Ystäväni jäi eläkkeelle n vuosi sitten. Olemme tunteneet toisemme n 7 vuotta eikä käytöksessä ole ollut mitään erikoista. Puolen vuoden aikana aina tavatessamme olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon hän viestittää erilaisia inhojaan ja vihan tunteita minulle. Osa inhoista liittyy minun vaatetuksen väriin ja mm marimekkovaatteisiin, ja saan kuulla mm "minä näen punaista kun näen sinistä ja marimekkoa". Kaupoissa ja kirpputoreilla tulee lapsellisia ja naurettavia tilanteita kun hän nakkelee minulle vaatekappaleita "sinähän tykkäät tästä sinisestä" ja roikottaa vihreää vaatetta edessäni. Mitä ystävälleni on tapahtunut? Tarjoan hänelle ruokaa aina kun tavataan, ja hän nenä solmussa pyörittelee ruoka-annostaan aivan kuin uhmaikäinen. Puolen vuoden aikana käytös on muuttunut niin paljon että ajattelin kysyä teiltä kuusikymppisiltä, että miten se eläkkeelle jäänti vaikuttaa psyykeen? Itse olen ollut eläkkeellä pidempään jo, mutta olen pahoittanut mieleni tuosta typerästä vaate- ja kaiken muunkin arvostelusta.
Eläkkeelle jääneen ystävän käytös
681
2551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Toisille ehkä vaikuttaa kun elämän normi ajat loppuu, itselläni eläkkeellä aika kulkee nopeammin ihmeellisellä tavalla.
jospa nostaisit asian esille ystäväsi kanssa keskustellessanne ja kysyisit suoraan. Voisit kysyä, miltä hänestä tuntuu ja myös kertoa, miltä sinusta itsestäsi tuntuu, kun hän arvostelee sinun valintojasi?
Jos kuvio jatkuu, voisit kertoa, miten epämukavalta kuvio tuntuu sinusta ja kysyä, voisiko hän ehkä lopettaa ottamasta kantaa sinun mieltymyksiisi. Olethan ehtinyt jo moneen kertaan kuulla asian.
Ellet tyyli muutu ja asia rasittaa sinua, voit ryhtyä pohtimaan, mikä olisi sinulle itsellesi parasta. Tunteita kannattaa kuunnella ja kertoa ystävällekin. ;)
Työssä ollessa kai ollaan aikaan, paikkaan ja "normeihin" määrätynlaiseen käytökseen sitoutuneita aikuisia - kai siihen kuuluu myös tunteiden hallinta.
Jonknlaista pakko-oireisuutta? Mun eräs tuttavani rva jok pidempään ollut eläkkeellä jo, sanoo että kun vuosikymmeniä on tehnyt työtä jossa vaadittu kurinalaisuutta, erityistä tarkkuutta, tarvitsevansa lääkitystä "neuroosiinsa"
koska oireet vanhemmiten on pahentuneet - ei voi sietää jos on yhtään epäjäärjestystä ja kaikkien esineiden kotona pitää olla viivasuoraan aseteltuja tavaroita - lääke rentouttaa ja tekee vapaammaksi. Voihan joku olla toisenlainenkin - en kyllä minäkään tykkää ilkivaltaaisista jotka saa nautintoa jostain sotkemisesta tai vahingonteosta toisille - rääviyksistäkään..
Ehkä ihmiset vanhemmiten vaan jotenkin muuttuu erilaisiksi ja siihhenkin oikeus. Kohtuuton vaatimus kuului kyllä entisaikain iskelmissä- koskaan et muuttua saa..
Alkavan dementian oireita. Lieneekö sitten Alzheimer vai joku muu, sen voisi tohtorisetä selvittää.
Itselle tullut mieleen myös. Pääasiallinen "oire" hirveä viha ja inho lähes kaikkea kohtaan, mitä edessään näkee
Tuntuu tutulta, kyllä ihminen muuttuu kun jää pois työstä, kyllä hyvin hitaasti kävi minulla. Ohjelmoitua elämää vuosikymmenet, sitten ei mitään, ihme että hengissä selviää muutoksen, moni ei. Omalle persoonalle on nyt tilaa runsaasti, aivan kun olisin tavannut kadoksissa olevan kivan naisen, olen
ylpeä että se olen minä. Työelämä muovaa sinut tarpeidensa mukaiseksi,
ei se tarvitse sinusta kaikkea. Et voi olla kokonainen, nyt voin ja pidän huolen siitä että olen, kuuntelen kaikkia toiveitani mitä ikinä sisältä tulee.
Ystäväsi on suuren muutoksen edessä, hän saattaa hakea omaa itseään takaisin, sitä paitsioon jäänyttä puolta, hyviä ja huonoja piirteitä.
