Kun yrittää puhua aiheesta, se joko ei ole mitään vakavasti otettavaa ollenkaan tai sitten, että jos se on paikkansapitävää puhetta, pitäisi mennä heti jonnekin terapeutille. Mielestäni jotenkin mustavalkoista sellainen. Narsismi on sen verran tavallista, joidenkin arvioiden mukaan jopa 5% väestöstä, että jos aina ilmiön kohdatessaan pitäisi mennä terapeutille, niin niin niin...
Ja muutenkin, tuntuu jotenkin ristiriitaiselle mennä toisen käytöksestä terapeutille. Eikö asiaa voi käsitellä mitenkään arkisemmin ilman niin paljon psykologisointia tai medikalisointia ?
Ja muutenkin, tuntuu jotenkin ristiriitaiselle mennä toisen käytöksestä terapeutille. Eikö asiaa voi käsitellä mitenkään arkisemmin ilman niin paljon psykologisointia tai medikalisointia ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siis jokainenhan menee psykiatrille jos semmoista tarvitsee ja jos ei tarvitse niin sitten ei tarvitse. Onko muitten mielipiteellä väliä? Itsehän jokainen tekee mitä tahtoo ja tarvitsee.
Aivan, mutta en vaan ymmärrä miksi ihmiset eivät voi tukea toinen toisiaan ihan muuten vain, enkä tule koskaan ymmärtämään.
Ehkä ihmisillä on vaan omat murheensa ja kukaan ei jaksa mielellään kuunnella kenenkään valitusta ellei asiaan löydy rationaalista konkreettista ratkaisua. Siispä ihmiset ehdottavat joko a) Ei siitä tarvitse välittää, ei ole vakavaa, tai b) psykiatria.
Ihmiset tykkäävät yleensä puhua iloisista asioista ja asioiden vatvominen, ellei siinä päästä nopeasti johonkin lopputulokseen on ikävystyttävää.
Jos taas joku ihminen on esimerkiksi oikeasti psykopaatti, niin siitä pitää pysyä vain erossa, sille ei pidä puhua ja siitä ei tarvitse puhua selänkään takana. Sellainen henkilö pitää vaan sulkea pois ja jos joku kysyy syytä miksi et pidä hänestä, niin sitten voi sanoa että "koska se teki minulle näin.."
Välillä selitän psykopaatintapaiselle mitä uutta olen psykopaatintapaisista luonteenominaisuuksista oppinut. Hän on ilkeä, joten minun on syytä pysytellä erossa.
Yhtäkkiä hän puhuu minulle iloisesti, kun haluaa minulta jotakin, tällä kertaa asiantuntemustani aiheesta, jota minulla on häntä enemmän. Hän varmaan haluaa esittää asiassa jollekin syvätietoisia kannanottoja ja tarkisti minulta, että ne ovat paikkansapitäviä...
Tässä on mielenkiintoista se, että kun minulla ei ole tapana valehdella, joten kun hän kopioi puheitani, hänen puheensa itsasiassa todennäköisesti osoittautuvat paikkansapitäviksi. Joten hän ei suinkaan ilmene minään hillittömänä lööperin puhujana.
Mutta erikoista on se, että hän samanaikisesti innolla kopioi puheitani ja on minulle ilkeä.
Hei lue Liisa Kelttikangas-Järvisen tietoteos: Sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus ilmestynyt 2010 ja palkittu Lauri Jäntti -palkinnolla (tietoteokset) samana vuonna. Käsittelee kyseistä aihetta tosi järkevasti ja ihmisläheisesti. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa. Vaan antaa tavallaan valmiuksia ymmärtää kyseistä asiaa.
Omasta mielestä tämä teos käsittelee narsismia juuri *uhrin* kannalta hyvin ymmärrettävästi.
Mulla ainakin narsistien höykytykset on olleet niin vaikuttavia että terapia on ainoa ratkaisu jotta pääsen rauhaan itseni kanssa. Kuusi vuotta parisuhdehelvettiä aukaisi silmäni myös sille, ettei lapsuudenkodissani eikä vieläkään suhteet vanhempiin ole muuta kuin pelaamista ja häirintää.
