Aluksi on syytä huomauttaa, että tässä kirjoituksessa olevat
puhelainaukset eivät välttämättä ole täsmälleen juuri siinä
sanamuodossa, jossa ne on puhuttu - tarkkoja sanamuotoja on mahdoton
muistaa - mutta lainausten ajatukset, tarkoitukset, olivat puhutussa
täsmälleen kirjoitukseen merkittyjen mukaiset.
Helsingin rautatieasema joskus 1990-luvun loppuvuosina:
asematunneliin johtavien portaiden yläpään ympärillä aseman
pääsisäänkäynnin lähellä oleva penkki: istun ja odotan junan lähtöä.
Minua vastapäätä olevien, suljettujen lippuluukkujen edessä oleskelee
joukko englantia puhuvia nuoria ihmisiä. Pian ilmestyy jostakin
paikalle isovatsainen(!), VR:n konduktöörinasuinen paksusankaisia ja -
linssisiä silmälaseja käyttävä ukko ja suunsa avoinna epävarman
näköisenä viputtelee mustan nahkasormikkaan verhoamia sormiaan
englantia puhuville nuorille ihmisille, että menkääs siitä
(lippuluukkuja oltiin avaamassa). Minulle tuli tunne, että tuossa
ukossa on jotakin oudon tuttua; en vain tiennyt, miksi.
Sama asematunnelin portaiden yläpään ympärillä oleva penkki
Helsingin aseman pääsisäänkäynnin luona jokin aika sitten, 2000-luvun
jo alettua: istun jälleen odottamassa junan lähtöä. Penkin lähistölle
ilmestyy jälleen VR:n konduktöörinasuun pukeutunut isovatsainen - kuin
pitkähelmaisen päällystakin alle olisi etupuolelle ja vähän sivuille ja
taaksekin sullottu täysiä säkkejä - paksusankaisia silmälaseja käyttävä
ukko mustat nahkasormikkaat käsissään ja seistä möllistelee suu auki -
suu kuin linnunpöntön suuaukko - ja töllistelee penkillä istuvia.
Jälleen minulla on voimakas tunne, että ukossa on poikkeuksellisen
tuttua. Mutta lisäksi minun sisäinen tunteeni sanoo, että näytä
mahdollisimman hapanta naamaa tuolle ukolle. Pian ukon suu napsahtaa
kiinni, ja ukko lähtee pois. Hämmästyn itsekin mainittua sisäistä
tunnettani, kunnes joidenkin aikojen kuluttua mieleeni vähitellen
palautuu jostakin muistin kätköistä noin 20 vuotta unohduksissa ollut
tapahtuma 1980-luvun alkupuolelta.
Joskus 1980-luvun alkuvuosina, kun olin 10 - 12-vuotias,
istuin edellä mainitulla, pääoven lähellä asematunnelin sisäänkäynnin
ympärillä olevalla penkillä, kasvot lipunmyyntihallin puoleista seinää
kohti, iäkkään, nyt jo edesmenneen, kunnianarvoisan isoäitini kanssa
odottamassa junan lähtöä. Istuimme ja juttelimme siinä kaikessa
rauhassa täysin rauhanomaisesti keskenämme, kun jostakin sieltä
lipunmyyntihallin suunnalta käveli luoksemme kaksi (2) VR:n
konduktöörinpukuista ukkoa. Toinen oli kookas ja erittäin paksu - kuin
takkinsa etupuolelle ja sivuille olisi sullottu täysiä jätesäkkejä -
paksunaamaisessa päässään paksusankaiset ja -linssiset, tummasankaiset
silmälasit ja käsissään mustat nahkasormikkaat. Inarinjärvestä
lauletaan: "Niin syvä on kuin pitkäkin". Melkeinpä nämä sanat käyvät
myös luonnehtimaan ukon syvyyttä (vatsa - selkä) verrattuna pituuteen
(pää - jalat). Ja toinen ukko oli pitkähkö, hoikka ja rotevahko. Ensin
mainittu paksu ukko sanoi meille, että näyttäkääpäs matkalippunne.
