Kun ei saa mitään aikaiseksi

Jospa aloittaisit siitä, että suljet tietokoneesi vähintään vuorokaudeksi, nouset istuimeltasi ja pukeudut vihdoinkin ja laita jalkoihin kengätkin. Päälitakkikin on hyvä olla jos on herkkä vilulle.

Mitä pitäisi saada aikaan? Se on saavutus, jos ei ole mitään saavutettavaa. Onko pakko jos ei taho, sanotaan yhdessä laulussa. Otapa rennosti, ja mieti mitä voisit jättää tekemättä.

Mitä pitäisi saada aikaiseksi? Jos se ei olekaan sitä, mikä on tähdellistä sinun tai läheistesi kannalta? Joskus ei pidä saaman aikaiseksi yhtään mitään, että jäisi aikaa ja tilaa ymmärtää mikä olisi se oikea tekeminen juuri sinulle. Minulla kun se saaminen aikaiseksi perustuu asenteeseen, että jos en saa asiaa nro yksi tänään/huomenna aikaiseksi, niin todennäköisesti saan aikaiseksi asian nro kymmenen. Ja ensi viikolla sujuu sitten se asia nro yksi. Pieni pakottaminen on joskus toki aiheellista, mutta kun muistan ettei tässä maailmassa ole muuta pakkoa kuin kuolla, niin silloin siihen aikaan saamiseen tulee ihan eri intokin.

Tiedän tekemättömästäni töistä, laiskuus sitä se on siirrän teen ne jossain vaiheessa mielenkiintoisiin käyn nopsaan. Toinen joka on mielessä on liikunta, pystynkö ottamaan itseäni niskasta kiinni siinä taas lyö kättä laiskuus ja tahto.

No nyt on taas mennyt haahuiluksi ja ihmettelyksi tää oleminen.
Ei mitään outoa minulle.
Joten päätin huomenna hypätä bussiin ja "mennä Stadiin" :)
Olen tuossa katsellut mitä kävisin kuvailemassa huvikseni.

Vois samalla mennä systerillä käymään Järvenpäässä.
Sitten kun taas tulee kotiin niin olis ihan toinen meininki, tiedän vanhastaan. Kunjämähtää paikoilleen niin silloin tulee se aikaansaamaton olo. Ja vaikka sillä ei muuten olisi mitään väliä että tekeekö vai ei niin se olo on aika inhottava.

Tämä ikäluokka kärsii enemmän tai vähemmän vaihdevuosioireista, miehet siinä, missä naisetkin. Aikaansaamattomuus on yksi vaihdevuosien tyyppioireista. Niitä on monia muitakin, mutta julkinen uutisointi, kirjoittelu ja keskustelu on pyörinyt lähinnä vain seksuaalisen haluttomuuden ja kyvyttömyyden ympärillä, mikä on jättänyt muun oireiston pimentoon.
Ihmiset ovat yksilöitä ja joku voi olla näennäisen oireeton, kun taas joku toinen käy läpi koko oireistovalikoiman. Ja kaikkea siltä väliltä. Toivoisinkin, että tästä ei nyt ala laulu siitä, kuinka minulla on edelleen olo ja meno kuin nuorella orilla tai tammalla, vaikka moni nuorempi laahustaa jo katse maassa. Näiden asioiden käsittely minäkeskeisesti ei johda mihinkään rakentavaan.
Vaihdevuosioireita on mahdollista helpottaa. Mutta se on jo toinen tarina. Tai jatkokeskustelun aihe.

Ylös, ulos ja lenkille. Verenkierron elpyminen pistää käyntiin niin jäsenet kuin aivotkin.

Kuuleppa tuota noin, otappa esille päiväkirja jossa päivät on jaettu tunteihin. Kirjoita kuukauden ajan joka valveilla olo tuntisi päätteeksi mitä sait aikaiseksi siinä tunnissa.
Eikö muuten tulekin esille pitkäliuta asioita mitä sait aikaiseksi?