Ystäville puhuminen toki auttaa, mutta on heilläkin rajansa - eivät he jaksak toimia tukihenkilöinä vuodesta toiseen. Ystävyyssuhteen pitää perustua muuhunkin kuin minun kannattelemiseeni. Jaksan paremmin ystävyyssuhteita kun hoidan päätäni ulkopuolisella auttajalla.
Hienoa, että olet löytänyt terapeutin, joka ottaa asiakkaan vakavasti.
Tämä on aihe jossa tunteet käyvät kuumina. Hieman trendikäskin: suhteen loputtua toista syytetään aina narsistiksi jne.
Kyllä tämä menee hyvin niin kauan kun osaa ottaa asian rauhallisemmin ja myöskin tutkailla omia käytösmallejaan, oppia virheistään.
Hyvin usein sitä vaan uskoo katkerana että toisessa on vain virheitä. Parempi tulee ihmisestä kun myöntää myöskin ne omat virheensä ja ei aina syyttele toista narsistiksi tms.
Narsistini alkavat jo olla vanhuksia.
Omakohtaisesti kaipaisin rauhallista asennetta, jossa asian rankkuutta ei vähätellä, eikä myöskään suositella kohtuuttomaan käytökseen alistumista, koska sellaisen suositteleminen tuntuu henkiseltä väkivallalta epäsuorasti.
Toisaalta asian kohtaaminen rauhallisesti sitä kieltämättä ei mielestäni vaadi psykiatrin koulutusta.
Noh, yritän parhaani itse asennoitua noin kuin mielestäni ainoaksi mahdolliseksi järkeväksi näen, vaikkei siihen juuri tukea saakaan.
Rasittaa vaan kaikki kieltäminen samoin kuin kohtuuton hössötys. Siinä mielessä helpompi asian kanssa yksin.
Kieltäminen on mielestäni kertojan mitätöimistä. Hössötys haitallista, sillä kuten minua itseänikin ovat järkevät neuvoneet, mitä vaikeampi asia, sitä rauhallisemmin siihen tulisi suhtautua. (Kumpa oppisin sen).
Kieltämisestä ja hössöttämisestä ei ole apua.
Miksi ne kuitenkin ovat suosituimpia asenteita ?
Kirjoitat asiaa! Ei ihmisten mitätöimistä, eikä alistamista, vaan käytännöllisiä neuvoja ja suoria tekoja!
Ennen vanhaan haukuttiin homoksi jne., nykyään haukutaan narsistiksi. Suurin osa naristeiksi haukuttuista ei ole narsisteja. Diagnooseja ei pitäisi muille jakaa ellei ole saanut diagnoosien jakamiseen koulutusta.
Ennen joitain ihmisiä pidettiin vaan mulkkuina ja kieroilijoina. Ihan hyvä että nykyään tiedotetaan ihmisiä että mistä tämmöinen kieroilu johtuu. Se tekee myös helpommaksi heivata luonnevikaiset yli laidan kun tiedostaa että niiden päässä kaikki ei toimi ihan normaalisti eikä heihin voi saada yhteyttä, joten turha yrittää.
Olen eri mieltä.
Mielestäni narsismista pitäisi voida puhua ilman, että se on mitään haukkumista.
Ja minusta on aivan kohtuutonta, jos siitä puhumiseen vaaditaan jotain diagnoosia. Sitten pitäisi tasavertaisuuden nimissä vaatia aina diagnoosia ennenkuin saa puhua kenenkään ihmisen käyttäytymisestä mitään, kaikkien muidenkin kohdalla kuin narsismin tavoin käyttätyvien. Siis, että ihmisten käytöstä ei saa kuvailla ilman diagnoosia. Ja sehän olisi aivan mahdoton tilanne: Osoita diagnoosi ennenkuin puhut mitään vaikkapa perheenjäsenistäsi !