Ihmettelimme, miksi matkalippuja katsotaan asemalla - yleensähän vain
junassa. Kaavamainen vastaus kuului: "Meidän pitää tarkastaa". Paksu
ukko - nyt sen muistan: sama kuin edellä mainittu, viime vuosina
kahdesti havaitsemani - piteli lippujamme kahdella, mustien
nahkasormikkaiden verhoamalla kädellä ja katsella möllisteli niitä suu
auki. Toinen ukko seisoskeli vieressä mitään sanomatta ja tuijotti
pistävästi ja myhäili pidättyvästi.
Hetken lippuja paksujen "kuvaputkirilliensä" lävitse
tiirailtuaan paksu ukko ojensi liput hitaasti takaisin ja lausui
mahtailevalla tyylillä: "Asia on nyt niin, että tässä pitää olla
hiljaa". Ilmaisimme välittömästi ihmetyksemme tällaisesta lausumasta;
kai tässä nyt jutella saa... Muuta ei tarvittu! Tuo vr:n mölliäinen
muuttui erittäin uhkaavaksi ja hyökkääväksi käytökseltään. Alkoi
haukkua meitä: "Kyllä tässä jutella saa, mutta TE olette hiljaa!", "TE
ette osaa jutella!", "Nyt suu poikki tai lennätte täältä ulos!" jne.
Jossakin välissä tämä vr:n mölliäinen kysäisi, että asuimmeko sillä
paikkakunnalla, joka oli merkitty lippuihimme määräasemaksi. Saatuaan
myöntävän vastauksen solvaamiseen tuli uusi, kiistattomasti
tietynlainen rasistinen sävy. Alkoi solvata meitä muualla Suomessa
sijaitsevan pienehkön asuinpaikkakuntamme, pikkukaupungin, johdosta mm.
tyhmiksi maalaisiksi. Iäkäs, kunnianarvoisa isoäitini oli tämän vr:n
ihranaamaisen lahoaivoisen laardimöykyn käytöksestä aivan järkyttynyt:
ei saanut juuri sanaa suustaan.
puhelainaukset eivät välttämättä ole täsmälleen juuri siinä
sanamuodossa, jossa ne on puhuttu - tarkkoja sanamuotoja on mahdoton
muistaa - mutta lainausten ajatukset, tarkoitukset, olivat puhutussa
täsmälleen kirjoitukseen merkittyjen mukaiset.
Helsingin rautatieasema joskus 1990-luvun loppuvuosina:
asematunneliin johtavien portaiden yläpään ympärillä aseman
pääsisäänkäynnin lähellä oleva penkki: istun ja odotan junan lähtöä.
Minua vastapäätä olevien, suljettujen lippuluukkujen edessä oleskelee
joukko englantia puhuvia nuoria ihmisiä. Pian ilmestyy jostakin
paikalle isovatsainen(!), VR:n konduktöörinasuinen paksusankaisia ja -
linssisiä silmälaseja käyttävä ukko ja suunsa avoinna epävarman
näköisenä viputtelee mustan nahkasormikkaan verhoamia sormiaan
englantia puhuville nuorille ihmisille, että menkääs siitä
(lippuluukkuja oltiin avaamassa). Minulle tuli tunne, että tuossa
ukossa on jotakin oudon tuttua; en vain tiennyt, miksi.
Sama asematunnelin portaiden yläpään ympärillä oleva penkki
Helsingin aseman pääsisäänkäynnin luona jokin aika sitten, 2000-luvun
jo alettua: istun jälleen odottamassa junan lähtöä. Penkin lähistölle
ilmestyy jälleen VR:n konduktöörinasuun pukeutunut isovatsainen - kuin
pitkähelmaisen päällystakin alle olisi etupuolelle ja vähän sivuille ja
taaksekin sullottu täysiä säkkejä - paksusankaisia silmälaseja käyttävä
ukko mustat nahkasormikkaat käsissään ja seistä möllistelee suu auki -
suu kuin linnunpöntön suuaukko - ja töllistelee penkillä istuvia.
Jälleen minulla on voimakas tunne, että ukossa on poikkeuksellisen
tuttua. Mutta lisäksi minun sisäinen tunteeni sanoo, että näytä
mahdollisimman hapanta naamaa tuolle ukolle. Pian ukon suu napsahtaa
kiinni, ja ukko lähtee pois. Hämmästyn itsekin mainittua sisäistä
tunnettani, kunnes joidenkin aikojen kuluttua mieleeni vähitellen
palautuu jostakin muistin kätköistä noin 20 vuotta unohduksissa ollut
tapahtuma 1980-luvun alkupuolelta.