Ajatella, jos olisin kuollut jo aiemmin, olisi tämäkin jäänyt näkemättä.
Sisarissani olen nähnyt saman vapautumisen.
Kutsut häntä ystäväksesi. Olet päätellyt itse että käytöksen muutos johtuu eläkkeelle jäämisestä. Voisitkos ottaa ystäväsi kanssa asian suoraan keskenänne puheeksi?
Ärsyynnyt ystäväsi käytöksestä ilman että otat puheeksi mistä sinua ärsyttävä käytös johtuu. Eihän ole pois suljettu että itse olet ystäväsi käytöksen muutoksen aiheuttanut, eli hän on ärsyyntynyt jostakin sinuun liittyvästä ja käytös on sen mukaista. Ei voitietää ellei puhu.
Jos uskaltaisin jonkin arvion sanoa ystävästäsi, mitä en yleensä tee, sanoisin että hän on vain tyytymätön nykyiseen olotilaansa. Saattaa olla, ettei hän enää tunne kuuluvansa samaan ystäväpiiriin kun ennen.
Hän haluaa jotain uutta, tai olla vain itsekseen. Niin hänkään ei ole enää
sama, kuin ennen.
Olisko ollut mahdollista jäädä 70 asti ? Toisille vaan on vaikeeta jäädä pois töistä . Valitettavasti .
Hoitaako ystäväsi lapsen-lapsia?
Mahdollisesti pakolaistenkin?
Voisitko haastatella häntä?
Kerrot sitten mitä mieltä hän oli.
Olisi helpompaa tehdä diagnoosi, kun saa riittävästi faktoja.
H.
Diagnoosi???? Onkohan hänellä joku sairaus?
"sairaskäytös"
Minulleko?
Aloitus viittasi jonkin-laiseen puutokseen.
Liekö saanut hän joskus ihan väärän pistoksen on?
H.
Eläkkeelle jääminen on varmasti jonkin asteinen shokki monelle. Itselleni siitä tuli tarpeettomuuden tunne ja kun työelämässäkään viimeiset vuodet eivät olleet mitenkään hohdokkaat, niin tuli sellainen tunne, että koko elämä on ollut turha.
Olen nyt ollut poissa töistä suunnilleen vuoden, mutta olo ei ole kohentunut yhtään. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Asiaa ei myöskään paranna se, että firmoissa eläkeikää lähestyvistä pyritään aktiivisesti eroon eikä se, että eläkeläisistä puhutaan julkisuudessa alentuvaan sävyyn ikään kuin eläkeläinen olisi pelkkä välttämätön paha ja turha kustannus aktiiviselle yhteiskunnan osalle.
"Eläkeläinenonaliihminen"
Aloitus viittasi jonkin-laiseen puutokseen.
Liekö saanut hän joskus ihan väärän pistoksen on?
H.
Aloittaja jatkaa..Itselleni on tullut mieleen alkava dementia, koska käytös on lapsellista ja naurettavaa. Siksi sitä on pitänyt aika kauan tässä ihmetellä, kun se ei normaalia enää ole. Oma käytökseni ei voi olla aiheuttamassa hänen reaktioitaan, muuten kuin siten, että olen varmaan liian kiltti ja hyväntahtoinen -sopiva kohde toisen vihan purkauksille. Jos ei ole alkavaa dementiaa, niin käsittelemättömiä turhaumia, jotka sitten puretaan siihen ihmiseen, joka ottaa ne vastaan :-(
Kieltämättä rassaa mieltäni paljon, enkä ainakaan vielä ole pystynyt ottamaan asiaa esille ennenkuin olen jonkin verran viisaampi mistä voisi olla kyse
Ja moitit sitten ystävääsi täällä kaikille vai? Tosi Ystävä ;).
Teet jopa karkeita arviota terveydestä ja jopa mielenterveydestä?
Tilanne voi muuttua yhtäkkiä! Pari "hyvää ystävääni" veti herneet nenään ilmoitettuani elämänmuutoksestani. Muutos tuli täysin puskista ja putosin silloin aika tyhjän päälle, kun oli suunniteltu jo yhteisiä matkoja ja muita puuhia tulevaisuudessa.
Nyt osaa varautua elämänmuutosten myötä tapahtuviin hassuilta tuntuviin "ystävyysmuutoksiin", vaikka tulevatkin kuitenkin aika yllättäen. Niin voi aina käydä!
Itsellä tapahtui noin vuosi sitten ystävänmuutos.....hän kuvitteli että on minulle rasite.....ja kun en ottanut häneen niin usein yhteyttä kun hän minuun....sovimme että laitamme ystävyytemme tauolle....tauolla se on vieläkin....ihminen muuttuu....toinen voi tuntea ja kokea asioita toisin ...kun ennen...tällä viikolla vietetään muistiviikkoa.
