Töihin paluu pelottaa, en ehkä kykene palaamaan

Äläs hättäile äläkä tee itsestäsi vielä työkyvytöntä. Eikö sinulla ole ollut kolmikantapalaveria ennen työhön paluuta? Sinulla on mahdollisuus pitkän sairausloman takia työnantajan tukeen. Sinulla on oikeus hakea osa-sairauspäivärahaa(lääkäri tekee sitä varten b-lausunnon kelaa varten) jolloin voit tehdä vaikka 3kk 20h/työviikkoa.Kela maksaa sairauspäivärahaa.Itse olen pitkän yli vuoden sairausloman jälkeen palannut työelämään ja tein alkuun lyhyttä työaikaa.Myöhemmin oman jaksamisen kannalta ten 30h/työviikkoa. Toki se palkassa näkyy mutta näin minä jaksan.

olet ollut pois töistä ssri-myrkkyjen vuoksi..

anteeksi että tuli sanottua totuus..

Ihanasti tsemppasit ja neuvoit työssätaas- nimimerkki.


Olen myös työelämään/ opiskeluelämään palaava. Uupuminen myös taustalla ja nyt mahdollisesti opiskelemaan uusi ala/ ammatti. Irtisanouduin vakituisesta työpaikasta. En pystynyt palaamaan enää samaan työpaikkaan/ työhön. Kyllä itseänikin pelottaa ja tuntuu hataralta, mutta nyt pitää vain luottaa kaiken menevän hyvin. Nähdä asioissa valoisat puolet ja jättää liika murehtiminen, vaikka se välillä haasteellista onkin.


Voimia ja tsemppiä sinulle! Olet arvokas ja rohkea!

Mulle kävi taas niinpäin, että sain kenkää n.1,5v sitten..sitten aloin ryyppäämään.. oon ilmeisesti masentunut.. mitään tulevaisuutta en enää itselläni näe vaikka nuori olen.
Työhän oli mun elämä. Ja tuskin työhön enää kykenisinkään ja lisää ongelmia aan kasaantuu alkoholin myötä.
Kirjoittelin , että sain sanottua miltä musta tuntuu..

Voisiko sinuakin auttaa ammatillinen kuntoutus? Mä pääsin sen avulla uuteen työhön ja koulutukseen oppisopimuksella. Olin katja noposella ja ne auttoi siinä. Oli ihan hyvä asia minulle, kun pääsin pois entisestä duunista. Mun eläkeyhtiö maksoi sen.

Hei, nyt ajattelet itseäsi....ei kannata miettiä muiden sanomisia ja ajatuksia. Kyllä me kaikki ihmiset tajutaan sisimmässämme, että voidaan uupua. On asioita, erilaisia, mitkä uuvuttaa. On hienoa, että olet hakenut apua ja että olet pysähtynyt. Sait tuossa joltain hyviä käytännönneuvoja kevennetystä työstä, siis pehmeästä laskusta. Rohkaisen sinua "hemmottelemaan" itseäsi nyt. Työ on tärkeää, mutta ei niin tärkeää. Näkisin, että uupumus voi kertoa sen, että olet ajatellut liian vähän omaa jaksamistasi. Pienin askelin eteenpäin, se voi olla helpompaa kuin pahimmissa ajatuskuvioissasi kerkesit ajatella ja pelätä.

Kiitos. Kyyneleet silmissä luen näitä.

KannustavinAjatuksin80. Upea kirjoitus sinulta. Kiitos myös kaikille muille vastanneille

Olen tutustunut tänään ammatilliseen kuntoutukseen ja se vaikuttaa juuri minulle sopivalta. Jos joku muukin tätä miettii niin www.ammatillinenkuntoutus.fi löytyy lisätietoa just siitä omasta tukihenkilöstä uuden ammatin etsintään. Tuollaisen haluan itselleni. Olo tuntuu jo hitusen voimaantuneelta. Kiitos kaikille vinkeistä!

