Onks täällä joitakii, jotka on menneet ahistuksen/masennuksen/itsarimietteiden takia psykiatriselle osastolle? Päivystyksessä pari päivää sitten lääkäri ehdotti sitä, tänään terapeutti x 2 ehdotti sitä. Kuulemma siellä laitettais lääkitys kuntoon ja sais keskusteluapua. Kun ovat niin kovin huolissaan jatkuvista itsemurha-ajatuksista.
Mä en halua osastolle, en koe siitä olevan mitään hyötyä että joutuisin suljettujen ovien taakse. Avo-osastoja täälläpäin ei oo, joten suljetulle joutuis jos sinne nyt menisin. Eihän sinne nykyään ees pääse sellaset jotka sitä tarvihteis, ni miks lääkäri terapeutit ym ees sellasta pitää vaihtoehtona?
Ja onnekseni m1-lähetteen kriteerit eivät täyty. Osastosta on nyt 4 eri ihmistä sanonut. Helppo se onkin toiselle sanoo että joo meeppä kuule suljetulle. Paikka joka on maailman ahdistavin. Koskaan mistään paikasta ei oo seurannut hengen ahdistusta, siis mistään muualta kuin ks.sairaalasta jossa ne tän kaupungin osastot on. Ja tuo hengen ahistus oli seurausta siitä ku kävin osaston ovella viemässä tavaroita yhelle tutulle, olin siinä ovella max 10min ni heti tollanen reaktio. Entäs millanen reaktio tulis jos sinne joutuis? Vapaaehtoisesti sinne en mene. Terapeutti kysyi ahdistuksen syytä. Sanoin että jatkuvat kivut. Se vaan sano että kyllä tässä on muutakin. Ööh, kumpikohan meistä tuntee minut paremmin? Minä itse vai terapeutti jota oon tavannut about 10 kertaa?? Se kuvittelee niinku tietävänsä kaiken paremmin... Ja kun se terapeutti työparinsa kanssa kuuli päivystyskäynnistä, ni niidenkii oli pakko tulla tyrkyttää sitä osastojuttua... Se olis kuulemma viimeinen vaihtoehto. Totisesti viimenen!!!
Jos kieltäytyy lääkityksestä, ni se on sitten yhteistyökyvytön. Taas jaaritteli siitä, kuinka en ota apua vastaan. (tarjotut avut ovat lääkitys keskusteluapu.) Jos en ottais apua vastaan, ni en kai olis niitä kotiini päästänyt?? Ihan ku niillä olis joku ihan välttämätön pakko saada kaikki asiakkaansa lääkityksen alaiseks. "Monilla meidän asiakkailla on käytössä terapian lisäksi lääkitys." Muilta keskustelusivuilta oon lukenut tuosta paikasta, että joskus psykiatri on sanonut että asiakkuutta ei voi jatkaa jos ei suostu syömään lääkkeitä.
Mä en halua osastolle, en koe siitä olevan mitään hyötyä että joutuisin suljettujen ovien taakse. Avo-osastoja täälläpäin ei oo, joten suljetulle joutuis jos sinne nyt menisin. Eihän sinne nykyään ees pääse sellaset jotka sitä tarvihteis, ni miks lääkäri terapeutit ym ees sellasta pitää vaihtoehtona?
Ja onnekseni m1-lähetteen kriteerit eivät täyty. Osastosta on nyt 4 eri ihmistä sanonut. Helppo se onkin toiselle sanoo että joo meeppä kuule suljetulle. Paikka joka on maailman ahdistavin. Koskaan mistään paikasta ei oo seurannut hengen ahdistusta, siis mistään muualta kuin ks.sairaalasta jossa ne tän kaupungin osastot on. Ja tuo hengen ahistus oli seurausta siitä ku kävin osaston ovella viemässä tavaroita yhelle tutulle, olin siinä ovella max 10min ni heti tollanen reaktio. Entäs millanen reaktio tulis jos sinne joutuis? Vapaaehtoisesti sinne en mene. Terapeutti kysyi ahdistuksen syytä. Sanoin että jatkuvat kivut. Se vaan sano että kyllä tässä on muutakin. Ööh, kumpikohan meistä tuntee minut paremmin? Minä itse vai terapeutti jota oon tavannut about 10 kertaa?? Se kuvittelee niinku tietävänsä kaiken paremmin... Ja kun se terapeutti työparinsa kanssa kuuli päivystyskäynnistä, ni niidenkii oli pakko tulla tyrkyttää sitä osastojuttua... Se olis kuulemma viimeinen vaihtoehto. Totisesti viimenen!!!
