Jos tunnistaa hyvin vihan ja vihamielisyyden

näin on.

Hieman eri mieltä. Ihmiset on hieman eri lähtökohdista ja silti samanveroisia. Mutta joku on voinut elää rakkaudettomassa ilmapiirissä tai muuten haastavassa tilanteessa ja hänen uskonsa hyvään voi olla kadoksissa, pinnan alla. Jokainen meistä tarvitsee myös itsetuntoa nostavia asioista. Itsetuntoahan voi nykytiedon valossa hyvinkin kehittää vielä aikuisiällä, jos vaiikka lapsuudessa on jäänyt ilman huolehtivien venhempien hoivaa. Tosin nuo lapsen pari ensimmäistä ikävuotta ja kiintymissuhde vanhempiin on hyvin mrkittäviä.

Näet siis rakkautta juuri itseäsi kohtaan, kaikista maailman ihmisistä? Jotkut pyrkivät näkemään sen minkä tahtovat nähdä, vaikkei sitä olisi.

Aina kannattaa katsoa pintaa syvemmälle.

Mä luulen et viha ja vihamielisyys on vaikeammat peittää kuin rakkaus. Siksi rakkauden peittäminen itsessä onnistuu helpommin, ja siksi sen tunnistaminen toisessa on vaikeampaa koska toinen pystyy sen peittämään. Kysehän on myös uskosta ja rohkeudesta uskoa. Joskus on helpompaa uskoa äärimmäiseen huonoon kuin äärimmäiseen hyvään, ettei pety.

Jos huomaa,katsoo,tarkkaan,oivaltaa,kuinka paljon toiseen voi luottaa.Ja kuinka sielut,jotka lähellä toisiansa,näkee pinnan alle,hyvinkin pienessä ajassa.Löytää jotain,tosi arvokasta.Harmi,kun vaikka on vanhempikin,on niiiiin paljo lapsellisempi kuin nuorempi.No,mun mielestä tietty lapsellisuudentaso pitää säilyttää.Kuhan ei mennä mahottomuuksiin.