Minäkin voin suositella tuota Noposta. (Niillä kai tuhansia asiakkaita, joten ei ihme, jos samassa tilanteessa olevia löytyy) Olin heillä Lahdessa ja tykkäsin tosi paljon. Nyt opiskelen uutta ammattia eläkeyhtiön piikkiin, mulla ihan sama juttu kuin sulla, en ois halunnu missään tapauksessa palata entiseen työhön tai työpaikkaan. Sairasloma pitkittyi oikeastaan ihan turhasta..

Elämä on kuin silta, mitä pitkin kävelemme. Usein tehdään se virhe, että katsotaan jo sinne loppuun, vaikka matkaa on jäljellä. Sen matkan voi tehdä pienin harppauksin, itseään ajatellen ja levähdyspaikkoja, vapaapäiviinkin tähdäten. Ei saa haukata ns. liian suurta palaa kerralla ja säikäyttää itseään ja ajatella, että kerralla suoriutuu kaikesta. Ei meidän tarvitse olla mitään täydellisiä, kunhan selviydytään ja osataa nauttia elämän pienistä, usein hyvin huomaattomista asioista..

Oma on häpeäsi, jos masennut. Kukaan ei ole käskenyt siihen. Ennen vanhaan ei tunnettu koko sanaa masennus...työuupumus.... Mutta kun tänä päivänä kaikki saadaan nenän eteen. Joko Kelasta tai sossusta. Ole ns. masentunut edelleenkin ja älä palaa töihin. Saahan joku kunnollinen ihminen työpaikkasi.

Kannattaa pohjustaa työhön paluuta ja edetä hitaasti. Työterveyshuollon johdolla esimies ja työyhteisö mukaan toivottamaan sinua tervetulleeksi takaisin töihin. Jos sinulla on valmiiksi hyvä työyhteisö ja tukea antava esimies, paluu sujuu paremmin. Osasairauspäiväraha on yksi hyvä apukeino. Jos työyhteisö ja esimies eivät ole ymmärtäväisiä, työterveyshuolto voi auttaa siinä asiassa.
Nykyisin lakikin velvoittaa työnantajia tekemään kaiken mahdollisen, jotta ihmiset pystyisivät palaamaan takaisin töihin pitkiltäkin sairauslomilta.

laiskat kommentoija on kyllä parantumattomasti SAIRAS ja psykopaatti ,mutta näitahän se maailma pullistelee,fiksut ja herkät kärsii aina paljon.laiskat kommentoija aja päin vastaantulevaa rekkaa,niin sentään maailma paranee paljon kun sinä olet pois tyhmine ajatuksinesi

Nämä typerät ilkeämieliset kommentoivat voidaan jättää ihan tarkalleen siihen ns. omaan arvoonsa...joka ei ole kummoinen..

Yksi pieni vinkki - älä ainakaan missään nimessä irtisanoudu, vaikka nyt tuntuisi vaikealta ja et ehkä jatkaisi nykyisessä ammatissasi. Asia ei kuulu työnantajallesi eikä kollegoillesi, vaan työterveyshuollolle, mistä kannattaa kysyä ja saa varmasti neuvoa työhön paluuta varten. Pienin askelin. Tsemppiä!

