Sain paljon ihania vastauksia alempana olevaan kirjoitukseeni. Mutta samalla aloin ihmetellä monien äiti-suhteita, jotka minulle vastasitte. Onko se niin, että äitien on yleensä vaikea hyväksyä lapsensa lesboutta/homoutta, vai miten te olette asian kokeneet? Onko teidät hyväksytty?
Puhuin muuten tyttäreni kanssa tänään tästä asiasta, ja kai me etenemme..luulen. Oman äidin kanssa on ehkä vaikea keskustella "avoimesti", mutta luulen, että edistymme. ainakin sain tietää, että hän on ihastunut...ehkä orastavaa seurustelua.
Uskaltaisikohan kutsua jouluksi myös ihastuksen kohteen....
Puhuin muuten tyttäreni kanssa tänään tästä asiasta, ja kai me etenemme..luulen. Oman äidin kanssa on ehkä vaikea keskustella "avoimesti", mutta luulen, että edistymme. ainakin sain tietää, että hän on ihastunut...ehkä orastavaa seurustelua.
Uskaltaisikohan kutsua jouluksi myös ihastuksen kohteen....
Vastaukset 20
Vanhimmat
Asia on aina vaikea, ainakin mulle. Jotenkin sitä ei haluais tuottaa "pettymystä" omille vanhemmilleen ja ainakaan haluais kuulla minkäännäköistä saarnaa asiasta. Koska jokainen on joutunut jo käsittelemään asian omassa päässään eikä noitten asioitten hyväksyminen ollut mulle ittellenikään helppoja aikoinaan...helpompi ois ihastua naapurin poikaan kuin naapurin tyttöön.
Itse olen ratkaissut asian olematta kertomatta vanhemmilleni asiasta. Eikä se ole toistaiseksi häirinnyt mua...tiedän että ehkä joskus joudun puhumaan näistä asioista vanhempieni kanssa...(viimeistään omissa häissäni=))...
Mutta mun mielestäni on aivan mahtavaa että juttelet avoimesti asioista tyttös kanssa. On tärkeää että hänellä on tukipylväs johon nojata vaikeina aikoina ja ihminen jolta kysyä elämän neuvoja.
Kannattaa sanoa tytölle, että jos hän haluaa tuoda jonkun ystävänsä joulua viettämään teille on tämä ystävä hyvin tervetullut. Sen kuuleminen olisi varmasti täydellinen joululahja.
Ihanaa että on tuollaisia äitejä kuin sinä, tsemppiä sinulle ja Iloista Joulua koko perheelle!
=)
Itse olen yli 30 enkä ole kertonut perheelleni, tosin he voivat arvailla ja päätellä.... en tiedä.
Asia on vaikea. Ensin sai pitkään itse painia salaisuutensa kanssa, koko ikänsä, ennen kuin uskalsi alkaa elää rehellisenä itselleen. Edes omaa elämäänsä.
Mun seurustelukumppanit ovat aina olleet tekemisissä myös vanhempieni kanssa, mutta virallisesti ystävinä tai asuintovereina.
Jotenkin vain tuntuu vaikealta kertoa, koska sen verran olemme asioista jutelleet että tiedän että homoseksuaalisuus on heistä paitsi outoa myös väärin. En ole halunnut pahoittaa heidän mieltään enkä omaanikaan.
Moni kertoo, kuka hyvin kuka huonoin seurauksin.
Minä elän omaa omannäköistä elämääni ja tilanne on ainakin nyt hyvä näin.
Tyttäresi on onnekas kun välität ottaa asioista selvää sen sijaan että pitäisit vääriä ennakkoluuloja turhaan yllä ja menettäisit ehkä yhteyden, todellisen yhteyden, tyttäreesi.
Onnea teille molemmille tälläkin polulla.
omille vanhemmilleni vuosia sitten . Heille se oli ja on edelleen , suuri häpeä . Jotain likaista , sairasta , erikoista . Enpä ole sen jälkeen ollut vanhempieni kanssa tekemisissä.
