt epäiltiin keuhkokuumeen jättäneen keuhkoihin varjostumia. Tarkkailuhoito kesti kaikkiaan noin 7 kuukautta. Olin täysin terve kun pääsin kotiin. Koulun aloitin vasta 8 vuotiaana.
Nuo lapsuuden ajan kokemukset jättivät kyllä jälkensä psyykeeni. Meillä oli hyviä valokuvia Salpausselän sairaalasta; kuva suuresta salista, jossa lapset makasivat pinnasängyissään ja ryhmäkuva hoitajista. Mutta teini-ikäisenä tuhosin ne kaikki! Nyt vanhana harmittaasekin teko. Yhden kuvan olen säästänyt, siinä hymyilen itse pinnasängyssä nukke vieressäni!
Nyt olen 70-vuotias mummo, joka ei koskaan ole kertonut lapselleen tai lalsenlapsilleen tuosta elämänkokemuksestaan!
Niin muistot tosi rankkoja lapselle joka menetti lapsuutensa...jättää jälkensä...eikä niitä kukaan kertoillut lapselleen tai lapsenlapsilleen...jo sana Keuhkotuberkuloosi oli järkyttävä....siihen liittyi historia ja n.s tartuntatauti..Toki en yhtään ihmettele että tuhosit ne kuvat...jälkeen varmaan harmittaa..löytyisikö negatiivit ??? Voin kuvitella suuri sali pinnasängyt...lieneekö hoitajia ollut riitävästi...??? ja hyviä vai huonoja...n.s terapiaa ei siihen aikaan ollut....!!!
Hei. Äitini 83v on ollut samassa parantolassa noin 3v lähtien. Hänellä ei ole mitään muistikuvaa. Äidillä oli tubi niskassa. Olisi hienoa saada kuva tai historia tietoa, koska äitini ei muista
Äitini oli hoidossa siellä noin - 39 lähtien useamman vuoden
Olin Tainaharjussa 7 kk ..alkaen 1993....3 kk sängynpohjalla...sitten...pääsi halliin...ja syömään ruokasaliin...sen jälkeen pääsi kiertelämään lähimaisemia....ja tuli paljon tuttuja...kun nuoria olimme...siitä ajasta voisi tehdä vaikka dokumentti elokuvan mutta aihe meille uhreille ehkä liian "kova" eli aika aikansa kutakin....mutta olihan se melkoista historiaa ja vielä melko lähi...Siihen liittyy monenlaisia muistoja...Kaikki kaverit hävinneet mikä minnekin...sovimme tapaamisesta...mutta ketään ei varmaan kiinostanut muistella tätä kokemusta......!!!! Silloin oli kuitenkin monilääkitys joten siitä selvittiin....INH,PAS,STREPTOMYCIN,,,,,,Hapekasta ilmaa mäntyharjuilla Hallissa...ja hyvää ruokaa ja riitävästi jos paino nousi esim. 1 kg..juhlaa....Talossa oli oma posti,kanttiini, biljardi ja korona....Joulunvietto oli vähän surullista.....
PAIMION PARANTOLA JA HÄRMÄ
ovat itselle tuttuja ja kuviakin arkistossa.
Useita tuttuja johtajista hoitajiin sekä potilaina olleita.
Voisiko näitä dokumentteja nähdä ????
HÄRMÄN PARANOLA suunniteltiin kevätpaisunnan aikaan jolloin joki tulvii. Mahtava rantamaisema avautui ..hmm!
Paimion parantola kauniissa männikössä - tuttu sekin.
Tuberkuloosiparantolat on nykyisin muussa käytössä.
Paimion parantola ainakin on suojeltu.
TUBERGULOOSI
on meillä voitettu, mutta uusia "kansantauteja" jo on tullut ja lisää odotettavissa?
Tunerkuloosia tullut turvapaikanhakijoiden mukana ja muitakin vaikeita sairauksia jotka oli Siomessa jo voitettu.
Missä tuo Siome sijaitsee, kun en löydä karttakirjastani?
Ketju on vuodelta 2015.
Näkyy olevan, mutta aina silloin tällöin senkin jälkeen näkyy uusiutuneen sama tauti.