Tämä asia koskettaa monia ja siksi haluan jakaa oman kokemukseni. Olen sairastunut masennukseen jo ala-asteella, olen alkoholistin aikuinen lapsi. Tunnollinen, liian kiltti vastuunottaja, nuoruusvuosina "suoritin" elämääni, opiskelin hyvin arvosanoin. Jälkeenpäin ajatellen uupumiseni alkoi hyvin pian aloitettuani työelämän 11 vuotta sitten. Aluksi olin vain kamalan väsynyt työpäivien jälkeen. Sitten tuli jatkuvaa hartiasärkyä, työt alkoivat pyöriä ajatuksissa yölläkin, tuntui että en selviä enää kaikista töistäni. No sitä kovemmin vain koitin tehdä töitä selvitäkseni ja uuvuin vain pahemmin. Lopulta vaan tuli stoppi, kehoa särki ja paleli, en jaksanut oikein enää kävellä, puhua, hymyillä, muisti pätki eikä pystynyt enää keskittymään ym. Sairaslomalla vuosi, töihin paluu puolen vuoden työkokeiluna vanhassa työpaikassani. Sen jälkeen olen ollut osakuntoutustuella puolitoista vuotta tehden 50 %:n työaikaa, sekin ottaa todella voimille. Terveydentilani ei ole parantunut, ainoa keino on säädellä voimiaan että pystyy töissä kuitenkin käymään. Se tietysti on pois vapaa-ajasta, kun on levättävä. Ei jää voimia vapaa-aikana kauheasti tehdä asioita ja on vaan täytynyt laskea omaa vaatimustasoa, että selviytyy arkiaskareista. Jatkuva väsymys, särky ja palelu syö mieltä ja se vain lisää masennusta. Jaksaminen ja nukkuminen on hyvin vaihtelevaa. Tuosta töihin paluusta, niin itselläni kovasti auttoi kun tiesi, miten lämpimästi työkaverit ottavat minut vastaan sairaslomani jälkeen. Toipumisen kannalta tärkeää oli, että työkokeilun aikana sai tehdä töitä omien voimavarojen rajoissa ilman paineita työnantajan puolelta.
On vain rohkeasti palattava työelämään ja edettävä pienin askelin itseään kuunnellen. Tilanne voi parantua ajan kanssa ja työtehtäviä neuvotella kevyemmiksi työnantajan kanssa jos suinkin mahdollista. Sitten sen näkee jaksaako vai pitääkö etsiä muita ratkaisuja. Tsemppiä!

Eniten minua ihmetyttää miten jotkut saa sairauslomaa työuupumuksen vuoksi. En minä ainakaan osaa niin hyvin lääkärille valittaa, että sairauslomaa saisin. Metsätöitä tein 30 vuotta ja nyt viimeiset 15 vuotta olen ollut rakennustöissä teollisuushalli ja navetta rakennuksilla. Suurimmaksi osaksi talvetkin ulkotöissä viimassa ja pakkasessa. Kolme vuotta sitten sain sydänkohtauksen töissä ja neljä viikkoa olin sairauslomalla pallolaajennuksen jälkeen. Veri kiertää todella huonosti sormissa ja jaloissa. Näppejä ja varpaita paleltaa jo 0 asteessa vaikka ois kuinka monta sukkaa ja lapasta päällekkäin. Lääkäri määrää vain lisää verenpainelääkettä joka muka sen mielestä parantaa verenkiertoa. Työelämää on vielä vajaa 2 vuotta jäljellä ja sen ajan meinaan vielä taistella, muuta mahdollisuutta ei ole.

Sain lääkäriltä eläkelausunnon: Tälle miehelle ei saa tarjota työtä eikä pahoittaa hänen mieltään. Hyvin on mennyt aika kun ei tarvii stressata työasioista. Päässä olevasta viasta sain eläkkeen ja voin todeta vian helpottuneen ja jopa poistuneen tässä kolmen eläkevuoden aikana.

OLisit kiitollinen että on työ

Mä olen ollut sairaslomalla yli vuoden ja nyt tuli puoli puoli vuotta lisää.
Annan aikaa itselleni toipua ja sallin tilanteen mikä oli aluksi todella vaikeaa.
Oravanpyörä uuvutti ja siirsin pahaa oloa vuosia.
Kaikesta huolimatta katson positiivisesti tulevaisuutta.
Puoliso , perhe ja ystävät tukena ollut auttanut selviämään kohti parempaa.
Meillä burn outin kokeneilla ei ole mitään hävettävää.
Ihmiset lopettaa elämänsä 0man käden kautta ja me muiden asioitten sairasloman kautta.
Työuupuneita on todella paljon tällä hetkellä työelämässä.
Voimia kaikille ja elämä on ihmisen parasta aikaa siitä ei kannata hukata vaikka mikä tulisi sillää jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää meillä jokaisella sairaslomalaisillakin =)

Työuupuneelle ammatillinen kuntoutus on tosi hyvä asia, varsinkin, jos ei tiedä jaksaako entisessä työssä. Mulla oli just näin. Ja kun sain oman valmentajan, se oli parempi kuin mun terapeutti, jossa kävin myös.

Olin sairauslomalla ja määräaikaisella eläkkeellä vaikean masennuksen takia 1,5 vuotta.