Joskus 1980-luvun alkuvuosina, kun olin 10 - 12-vuotias,
istuin edellä mainitulla, pääoven lähellä asematunnelin sisäänkäynnin
ympärillä olevalla penkillä, kasvot lipunmyyntihallin puoleista seinää
kohti, iäkkään, nyt jo edesmenneen, kunnianarvoisan isoäitini kanssa
odottamassa junan lähtöä. Istuimme ja juttelimme siinä kaikessa
rauhassa täysin rauhanomaisesti keskenämme, kun jostakin sieltä
lipunmyyntihallin suunnalta käveli luoksemme kaksi (2) VR:n
konduktöörinpukuista ukkoa. Toinen oli kookas ja erittäin paksu - kuin
takkinsa etupuolelle ja sivuille olisi sullottu täysiä jätesäkkejä -
paksunaamaisessa päässään paksusankaiset ja -linssiset, tummasankaiset
silmälasit ja käsissään mustat nahkasormikkaat. Inarinjärvestä
lauletaan: "Niin syvä on kuin pitkäkin". Melkeinpä nämä sanat käyvät
myös luonnehtimaan ukon syvyyttä (vatsa - selkä) verrattuna pituuteen
(pää - jalat). Ja toinen ukko oli pitkähkö, hoikka ja rotevahko. Ensin
mainittu paksu ukko sanoi meille, että näyttäkääpäs matkalippunne.
Ihmettelimme, miksi matkalippuja katsotaan asemalla - yleensähän vain
junassa. Kaavamainen vastaus kuului: "Meidän pitää tarkastaa". Paksu
ukko - nyt sen muistan: sama kuin edellä mainittu, viime vuosina
kahdesti havaitsemani - piteli lippujamme kahdella, mustien
nahkasormikkaiden verhoamalla kädellä ja katsella möllisteli niitä suu
auki. Toinen ukko seisoskeli vieressä mitään sanomatta ja tuijotti
pistävästi ja myhäili pidättyvästi.
Hetken lippuja paksujen "kuvaputkirilliensä" lävitse
tiirailtuaan paksu ukko ojensi liput hitaasti takaisin ja lausui
mahtailevalla tyylillä: "Asia on nyt niin, että tässä pitää olla
hiljaa". Ilmaisimme välittömästi ihmetyksemme tällaisesta lausumasta;
kai tässä nyt jutella saa... Muuta ei tarvittu! Tuo vr:n mölliäinen
muuttui erittäin uhkaavaksi ja hyökkääväksi käytökseltään. Alkoi
haukkua meitä: "Kyllä tässä jutella saa, mutta TE olette hiljaa!", "TE
ette osaa jutella!", "Nyt suu poikki tai lennätte täältä ulos!" jne.
Jossakin välissä tämä vr:n mölliäinen kysäisi, että asuimmeko sillä
paikkakunnalla, joka oli merkitty lippuihimme määräasemaksi. Saatuaan
myöntävän vastauksen solvaamiseen tuli uusi, kiistattomasti
tietynlainen rasistinen sävy. Alkoi solvata meitä muualla Suomessa
sijaitsevan pienehkön asuinpaikkakuntamme, pikkukaupungin, johdosta mm.
tyhmiksi maalaisiksi. Iäkäs, kunnianarvoisa isoäitini oli tämän vr:n
ihranaamaisen lahoaivoisen laardimöykyn käytöksestä aivan järkyttynyt:
ei saanut juuri sanaa suustaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainoa "syy", motiivi, tähän järkyttävään rasistiseen kohteluun
oli tapa, jolla puhuimme keskenämme, keskustelimme, minä ja isoäitini.
Isoäitini oli nimittäin syntynyt varhain 1900-luvun alkupuolella
pienellä paikkakunnalla ja kuolemalle menettänyt molemmat vanhempansa
jo alle 10-vuotiaana. Siihen aikaan, jolloin Suomi oli vielä vahvasti
isäntien ja porvarien, nyk. kepun ja kokoomuksen, ihanneyhteiskunta, ei
hänellä vanhempansa menettäneenä ja muutenkin varattomana ollut mitään
mahdollisuutta koulunkäyntiin eikä kehittävään kasvatukseen -
lukuunottamatta kirkon kiertokoulua, jossa oppi juuri ja juuri
kirjoittamaan ja lukemaan sekä peruslaskutoimitukset. Lisäksi hänen
kuulonsa oli iän myötä merkittävästi heikentynyt. Näistä syistä johtuen
tuli minun puhua hänelle kuuluvalla äänellä kotiseutumme murteella ja
selkeillä, yksinkertaisilla lauseilla, selkokielisellä tavalla.