Miksi narsistin tavoin käyttäytyvien käytöstä olisi välttämätöntä tulkita väärin, niin kauan kuin ei ole diagnoosia ? Ehkä niin pitäisi sitten tehdä muidenkin kohdalla ?
Ja sitten toisaalta eikös kohtuuton valehtelu kenestäkään ihmisestä ole periaatteessa kiellettyä, eli mahdollinen kunnianloukkaus, herjaus tms.
Joten periaatteessa kenenkään persoonasta valehtelun ei pitäisi olla sopivaa, vaikka tuota periaatetta varmaan käytännössä rikotaan enemmän kuin noudatetaan.
Narsistista käytöstä on hyvin paljon ja niin myös siitä aiheutuvaa kärsimystä, kuten kiusaamista työelässä. Asiaa ei pohdita, vaan se ikäänkuin kuuluu nykyiseen kulttuuriimme. Jokaisen kuuluu olla sen verran katu-uskottava, että pärjää kaikkien kanssa. Tähän asenneilmastoon ei sovi, että puhuttaisiin kiusaajien vinksahtanaisuudesta. Fiksumpaa on ihmetellä huumorintajuttomien piipertäjien herkkänahkaisuutta ja tokaista, että epäsosiaalisuuttaan ja yhteistyökyvyttömyyttään joutuvat toisten silmätikuksi. Asiantuntijoiden mukaan narsismi on todella harvinaista, mutta ainakin itse satun toimimaan ympäristössä, jossa narsistinen käytös on arkipäivää. Mielestäni sama röyhkeys ja epärehellisyys näkyy koko yhteiskunnassa.
Joo siis sosiaalisuutta on ilmeisesti nykyään se, että suostuu mukaan kiusaamismentaliteettiin, jos ei suostu, joutuu sitte itse kiusatuksi.
Kouluista tuota sentään yritetään kitkeä, miksei aikuisten keskeltä ?
No kun se kuuluu elämään. Jaa...
Kilpaa kaikkien pitäisi kiusata toisiaan, siis aikuisten ?
Hieno kulttuuri !!!!
Narsismi on käsitteenä muoti-ilmiö ja tuntuu, että helposti kaikki vähänkin hankalat ihmiset luokitellaan sellaisiksi, varsinkin entiset petturi kumppanit. Se joka on narsistin uhriksi joutunut tietää kyllä, mitä se helvetti voi oikeasti olla, kun takki kääntyy ja olet todella narsistin uhri.
En tiedä onko oma exäni narsisti sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta vahvat epäilyt minulla on jälkikäteen herännyt. Harvoin narsistit tuntevat narsismiaan sairaudeksi ja sen takia näiden tilastollinen rekisteröinti on niin pientä. Narsismia on todennäköisesti myös eriasteista, eli vähemmän narsistista ja enemmän narsistista. Yhteistä heille on hyvin samankaltainen käytös. Jos siis tunnet tai kuvittelet tuntevasti narsistin älä hämmästy jos kovin samankaltainen ihminen saattaa tulla sinua elämässä vastaan vain eri kuorissa. Kirjoitan omalla kohdallani naisnarsistista eli entisestä vaimostani. Pitkään aviolittoomme kuului hyviä ja huonoja aikoja. Siihen kuului pian solmittu avioliitto, pikaisesti hankitut lapset ( kaksi alle kahden vuoden ! ) toisen kontrollointia, toisen toiminnan alistamista omaan tahtoon, käsittämättömiä raivokohtauksia, uhkailuja, mustasukkaisuutta, peiteltyä totuutta, valehtelua, juonittelua, manipulointia, empatian puutetta ja ikävä kyllä myös pettämistä. Avioliitto päättyi lopulta tämän narsistis- henkisen naisen sivusuhteen paljastumiseen, "löytyi vaan parempi." Mikään ei ollut hänen syytään vaan vika löytyi kuulemma suoraan kirjoittaneesta. Kaikki oli hyvin pohjustettua eli salassa rakennettu salasuhde ja käryn käytyä - kukaan ei usko mikä helvetti ja dissaaminen siitä alkoi. Pari kuukautta jouduttiin pakosta elämään saman katon alla. Yritin keskustella hänen kanssaan aikuismaisesti useampaan kertaan, mutta siitä ei tullut mitään. Aina oli väärä hetki tai oltiin jo keskusteltu riittävästi ( ? ) . Vastuuta ei otettu, tein vain " paskan tempun sinulle" Ei aitoa anteeksi pyyntöä missään vaiheessa ja kaikki mennyt yhteinen elämäkin oli yks kaks lähes arvotonta vaikka hyvin paljon yhdessä asioita tehtiin. Naamakirjassa valehteli suoraan monia asioita, ilmeisesti julkinen kuva piti olla osin surkuteltava ja totuuden vastainen. Hyvä julkisivu oli hänelle aina kaiken a ja o. Siksi käryn käyminen olikin hänelle totaalisen rankka juttu, koska huolella rakennettu hyvä julkisivu sai vakavan särön.