Minun ikäisilläni ei enää taida olla omaa kokemusta niistä parantoloista niinkuin minua vanhemmilla ikäluokilla vaikuttaa olleen. Meidät jo rokotettiin.
Jostain kaukaa lapsuudesta muistan, että naapurin isäntä joutui menemään Kinkomaalle tuberkuloosiparantolaan. Ei hän sinne kuollut, eikä muistaakseni kovin kauan siellä joutunut olemaan. Oli kai jo silloin lääkkeitä siihen tautiin.
Olin Hämeenlinnassa Ahveniston parantolassa 1964 paikkeilla 6 kuukautta keuhkotubin takia. Silloin oli jo kolmoishoito olemassa (INH,PAS,STREPTOMYCIN,) piikki tuli joka aamu. Tubi parani eikä ole sen jälkeen ilmaantunut. Parantola-aika oli pitkä, mutta meni kuitenkin. OLi osastolla itkut kun lähdin. Olin muuten parantolan oman radion kuuluttajana. Muistaakseni kerran viikossa toivekonsertti levyiltä ja terveisiä potilaille. Kari S. oli tekniikkana, muistaakseni. Aika oli kaikesta huolimatta kivaa, olin n. 17-18 -vuotias. Armeija lykkääntyi, mutta kävin sen pian. Olin silloin jo myös töissä. Muistan esimerkiksi lääkäriperheen, joka asui Ahveniston mäellä. Me nuoret kävimme jopa lääkärin kotona. Ei varmaan tulisi kyseeseen enää. Kun läksin kotiin parantolasta, ostin äänilevyn muistoksi. Luovutin sen parantolan levystöön. Muuten omat varjostumat keuhkoissa löytyivät sattumalta joukkokuvauksissa. Itse pidin itseäni terveenä. Onneksi löytyi ajoissa. Ei tarvinnut leikata, joita Ahvenistolla paljon tehtiin. Ainakin vanhemmille potilaille. Olin pitänyt tämän parantolahomman salassa. Kerroin tuttavaperheelle sen vasta tänä keväänä, vaikka olemme tunteneet 30 vuotta.
Germanisti ja suuri keuhkotautisten ystävä on Maila Talvio, kirjailija ja parantolan perustaja.
Talvio oli 1910-luvulta asti johtava persoona tuberkuloosin vastaisessa työssä ja kirjoitti kirjan ja SUOMIFILMIN aiheesta. Nimittäin teoksen Ne 45 000 vuonna 1932 ja myös kirjoitti tämän nimisen elokuvan käsikirjoituksen. Hänestä tuli Helsingin yliopiston kunniatohtori vähän ennen kuolemaansa
Talvio oli suuri Saksan ystävä ja kaikki germanistit tuntevat hänet kulttuurisesti
Kansanliikkeen johdossa Talvio perusti miehensä, Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan ja valtion kanssa Harjavallan (Porin) keuhkotautisairaalan Satalinnan, jolla oli myös yhteys maanpuolustukseen eli se toimi sotasairaalana ja myöhemmin veteraanien kuntouttajana. Talvio sisusti sairaalaa Suomen kulta-ajan kulttuurituotteilla ja lahjoitti niitä ja kävi hoitamassa potilaita, jotka kylmässä ilmassa makasivat tuntikausia keinuissa pää alaspäin keuhkojen vahvistamiseksi, vähän tylsältä saattoi muutaman kuukauden jälkeen tuntua eli korona ei kyllä ole mitään 40- luvun hoitoihin verrattuna
Eikös tup Porvoossa Näsin sairaala ollut ennen tubiparantola ? Ja Raseporissa joku ? Meltola ?
Gubbe 71
Nastolan lasten tuberkuloosisairaalasta on julkaistu historiankirja, mutta sitäpä onkin vaikea löytää mistään. Kirja ilmestyi noin 2020. Kirjan tekijä on Matti Pietilä,. Kirjan nimeä en tiedä, ehkä se on Aurinkolinnan historia?
Olen etsinyt kirjaa tekijän nimellä, mutta enpä löydä.
Kysypä kirjastosta.