Elän omaa elämääni , eläkööt he omaansa .
Oli kyllä tosi hienoa lukea , että jollain on äiti , joka hyväksyy ja haluaa jopa tietää asioista enemmän. Olen melkein kateellinen....
"Heille se oli ja on edelleen , suuri häpeä . Jotain likaista , sairasta , erikoista . Enpä ole sen jälkeen ollut vanhempieni kanssa tekemisissä."
Mun äitini hylkäsi minut. Minä kysyin häneltä että kuinka hän saattaa hylätä oman lapsensa kun hän itse on niin katkera siitä kun hänen oma äitinsä hylkäsi hänet lapsena. Hänen vastauksensa oli: "Niin mutta minä en tehnyt mitään!".
"Oli kyllä tosi hienoa lukea , että jollain on äiti , joka hyväksyy ja haluaa jopa tietää asioista enemmän. Olen melkein kateellinen..."
Samat sanat!
sä vanhempies hyväksyntää ? Mä en enää , kun on ollut vuosia aikaa ajatella asioita. Joskus raivo kuohahtaa , kun lapsi mummilasta tullessaan kertoo aivopesusta , jota siellä yritetään harrastaa , kuinka mummi kertoi ,"äitinnekin voisi parantua , jos vaan hakis apua jostain" jne. Silloin joudun laskemaan ainakin sataan , etten tartu puhelimen luuriin. Mut elämä jatkuu hyvänä , ilman vanhempiakin!
Mutta kyllä minä kaipaan. Sitä ei tule tapahtumaan kyllä kuuna kullan valkeana. He ovat sellaisia ihmisiä että kaikki mitä minä teen on aina väärin.
Kerran tosin kävi niin että he olivat tyytyväisiä mun tekemisiini. Yllätys oli niin suuri että pyörryin.
meillä vaan satu oleen samat vanhemmat!! Kuulostaa tosi tutulta.
Hyvää Joulua Sullekin!
: )
Kiitos taas kerran kommenteista. pistää tavallisen äidin miettimään monenlaisia asioita. Uskalsin ottaa itseäni niskasta ja ehdotin tytölleni joulunviettoa täällä kotona uuden ihastuksen kanssa. harkitsevat asiaa. Tällä toisella tytöllä on ollut huonot välit omaan perheeseen ja epäluuloja taitaa olla minuakin kohtaan. Muuta en toivo, kun iloa ja onnea kaikille, eritoten omalle lapselleni ja hänen rakkaimmilleen. Kuten myös teille kaikille ihanille ihmisille. Rauhallista joulua!!!
parhaimpiin kuuluvat kaltaisesi ihmiset..
Hyvää ja Mukavaa joulua.
Olet varmasti todella harvinaislaatuinen ihminen. Kaltaisiasi saisi olla NIIIN paljon enemm'n. Liian usein ihmiset ht'k'ht'v't t'llaista tietoa niin pahasti, ett' pelk'st' s'ik'hdyksest' alkavat ruoskia l'heisi''n tai itse''n. Kumpikaan ei auta. Ainoastaan todellinen v'litt'minen, jota sinulla tuntuu olevan yllin kyllin, auttaa.
Asian my;nt'minen itselleenkin on usein niin kovin vaikeaa, ett' v'lit;n tuomitseminen voi olla kohtalokasta monella tapaa. T'rkeint'h'n kuitenkin on, ett' voisimme kaikki el'' el'm'mme sellaisina kuin olemme. Onnellisina. Rakkaus on rakkautta, ilmeni se sitten miten hyv'ns'. Se on el'm'n suola!
Olen reilusti yli 30v ja mietin aika pitkään mitä teen tämän asian suhteen. Kerronko vanhemmilleni, ja jos niin milloin. Viime perjantaina kävin heitä pitkästä aikaa tervehtimässä (asuvat kauempana) ja rohkaisin hurjan luontoni. En halua keksiä tarinoita, vaan elää rehellisesti sitä mitä elän. Siksi tämä oli minulle ainut vaihtoehto.