Mielenkiintoista oli myös todeta, että vaikka pettämiskäry oli käynyt ei yhtä äkkiä sivusuhdetta kuulemma edes ollutkaan vaan kaikki oli minun mielikuvitusta vaikka tiesin erään henkilön välityksellä koko ajan faktisen tilanteen ja missä exäni kävi. Nyt erossa ja yhteisten lasten takia olen yrittänyt pitää häneen asiallisia välejä. Kun tämä narsistis -henkinen nainen ottaa yhteyttä on hän itse ystävyys, jos asia liittyy rahantarpeeseen tai muuhun hyötyyn, mutta muuten keskusteluyhteys on yhtä lämmin kuin pakastin. Mielenkiintoista on kiinnittää huomiota myös tämän naisen muuhun käytökseen. Jos jokin asia ei mene hänen toiveen mukaan, kiroilee exäni kuin tukkijätkä ja raivostuu hyvin helposti tai alkaa mäkötyksen ja marttyyrilaulun. Olen muutamaan otteeseen, viimeksi tänään puhelimessa käskenyt häntä keskustelemaan asioista ilman jatkuvaa v. alkuista sanaa.. Mielenkiintoista sinällään hän on muuten muiden ihmisten parissa sosiaalisissa taidoissaan äärettömän taitava, ulkoisesti hyvin viehättävä ja työuralla edennyt vihdoin esimiesasemaan, mikä lienee pitkäaikaisen projektin maali. Hän tahtoo kontrolloida niin työelämässä kuin aikaisemmin toimiessaan " kodin johtajana. " Narsismia on vaikea havannoida ja ymmärtää jos asia ei ole entuudestaan tuttu. Kävin psykologin luona keskustelemassa erotiimellyksen aikana asioista ja hän otti esiin tämän narsisti asian. Tämän jälkeen luin muutamia kirjoja aiheesta ja tuli melko vakuuttuneeksi siitä mistä meidän kohdalla saattaisi olla kyse. Kirjoista löytyi esimerkki tapauksia, jotka olivat kuin kopioita exästäni. Mielenkiintoista oli myös se, että eron jälkeen tapasin netin kautta naisen, joka oli aivan hämmästyttävästi exäni kaltainen. Paremmin tutustuttuani tähän naiseen kävi ilmi, että tämän eronneen naisen tarina oli lähes samanlainen kuin exäni, myös hän oli pettänyt miestään ja toiminut muiltakin osin hyvin saman tyyppisesti. He olisivat voineet olla vaikka identtiset kaksoset lähes ulkonäköä myöten. Suhteeni tähän naiseen päättyi, hän oli poikkeuksellisen vaikea ja itsekeskeinen.