Vain puhetapamme takia,
henkilökohtaisten ominaisuuksien takia, saimme tämän vihamielisen
kohtelun tuolta vr-mölliäiseltä ja sen vaiteliaalta vr-persekärpäseltä.
Me itse käyttäydyimme koko ajan kohteliaan asiallisesti ja
pidättyvästi sekä mölliäisen ja sen persekärpäsen vihamielistä ja
hyökkäävää käytöstä ihmettelevästi.
vr-mölliäinen ja vr-persekärpäsensä kävivät luonamme
syytämässä törkeitä luokkauksiansa kahteen kertaan. Lähtiessään
luotamme pois ensimmäisellä kerralla mölliäinen sanoi, että "Olette
tässä nyt hiljaa", ja valvontakameraa osoittaen: "Me näemme teidät
tuolla kameralla" niinkuin olisimme olleet joitakin riehuvia
pahantekijöitä! Pois lipunmyyntihallin suuntaan mennessään mölliäinen
kääntyi persekärpäsensä puoleen ja suu ivallisessa naurussa sanoi:
"Maalaiset oppivat käyttäytymään". Myöhemmin tämä parivaljakko kulki
editsemme, mölliäinen edellä - aina vaan mustat nahkasormikkaat
käsissään - ja persekärpänen jäljessä. Mölliäinen kuului toteavan
persekärpäselleen, kuin olisivat olleet jollakin tarkastuskierroksella:
"Nämä ovat hiljaa...". Jonkin ajan kuluttua vr-mölliäinen vr-
persekärpäsineen saapui jälleen suoltamaan solvausloruaan. Kuten
ensimmäiselläkin kerralla, suullisesta ilmaisusta huolehti pääasiassa
tuo ihratynnyri, ihratynnyri-mölliäinen, käsissään jatkuvasti mustat
nahkasormikkaat, jotka olivat selvästi jonkinlainen heikon itsetunnon
pönkittämisväline. Persekärpänen tyytyi pääasiassa seisomaan vieressä,
tuijottamaan ja hymyilemään ivallisesti, idioottimaisesti. Jossakin
välissä joku miespuolinen matkustaja tuli paikalle ja kysyi, mistä on
kyse. Mölliäinen vastasi, että "Me tässä opetamme näitä tyhmiä
maalaisia". Selitin asian todellista laitaa, mutta matkustaja, joka oli
ulkoasultaan kaikinpuolin siisti ja asiallinen, osoittautui
sisällisesti ja puheeltaan olevan samalla tasolla vr-mölliäisen ja
tämän persekärpäsen kanssa: puheet olivat samankaltaisia kuin vr:n
mölliäisellä. Sitten jatkoi matkaansa, mutta lähtiessään totesi, että
jäisi pitemmäksikin aikaa, mutta täytyy mennä. vr-mölliäinen ja
persekärpäsensä suhtautuivat sallivasti ja hyväksyvästi mainitun
älykääpiön puheisiin.
Tällaista "tasoa" on matkustusturvallisuus ja -viihtyisyys
"koko kansan" vr:llä!
Tarkastellaan lähemmin vr-mölliäisen puheita ja asenteita.
Suunsa ulosannissa toistuivat useita kertoja seuraavanlaiset mitä
pimeintä rasismia ilmentävät, herjaavat lauseet:
- "Te maalaiset olette niin tyhmiä!"
- "Te maalaiset ette osaa!"
- "Mutta ettehän te osaa!"
- "Ihme, kun olette osanneet tänne tulla!"
Joukossa oli myös tämä erityisen uhkaava lause:
- "Me teemme teille, mitä haluamme; te olette niin tyhmiä!"