Muistisairaus voi tulla jo melko varhaisessakin vaiheessa esiin....erilaisina pieninä signaaleina....
Muistitestit ovat vanhuksille useinkin täyttä "soopaa"....jos makaat sairaalassa monta viikkoa....ja tehdään siellä testi ...testataan missä olet...mikä päivä on ....milloin olet syntynyt....jne....niissä olosuhteissa tulee harvoin oikeaa tulosta.
Tuo sairaalassa tehtävä alustava kysely on vain keino tarkistaa onko tarvis tarkempiin muistititkimuksiin. Esim cerad. Akuutissa sairaalahoitoa vaativissa tilanteissa ei muistitutkimuksia kannata tehdä. Pitää odottaa että tila on korjaantunut normaaliksi.
Tuttu jäi eläkkeelle ja sanoi ajan kuluvan hyvin papereita järjestellessä ja arkistoidessa. Ei mennyt kauaakaan, kun järjesteli sukkahousuja muovipusseihin, jokaisen omaansa ja pikkuhiljaa koti täyttyi arkistoiduista sukkahousupusseista.
Eläkkeelle jääminen voi joskus olla totaalinen romahdus!
Olen huomannut myös yllätyksekseni, että ikääntyneet ystävät alkavat tehdä kummia. Itsestäni en ole vielä havainnut sellaisia muutoksia, mutta voi olla, että toiset huomaavat eikä itse tiedä mitä hassua tekee. Yksi ystävätär alkoi ihmetellä, että häneltä varastetaan tavaraa, puita varastosta, hopeoita ym häälahjoja. Hän katseli minuakin vähän "sillä silmällä", vaikka sanoin etten ole sinulta mitään vienyt. Meni vuosi-kaksi niin kuulin, että hän on dementoimassa, ja tiesin tuon jo silloin kun hän tavaroittensa perään kyseli.
Tuo viha-inho joitakin asioita kohtaan voi olla merkki myös jostain muutoksesta. Ihan normaalia ei ole inhota ja vihata niin voimakkaasti, että se vaikeuttaa normaalia ihmissuhdekuviota. Kun joka toinen sana on inho tai viha, niin onhan siinä jotain kummallista.
"""""Itse olen ollut eläkkeellä pidempään jo, mutta olen pahoittanut mieleni tuosta typerästä vaate- ja kaiken muunkin arvostelusta.""""""
Onkohan se eläkkeellejääminen tehnyt aloittajasta noin herkän pahastumaan joutavista, vai onko hän aina ollut noin lyhytnokkainen? Olisi hyvä tietää vähän hänenkin taustaansa ennenkuin voi alkaa analysoimaan hänen ehkä omanlaisellaan huumorilla varustettua ystäväänsä.
Sitähän minnäi :)
Kulutus se on konseksuksen taikasana
- mitäs sillä eläkeläisten ja heidän käytöksensä kanssa tekemistä
---- muotisana on hurahtaa
------ mlloin mihinkin
--------- jos ei muista mistä ja minne ja milloin
- ja mitenkä
- vapaan liikkuvuuden kaikissa bisneksissä on tietty sekin mahdollisuus, että nuoret, jotka vanhuksia halveksivat ja pitävät syypäinä maailmanaikuisiin ja -laajuisiinkin lamoihin ja pankkikriiseihinkin, vain suorittivat valtauksen ja ehken vain hiukan tinttasivat ja lainasivat mummun veskaa --- myöhemmmin kun mummut tai papat taajuttomuudesta heräävät
-- ehdottomast kannattaa ensteks muistaa suomalaisten maine urheilukentillä ja lempilaji nuoruudesta
- omani oli pesäpallo
- ja Vimpeli suosikkijoukkue, silloinkin voitti vaikka kotikunnalla oli kotikenttäetu.
Eikä mielensäpahoittajien ja suursijoittajain kerhot vedä herneitä nenäänsä kun urheilussa on aina reilun pelin henki mukana.
- niiinn... sorry vaan, en minäkään enää muista, mikä olikaan tämän keskustelun aihe....
Päivänpolttamien uutisointien aiheita
- henk.koht. tappioiden ja kärsimyksen aiheet silleen kiinnostavia ole
isompine jaa tärkeämpien aiheiden rinnalla
- kannattaiskos ehdottaa seuraavaks liputuspäiväksi
valtakunnallista kestävyysvajeitten päivää
- viimeks kun vastaanotolla kävin, joku huikkasi
- nro 43, seuraava...