Kaikki meni lopulta aika luontevasti, sillä äitini sanoi, että hän oli sitä arvellutkin, kun en miehistä juttele. Olin aika hämilläni aluksi, mutta vanhemmat olivat ilmeisesti asiaa keskenään pohtineet jo hyvän aikaa, ja tuntui siltä, että hyväksyvät minut näine "virheineni".
Kertoivat muiden sukulaisten kuulumisia ja mietin itsekseni, ettei minun asiani kovin huonosti ole, vaikken vävyä heille voikaan tarjota. Ehkä he ovat onnellisia, jos minä olen elämääni tyytyväinen näin. :)
Minusta on hienoa, että olet lähestynyt kysymyksilläsi palstalla kirjoittajia. Minua ei tarvitse enää adoptoida :) sillä koin saaneeni vanhempieni siunauksen, vaikkeivat he tuntojaan juuri kertoneetkaan. Sellainen "avautuminen" ei ole heille kovin luontevaa, enkä siksi pommittanut kysymyksillä. Sen aika tulee vielä jossain vaiheessa, ehkä. Mutta että asiasta ylipäätään puhuttiin, oli jo suuri muutos ennen niin tavalliseen "jos ei puhuta, ei ole ongelmia"-näkemykselle.
. . . . . .
Lopputulos olisi voinut olla mitä tahansa ja olin varautunut siihen, että minut karkoitetaan Siperiaan. ;) Äitini on hyvin tiukka uskovainen ja olemme monista asioista eri kannalla. Meillä ei ole koskaan ollut kovin lämpimät välit ja ehkä siksi heidän oli helpompi hyväksyä tilanne. Jos siskoni tai veljeni olisivat kertoneet saman, olisi pettymys ollut taattu ja tilanne ehkä tyystin toinen.
Ehkä vanhempani ovat sen verran valveutuneet, että ymmärtävät, ettei lesbous ole sairaus. Ettei sitä voi muuttaa, kuten ei ihonväriäänkään (paitsi M. Jackson :). Nykyään kaikissa saippuasarjoissa (katsovat paljon tv:tä) esitellään ties millaisia ihmissuhteita ja suuntautumisia ja sikälikin nämä asiat ovat tulleet heille tutuiksi. Heidän elämänpiirissään on muitakin homoja ja lesboja, vaikkei suvussa olekaan.
Vanhempani ovat ehtineet miettiä asenteitaan moneen kertaan, näin luulen, ja kenties lähiaikoina palaamme aiheeseen heidän kanssaan. Minulla ei ole suuria odotuksia, mutta ei pelkojakaan. En tarvitse heidän hyväksyntäänsä, siksi en kertonut. Olen vain avoin luonteeltani. :)
ole tuo kertominen helppoa. Voisin uskaltaa veikata, että suurimmalle osalle vanhemmista tällainen asia on pelkkä järkytys. Omille vanhemmilleni lesbous/homous on sairaus ja iljettävä asia. Eipä siinä paljon tee mieli mennä omasta identiteetistään heille kertomaan..
Mutta itse ajattelen niin, että tällaisille vanhemmille se on heidän oma menetyksensä, minä en ainakaan aio taistella heidän kanssaan koko elämääni, vaan elää näin, kuten olen onnellinen. Olkoon sitten hyväksymättä.
Voithan sinä sanoa, että tyttäresi ihastuksen kohdekin on teille tervetullut ja antaa tyttäresi itse päättää tuoko hänet vai ei =)
Ei tarvitse aina ymmärtää kaikkien tekemistä mutta on teille molemmille helpompaa jos hyväksyisit hänet sellaisena kuin hän on.
>Onko se niin, että äitien on yleensä vaikea hyväksyä lapsensa lesboutta/homoutta, vai miten te olette asian kokeneet? Onko teidät hyväksytty?
Minun äitini on kieltänyt minulta pääsyn samaan lääniin missä hän asuu. Minun tapauksessani minun on ollut helpompi puhua isän kanssä, kun hänen kanssaan voi argumentoida jotenkin loogisesti.