Paluuni järjestettiin aika hyvin, eli meillä oli kolmikantakeskustelu jonka osallistujat olivat psykiatrian poliklinikalta hoitava lääkäri ja terapeutti, työnantaja ja työterveys. Työterveys sinänsä tarjosi kokoukseen vain tilat, mutta jos olisi tullut voinnissa takapakkia, olisin voinut mennä sinne hakemaan apua, joka oli etukäteen sovittu.

Olen muutenkin osa-aikainen työntekijä, mutta sovimme esimiehen kanssa, että aloitan vähennetyllä työajalla, alkuun tein yhden päivän viikossa, eli työaika oli 5h/vko. Sitten sitä lisättiin tasaiseen tahtiin, kunnes pääsimme siihen minun normaaliin 30h/vko työaikaan, työajan nosto tapahtui 3kk aikana, joka oli ammatillista kuntoutusta.. Eli tein firmalle ilmaista työtä, koska eläkefennia maksoi korotettua eläkettä eli siis kuntoutusrahaa siltä 3kk ajalta. Virallisesti olin siis sairauslomalla silloin.

Työkaverit tietenkin vieroksuivat hetken, mutten jaksanut välittää siitä, vaan annoin heidän ihmetellä. Työssäni on siis ns pakko kommunikoida, eikä ketään voi jättää ns mykkäkouluun, joten alkukankeuden jälkeen pääsin oikein hyvin porukkaan mukaan.

No kuntouduin todella hyvin, sain ylennyksen parin kuukauden päästä ammatillisen kuntoutuksen päättymisen jälkeen.

Minun työstä poistuminen tosiaan johtui henkilökohtaisesta elämästäni ja huonoista ihmissuhteista, jne. Työpaikassa sinänsä ei ollut vikaa. En tiedä olisinko voinut palata jos ongelma olisi ollut työpaikka tai työuupumus. Hyviäkin työpaikkoja on ja vaikka ihminen kykenisi tekemään älynsä puolesta vaikka toimarin hommia, ei mielestäni ole mitään väärää tehdä ns alempaa työtä, jos pää ei vaativaa kestä.

Tuo Noponen on oikeasti hyvä. Minulla selkävaivoja ja lievää masennusta ja heillä olin ja sain uuden työn oppisopimuksella kevyempiin toimistohommiin. Älyttömän hyvä juttu oli mulle. Nyt meinaa taas masennus vähän nostaa päätään, mutta yritän selviytyä.

Sama itseäkin pelottaa... Mutta ajattelen, että on vain pakko selvitä. Ei kirjaimellisesti muuta mahdollisuutta (kärsin lievästä masennuksesta tällä hetkellä, ollut hyvin vaikea muutama vuosi sitten).

Myös mietityttää se kuinka kyetä palaamaan sijaisuuteen töihin pitkän sairausloman jälkeen. Itsellä toistuva keskivaikea masennus ja ahdistuneisuus. Se kyllä jännittää että kuinka esimies ja työkaverit suhtautuu kun on ollut pitempään pois. Mielessä on kyllä että ei enää samaan paikkaan palaisi kun tuli vielä jonkinlainen loppuun palaminen koko hommaan hakisi lisää sairauslomaa entisen jatkoksi.

http://public.brandgate.fi/etk/etk.fi/fi/tiedostot/100491/ETK_2136_W.pdf Tuossa linkki lomakkeeseen, jolla ammatillista kuntoutusta haetaan.

Mä laitoin jo tuohon lomakkeeseen, että haluan noposelle valmennukseen. Pääsin ja nyt on opiskelupaikka tiedossa, alkaa maaliskuussa ja olen aika innoissani tästä. Aloitin siis valmennuksen lokakuussa noposella ja nyt homma eteni tähän vaiheeseen. Suosittelen hakemaan lisäapua, mulla se tuotti tulosta näin mukavasti ja valmentajakin oli ihan mukava, aika tiukka monissa jutuissa, mutta ehkä siinä täytyy olla. Ne ainakin tietää mikä menee läpi eläkeyhtiölle ja mikä ei, olisin itse halunnut lähihoitajaksi, mutta ei kuulemma mene todennäköisesti läpi mun taustalla..