Jos kieltäytyy lääkityksestä, ni se on sitten yhteistyökyvytön. Taas jaaritteli siitä, kuinka en ota apua vastaan. (tarjotut avut ovat lääkitys keskusteluapu.) Jos en ottais apua vastaan, ni en kai olis niitä kotiini päästänyt?? Ihan ku niillä olis joku ihan välttämätön pakko saada kaikki asiakkaansa lääkityksen alaiseks. "Monilla meidän asiakkailla on käytössä terapian lisäksi lääkitys." Muilta keskustelusivuilta oon lukenut tuosta paikasta, että joskus psykiatri on sanonut että asiakkuutta ei voi jatkaa jos ei suostu syömään lääkkeitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niitä pillereitä pitäisi psykiatrien mielestä popsia,muutoin on hankala ja hoitokielteinen potilas.Sitten on parin vuoden lääkkeiden käytön jälkeen diabetes2,kroonista unettomuutta jne.Bipoonkin "sairastuu" yllättävän moni joka käyttää SSRI-lääkkeitä.
Oon ollut molemmat avo ja suljetulla osastolla ja se oli ajan hukkausta. 5 minutin keskusteluita päivässä.
"Ei voidaan auttaa jos et ole yhteiskykyinen" blah blah blah
Vastasin vain kysymyksiä ja tein testejä.
Mun terapeutti oli sama halusi vaan mut osastolle ja niitä lääkkeitä.
Jauhas vaan samaa paskaa että tää on omaksi parhakses.
Varo sitä pakkohoitoa oli palaveri ja päättivät kutsua ambulanssin raahaaman osastolle.
Voitko tehä niin että otat ne lääkkeen vastaan mut et kuitenkaan syö niitä?
Sun pitää esittää iloista ja hankkii joku uusi harrastus.
Mä näin jo v*ttu unta siitä että jouduin sinne ja siinä unessakin pakottivat syömään jtn lääkep*skaa!
Ne yrittää ens viikolle saada lääkärille aikaa, että ne tulee senkaa käymään kotona. Mutta kun eihän ne m1-kriteerit edes täyty, ni miten ne voi sit sulkee osastolle? Vai kirjottaako lääkäri vaan lähetteeseen jtn skeidaa että kriteerit täyttyy? Kerran päivystyksessä lääkäri sano vaihtoehdoks jäädä päivystykseen yöks tai lähtee m1:llä suljetulle. Sit sille ei yhtäkkiä käynytkää se että jään päivystykseen ni rupes uhkailee m1:llä. SIt sain kuitenkii lähtee kotiin koska sain kyydin. Mut kyydin tullessa tää samainen lekuri kertoi hakijalle mun KAIKKI siihen päiv.reissuun liittyvät tiedot. Siinä vaiheessa en jääny mitää lääkärin sanaa kuuntelemaan, vaan lähin ovet paukkuen päivystyksestä ulos! Vartija juoksi ulko-ovelle asti perässä, mut jäi sit siihen seisomaan vaan. Tein ks.lekurista valituksen ja se sai huomautuksen joltain ylemmältä lääkäriltä vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta!
Onko oikeesti niin että niiden ainoo apukeino on tähän asti ollut nappien vetely naamaan ja kun se ei kelpaa, ni sit tyrkyttävät osastoo!? Taidan lopettaa koko terapia-asiakkuuden! Tosin jos sen lopettamisen jälkeen joutuisin päivystykseen ni varmasti tulis osastoreissu. Koska niillehän syntyis isompi huoli sillon ku en olis enää terapiassakaan asiakkaana.
No pitää tästä lähin esittää iloista ja hyvinvoivaa, ni ei tuu mitään seurauksia...
Rupes jo pikkasen pelottaa että mitä jos ne oikeesti keksii jotain että ne m1-kriteerit täyttyy... Tuon yhen kokemuksen jälkeenhän ne voi keksiä varmaan mitä vaan, kunhan saavat mut sinne osastollensa, kun niin kärkkäästi sitä haluavat!
En suosittele. Ja tuskin ottavat sinua osastolle noilla perusteilla. Osastolle ei mennä vaan sinne joudutaan. Itselläni vain huonoja kokemuksia mm. luvataan laittaa lääkitys kuntoon mutta millään kerralla ei koko lääkitykseen ole puututtu. Itsekseen siellä saa olla-ketään ei kiinnosta kuin se että otat lääkkeet ja syöt. Mielestäni se ei ole hoitoa vaan säilytystä. ja mitä itsetuhoisuuteen tulee niin sillä perusteella ei joudu edes pakkohoitoon. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Pakkomääräyksellä menetät itsemääräämisoikeutesi. Älä ihmeessä mene luovuttamaan sitä ainakaan omasta tahdostasi. He pumppaavat sinut täyteen aineita, jotka muuttavat persoonasi, hahmottamis- ja ymmärryskykyäsi sekä itsetietoisuuttasi. Psykiatriassa käytettäviin aineisiin liittyy aina aivovaurioriski. Ei kannata lobotomoida aivojaan ja tuhoa siten terveyttää ja elämäänsä, koska joku sinusta välinpitämätön työhönsä kyllästynyt lääkäri, psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä tai terapeutti haluaa sinut hiljaiseksi. Muista olla näissä yhteyksissä itsekäs. Se on sinun elämäsi ja sinun terveytesi. Psykiatreja ja mielenterveysväkeä ei sinun terveytesi liikuta.