Mutta toisaalta minun ja minun äitini suhde on aina ollut viileä.
"Uskaltaisikohan kutsua jouluksi myös ihastuksen kohteen...."
Se on enemmän uskallusta kuin mihin oma äitini on kyennyt. Tuollainen ja se että tulet tälle palstalle kysymään neuvoa sai minut itkemään. Tyttärelläsi on hyvä äiti!
Itse kerroin asiasta äidilleni noin 12-vuotta sitten, olen nyt 32-vuotias. Aluksi äitini oli asiasta hämillään mutta kertoi kuitenkin tienneensä asiasta jo hyvän aikaa. Annoin äitini sulatella ja miettiä asioita rauhassa. Ajattelin hänen kysyvän jos on jotain kysyttävää, samalla itse eläen aivan kuten aiemminkin. Vuosien saatossa suhteestamme on tullut parempi kuin koskaan teinivuosien jälkeen. Kotiin voin viedä tyttöystäväni ja käydä vaikka äitini kanssa homobaarissa kaljalla ja keskustella kaikista asioista ilman salailua. Olen todella kiitollinen ymmärtäväisestä ja avarakatseisesta äidistäni, joka suhtautuu minuun aivan samoin kuin aiemminkin.
Sen voin kertoa että tyttäresi on ikuisesti kiitollinen sinulle suhtautumisestasi asiaan ja suhteenne varmasti tulee tämän jälkeen aina vaan läheisemmäksi. Sellainen on niin ikävää kuultavaa, kun joku kertoo vanhempiensa pitävän omaa lastaan jotenkin sairaana homoseksuaalisen suuntautumisen takia ja melkein hylkäävät kokonaan. Usein tämä kuitenkin johtuu tietämättömyydestä ja peloista. Oma äitinikin oli siitä huolissaan, että elämässäni kohtaan tämän asian takia monenlaisia vaikeuksia. Elämällä avoimesti homoseksuaalina saa tuntea monien kanssaihmisten tuomitsevan kannan ja salaamalla asian kärsii itse henkisesti, koska joutuu salaamaan suuren osan omaa minäänsä.
Keskustelkaa, hankkikaa tietoa ja olkaa kuten ennenkin. Sydäntä lämmittää kuulla sinunlaisistasi ihanista äideistä.
Hyvää Joulua sinulle ja tyttärellesi.
..hyväksyi silloin kauan sitten lesbouteni heti. Toisaalta hän on elämäni ehdottomasti parhaimpia naiskokemuksia ymmärtäväisyydessään ja hyväksyvyydessään. Viisas nainen kaiken kaikkiaan.
Luulen muuten, että äidit hyväksyvät lesbouden helpommin kuin isät, sillä monissa perheissä vain äidit tietävät asiasta ja isille ei ole tohdittu edes kertoa. Joissain taas asia on koko suvun tietoisuudessa, mutta asiasta ei puhuta ääneen.
Mä en oo ite kertonut omille vanhemmilleni, mutta tyttöystäväni perhe tietää...heitä tunnusteltiin eka, ja tuntu siltä et ne ei voi hyväksyä, mutta kun totuus tuli ilmi, "anoppini" sanoi vain: hmm..nyt sainkin neljännen tytön perheeseen=) ja nyt ollaan menossa eka kertaa tunnustuksen jälkeen viettämään heille joulua, perhosia vatsassa, mutta helpottavampaa mennä, kun ei tartte salailla.
Kerroin äidilleni jo vuosia sitten lesboudestani. Pelkäsin reaktiota, mutta äitini sanoikin että no, ei se ihmeellistä ole, onhan niitä joka saippuasarjassakin nykyään, olet silti minulle aina se sama tyttö kun olet ollut tähänkin asti. Äiti myös sanoi että saan vapaasti kutsua "tyttöjäni" kyläileen!
Kyllä oli helpotus!!! Mulla on siis IHANA äiti!