Kun mölliäinen aloitteli solvauslorunsa suoltamista lippumme
katsottuaan, aina ennen uutta solvauslausetta totesi:
- "Nyt minun täytyy sanoa näin...",
- "Sitten minun täytyy sanoa niin, että..." tai:
- "KOULUTUKSESSA on opetettu, että seuraavaksi pitää sanoa..."
vr siis opettaa suoltamaan solvauksia rauhallisille ihmisille. vr
opettaa herjaamaan ihmisiä heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa,
kuten puhetavan tai asuinpaikan perusteella. vr opettaa rasismia.
Mölliäisen puheessa oli seikkoja, jotka paljastivat itsensäkin
tajuavan, että ei ehkä "ihan" oikein toimikaan, kun persekärpästään
tarkoittaen sanoi: "Tämä minun kaveri on hiljaa, jos tästä sattuisi
tulemaan jotakin jälkiselvittelyjä. Minä hoidan puhumisen. MINUSTA on
valitettu ennenkin." Sitten mölliäinen mahtaili: "Minä olin ennen aivan
tavallinen konduktööri; olin konduktöörinä junissa. Mutta sitten
TEIDÄNLAISTENNE takia minä jouduin työhön vain tänne asemalle.
TEIDÄNLAISENNE valittivat minusta." Sanat "teidänlaistenne" ja
"teidänlaisenne" sanoi erityisen halveksivaan sävyyn. Sitten jatkoi:
"Minä KOSTAN sen TEILLE!" Ilmoitti myös: "ME NAUTIMME TEIDÄN
KIUSAAMISESTA!"
Jossakin välissä vr:n mölliäisen suusta seurasi "valistusta":
viitaten puhetapaani, henkilökohtaiseen ominaisuuteen, mölliäinen
lätkytti leukojaan: "Mies ei puhu tuolla tavalla...", "Mies ei
käyttäydy tuolla tavalla..." ja sitten erityisen mahtailevasti: "Kyllä
jos MINUN POIKANI käyttäytyisi tuolla tavalla, NIIN...!!!" päätään
puistaltaen. -- On siinä voinut omena pudota ihan puun juurelle:
Molemmat samanlaisia paska-aivoisia huoranpenikoita: mölliäinen ja
mölliäisen penikka! "Opetus" jatkui: "Sinä kuljet mummosi kanssa.
Miehet eivät kulje akkojen kanssa!" Aikamoinen ristiriita jo vr:n
mainontaankin nähden: vr:n mainoksissahan on hymyileviä lapsiperheitä;
niissä 10 - 12 -vuotiaat (kuten minä silloin) "miehet" matkustavat
"akkojen" kuten äitiensä kanssa! Muiden solvaustensa lomassa vr:n
pyllimakkara tivaili ivallisesti: "Etkö sinä puolustaudu? Etkö sinä
puolustaudu, kun minä teitä kiusaan? Mies puolustautuu... Etkö sinä
puolustaudu?" Mölliäinen myös lausui ääliömäisyydessään vertaansa
hakevan "ennustuksen": "Sinä olet myöhemmin ONNELLINEN siitä, että me
olemme opettaneet sinulle kuinka mies käyttäytyy." "Ennustus" vaan oli
jo lausumishetkellään tuomittu osumaan äärimmäiseen harhaan!
"Nyt suu poikki tai lennätte täältä ulos!" Pian mölliäinen
"keksi" toisenkin "ratkaisun": "Tai voidaan me teidät kuljettaa junan
PUTKASSA" ja lisäsi: "ettette vain jää tänne!" Pian jatkoi: "ME VOIDAAN
ANTAA TEILLE SÄHKÖISKUJA! MEILLÄ ON SELLAINEN LAITE!" Jossakin välissä
mölliäinen jakoi "perusteluja": "Täällä liikkuu paljon ULKOMAALAISIA.
He saavat huonon kuvan, jos me annetaan teidän puhua..." -- Monet
ulkomaalaiset ne muuten vasta paljon ja kuuluvalla äänellä puhuvatkin,
(toisin kuin monet suomalaiset) jopa vaikkei puhekumppani olisi
huonokuuloinen, ja elehtivät vilkkaasti puhuessaan. Ja onpa vieraissa
kielissä runsaasti vaikka millaisia murteita! Mutta niistähän vr:n
mölliäinen ei mitään tiedä; ei osaa englantiakaan, kuten havaitsemme
kirjoituksen alussa kertomastani tapauksesta, jossa mölliäinen yrittää
siirtää vieraskielisiä nuoria henkilöitä mustan nahkasormikkaan
verhoamia sormiaan viputtelemalla. -- Mölliäinen "harkitsi" myös
"lisäjoukkojen" kutsumista: "Me voidaan kutsua tuolta aseman POLIISEJA!