Nyt on vaan kasattava itseään ja pyrittävä nousemaan ylös kuopasta, toivon sydämessäni ettei kenenkään koskaan tarvitsisi kohdata tätä samaa. On hyvä, että narsismista puhutaan sillä tätä itsekeskeisyyttä ja empatiakyvyttömyyttä löytyy enemmän ihmisistä kuin tilastot antavat ymmärtää.
Narsisti on ensi tapaamisilla erittäin miellyttävä ja lämmin henkilö. Hän on koko seurustelun ajan aivan ihana ihminen. Tulevasta uhrista tuntuu että hän on ihan täydellinen ihminen, ei noin hyvää ja kilttiä ja miellyttävää ihmistä voi olla olemassakaan. Mutta minä olen sattunut löytämään sellaisen harvinaisen helmen. Kaikki synkkaa nappiin ja rakastuminen on faktum. Sitä ajattelee ettei tämän ihmisen kanssa tarvitse koskaan riidellä. Ei tarvitse koskaan hänen suustaan kuulla mitään haukkumista eikä muitakaan pahoja asioita. Niin hyvä ihminen hän on. Uhri ajattelee että minua on kohdannut todellinen onni kun olen löytänyt hänet. Kun näin käy, silloin pitäisi hälytyskellot alkaa soimaan ja kovasti. Sillä kun narsisti on saanut saaliinsa verkkoon, silloin alkaa alistaminen ja haukkuminen ja kaikenlaiset epäilyt ja syyttelyt ja mustasukkaisus on ihan valtava. Kun vuosia kuluu, hänen kansssaan ei voi enää keskustella mistään asiasta saamatta kuulla kuinka huono ihminen sinä olet. Hänen kanssaan ei yksinkertaisesti voi keskustella normaalisti. Hän ei ole kiinnostunut sinun mielipiteistä eikä sinun esityksistä. Jos olet eri mieltä hänen kanssaan, mistä asiasta tahansa, olet tyhmä ja kouluja käymätön ääliö. Kaikki täytyy tulla ja mennä hänen kauttaan. Et saa olla edes iloinen etkä varsinkaan onnellinen kenenekään muun ihmisen seurassa. Hän sitoo ja vangitsee urhin kotiin jotta voisi hallita häntä ja valvoa jokaista liikettä. Uhri kokee suurta epätoivoa ja vapauden kaipuu on suunnaton. Mihin se iki-ihan aihminen katosi?
Olen narsistivanhempien nuorinlapsi. Ja läpikäynyt varsinaisen *perhehelvetin* elämäni aikana. Kiitän luojaani siitä, että olen yleensä selvinnyt hengissä tästä kaikesta.
Kauhulla lueskelin muutama vuosi sitten, pienentytön kärsimyksestä ja kuolemasta. Kahden narsistin *hampaissa*. Hän oli lapsi, jota kukaan aikuinen ei auttanut/uskonut.
Narsistin lapsi on niin alistettu, syyllistetty ja peloteltu, että hän ei uskalla enää puhua tapahtuneesta kenellekkään mitään. Koska kokee olevansa *syyllinen* tapahtuneisiin asioihin. Narsismissa pahuus on niin *sairasta* ja käsittämätöntä, että sen voi vain sellainen henkilö ymmärtää, joka on sen itse kokenut.
heh heh
Et ole sattunut huomaamaan ...tämä palsta on täynnä mielenterveysongelmaisia, jotka lukee viestejä ja kommentoi niitä omista mielikuvitusmaailmoistaan käsin.
Asiallinen keskustelu tällä palstalla on käytännössä mahdotonta.
Itse luen ensimmäisen viestin, jos se on mielenkiintoinen ja kirjoitan siihen vastauksen, jos koen omaavani jotain sanottavaa. Skippaan sairaiden viestit ja suosittelen sitä samaa muillekin.
Lähes kaikilla ihmisillä on jonkilaisia mielenterveysongelmia, joten lienet oikeassa. Jokainen elää paljolti omassa mielikuvituksessaan. Jos haluat keskustella asiallisesti niin etsi Aspergerin-syndroomainen keskustelukumppani.