Olemme yli 50-vuotiaita vuosia yhdessä asuva lapseton kihlautunut pari. Toisella meistä asunto-osake ja käteisvaroja, toinen peruspäivärahalla elävä kurja, mutta rakkautta riittää.
Nyt kun tätä ikää ja yhdessäolovuosia tullut niin paljon, alkaa miettimään, miten turvata toisen elämä, kun se kuolema väistämättä jossain vaiheessa vie ensin toisen.
Kummallakaan ei ole lapsia, ei yhteisiä eikä edellisistä suhteista. Sisaruksia kyllä löytyy, ei vanhempia.
Onko naimisiinmeno tae sille, että toisen poismeno takaa omaisuuden siirtymisen leskeksi jääneelle puolisolle? Voiko siinä tapauksessa kuolleen sisarukset vaatia vaikka lakiosaa itselleen?
Entä testamentti, olisikko se parempi ratkaisu? Vai kumpikin?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Nyt kun tätä ikää ja yhdessäolovuosia tullut niin paljon, alkaa miettimään, miten turvata toisen elämä, kun se kuolema väistämättä jossain vaiheessa vie ensin toisen.
Kummallakaan ei ole lapsia, ei yhteisiä eikä edellisistä suhteista. Sisaruksia kyllä löytyy, ei vanhempia.
Onko naimisiinmeno tae sille, että toisen poismeno takaa omaisuuden siirtymisen leskeksi jääneelle puolisolle? Voiko siinä tapauksessa kuolleen sisarukset vaatia vaikka lakiosaa itselleen?
Entä testamentti, olisikko se parempi ratkaisu? Vai kumpikin?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
^^Onko naimisiinmeno tae sille, että toisen poismeno takaa omaisuuden siirtymisen leskeksi jääneelle puolisolle? Voiko siinä tapauksessa kuolleen sisarukset vaatia vaikka lakiosaa itselleen?^^
Kyllä se tae on - ainakin, jos se on kumpaisenkin tahto. Puolisolla nimittäin ei ole turvanaan lakiosaa, joten, jos tuota tahtoa ei olisi, hänen perintöoikeutensa voisi toinen puoliso testamentillaan kokonaan syrjäyttää. Perittävän sisaruksillakaan ei ole oikeutta lakiosaan, joten testamentilla heidät voi syrjäyttää, jos he muuten lähimpiä perillisiä olisivat.
Puolison periessä ensiksi kuolleen lain nojalla tämän sisarukset ovat ns. toissijaisia perillisiä, jotka saavat osuutensa lesken kuoltua, lähtökohtaisesti puolet lesken pesästä. Lesken eläessä näillä toissijaisilla perillisillä ei ole mitään sanomista lesken perimän omaisuuden käyttämiseen. Jos sen sijaan viimeksi eläneelle on testamentissa toissijaissaajaa määräämättä annettu täysi omistusoikeus ensiksi kuolleelta jäävään omaisuuteen, lesken kuoltua ei tehdä jakoa molempien sukujen kesken, vaan lesken pesä menee lesken omille perillisille tai lesken testamentin mukaan.
^^Entä testamentti, olisikko se parempi ratkaisu? Vai kumpikin?^^
Testamentilla voidaan leskelle antaa sama oikeus (ks. edellä). Verotuksellisesti avioliitto on edullisempi, aviopuoliso kun kuuluu 1. veroluokkaan, mutta avopuoliso (jollei yhteistä lasta ole) 2. veroluokkaan, missä vero on kaksinkertainen eikä puolisovähennystä (60.000 €) ole.
Köyhemmän puolison kannalta avioliiton edullisuus korostuu vielä siinä, että siitä vainajan omaisuudesta, jonka leski osituksessa saa avio-oikeuden nojalla tasinkona, veroa ei peritä.
Avioliitossa omistusoikeustestamentti tuo vain sen lisän, että lesken pesää jakamassa eivät ole ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset, joten leski voi testamentillaan määrätä vapaasti kaikesta, myös peritystä, omaisuudestaan.