Ne ne vasta panevatkin teidät tiukille, KUN me kerrotaan heille, kuinka
tyhmiä te olette!"
Ladeltuaan solvauksiaan vr:n mölliäinen päästi ilmoille
hämmästyneitä kysymyksiä: "ETTEKÖ TE PELKÄÄ MEITÄ?", "EIKÖ TEITÄ
PELOTA?" Mölliäisen ja persekärpäsen kasvoilla oli nähtävissä
pettymystä ja epäuskoisuutta samalla, kun mölliäinen päästeli näitä
näiden kahden vr:n lahoaivon todellisia motiiveja paljastavia
kysymyksiä.
Ollessaan toista kertaa edessämme, vr-mölliäinen sanoi vr-
persekärpäseensä viitaten: "Tämä minun kaveri on ollut hiljaa, jos
sattuisi tulemaan jotakin jälkiselvittelyjä. Mutta eihän niitä tule, te
olette niin tyhmiä! Nyt tämä minun kaverikin sanoo teille jotakin." vr-
persekärpänen hönkäisi erittäin törkeään, halveksivaan sävyyn jotakin
ala-arvoista, jonka sisältö oli sitä samaa "tyhmää maalaista".
Lähtiessään taas pois edestämme, mölliäinen sanoi taas, että "Te olette
tässä nyt hiljaa". Tämä pyllimakkara myös mahtaili, etten saisi edes
kertoa isoäidilleni, milloin junamme lähtö on lähellä, vaan
pyllimakkara tulisi sen itse kertomaan!
Fasistinen vr-mölliäinen persekärpäsineen ei muuten taida
tietää, että luolansa, Helsingin aseman - joka on alkanut haista -
pääovien kahta puolta olevat neljä mieshahmoista patsasta esittävät
maalaisia, peräti talonpoikia, koska patsaille ei ole käynyt samoin,
kuin kävi talebanien Afganistanissa Bamijanin epäjumalapatsaille!
Kun junamme lähtöön oli aikaa alle puoli tuntia, fasistinen
lahoaivoinen vr-mölliäinen purjehti taasen luoksemme. Tällä kertaa oli
yksin; lahoaivoinen vr-persekärpäsensä ei ollut tällä kertaa mukana.
Mölliäinen sanoi: "Se teidän juna on nyt tuolla laiturissa. Minä vien
teidät sinne, itse ette kuitenkaan osaa mennä!" Mölliäinen (joka
nimitys on muuten kunnianarvoisan, nyt jo edesmenneen isoäitini
keksimä) mahtaillen uhkaili: "Jos te TOISTE tulette tänne, teidän on
parasta kulkea nopeasti tämän aseman läpi. Jos me ehditään teidät
huomata, me tullaan muutoin taas teitä kiusaamaan." vr:n mölliäinen
vilkuili kovin hermostuneen ja epävarman näköisenä ympärilleen
"kuvaputkirilliensä" läpi ja sanoi pahasti järkyttyneelle isoäidilleni:
"Antakaas tänne se laukku. Minä kannan sen, etteivät ihmiset ihmettele,
miksi minä kuljen teidän kanssanne" ja tarttui kahvaan mustan
nahkasormikkaan verhoamalla kädellä. Niin mentiin junalle. Viimeinen
näkymä vr-mölliäisestä oli, kun purjehti takaisin kohti haisevaa
luolaansa (jota muuten joulujen aikoihin "koristavat" irvokkaat kulissit:
kauniit joulukoristeet, mutta jotka ovat vain kulisseja eivätkä peitä
todellista hajua).
Helsingin asema haisee iäti kirotun fasismin kuvottavaa löyhkää - ja
vr.
MwHw,
Helsinki
Mitä vittua, tarinasta puuttuu kokonaan löylykauhat ja uloste!
En jaksanut lukea kuin muutaman lauseen alusta, mutta miten tosiaan liittyy palstan aiheeseen, jos Kylmistä tai löylykauhaa ei ole mainittu?