Varoituksena vielä. Kannattaa lopettaa itsemurhasta puhuminen ellet halua riskeerata joutua laitokseen. Jos haluat puhua mustista ajatuksistasi, hakeudu jonnekin muualle tai soita esimerkiksi Suomenmielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, jolloin et joudu pelkäämään vangituksi tulemista. Voitte yrittää löytää oikeita ratkaisuja elämäntilanteeseesi, joka henkistä tuskaa sinulle aiheuttaa.
Psykiatrian tuhovoimasta voit lukea esimerkiksi osoitteista www.breggin.com tai www.szasz.com. YouTubesta löydät samoilla hakutermeillä katsomisen arvoisia klippejä. Tässä vain yksi, joka olisi jokaisen syytä katsoa ja ymmärtää.
How to Help the Suicidally Depressed Person--Dr. Peter Breggin's 5th 'SimpleTruths About Psychiatry'
https://www.youtube.com/watch?v=t7OPWRqjaSQ
Borg; "Irti uniääkkeistä ja rauhoittavista lääkkeistä", niin olet paljon viisaampi nykyisessä tilanteessasi.
Jos haluaa tervehtyä, silloin ainoa tie on vähentää ssri-lääkitystä, koska se tuhoaa sekä ihmismielen että -kehon.
Mä jouduin itsetuhoisuuden takia osastolle pari viikkoa sitten. Se oli mun pelastus. Olin siellä pari päivää. Aiemmin olin todella ennakkoluuloinen mutta siellä mun lääkitys saatiin kuntoon ja sain levätä ja olla turvassa. Ei siellä kovin mukavaa ollut mutta olen tyytyväinen että suostuin viimein.... Avoimin mielin. Ota epämieluisaltakin tuntuva apu vastaan. Tsemppiä ! Äläkä kuuntele näit teinei tääl jotka vaa yrittää mahd paljo saada huomioo näil lääke provosoinneillaa........ Hyvä asenne on ihan ok, jos haluaa ikinä toipua....
Mulle ei osastosta olis mitään hyötyä KOSKA ahistus ym on seurausta kivuista, jotka taas on varmaan hoidettavissa - edes jotenkin..!
Ja jos on itsetuhoisia ajatuksia, ni ei kai se sentään oo syy osastolle? En oo viillelly tai mitään josta olis haittaa.
Jos olisit oikeasti joutunut osastolle niin silloin olisit ollut siellä vähintään 4 päivää.Jauhat sitä itseään.Oletko mt-hoitsu mainostamassa mt-palveluita?
En oo ollut ikinä osastolla päivääkään , mutta on sitä mullekin pari kertaa ehdotettu. En oo suostunut ottaan mitään muuta lääkereseptiä kuin diapamia joka sekin on vain tarvittaessa käytettävä. Ne saattavat ehdottaa sitä siksi että sinne voi mennä myös vapaaehtoisella lähetteellä ja semmoisiakin ihmisiä on jotka haluaa osastolle. Ne lääkärit ei voi tietää ketkä on niitä jotka haluaa osastolle jos ne ei kysy. Nekin on vaan ihmisiä.
"onnekseni m1-lähetteen kriteerit eivät täyty" En tiedä onko kaikissa Suomen sairaanhoitopiireissä näin, mutta ainakin yksi sairaanhoitopiiri Suomesta löytyy, joka kirjoittaa _aina_ M1-lähetteen, koska se on byrokraattisesti helpompaa heille. Olin ymmärtävinäni, että ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut menettelystä, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta käytänteisiin. Kyllä niitä M1-lähetteitä tässä maassa ihmisille kirjoitellaan, vaikka kriteerit eivät täytykään.
Eli on varmaan "turvallisempaa" olla suostumatta tapaamaan ks.terapiapaikan lääkäriä, ettei tuu sit mitään "joo sä lähet osastolle, vaihtoehtoja ei ole.". Mistä niistä tietää jos kirjoittaiskii m1:n vaikka esittäisin iloista ym? Ja sanon ettei oo mitään itsetuhoisia ajatuksii eikä mitään sellasta. Voiko lääkkeistä kieltäytyminen saada aikaan sen että psykke kirjoittaa M1:n? :o Tai no mistä niitä tietää!!!
Terapeutti vaan kysy että suostutko sä keskustelemaan sen meidän lääkärinkaa lääkityksestä.. Joo, toki suostun, mut en ahistuslääkkeestä mutta valitettavasti tuskin mikään psykiatri ees tietää mistään polveen määrätystä lääkkeestä! Masennukseen/Ahdistukseen mä en lääkitystä kaipaa.