Olisit istumassa puistossa uuden kumppanisi kanssa. Yhtäkkiä teidän luokse tulisi joku ihminen joka puhuttelisi tyttöystävääsi eri nimellä kuin minkä hän on sinulle kertonut ja sinulle samalla selviäisi myös, että nainen on kotoisin ihan jostain muualta mistä hän on kertonut olevansa ja selviäisi myös, että hänellä oli aikoinaan huoran maine ja hän oli todella inhottu ihminen. Teillä olisi kuitenkin mennyt parisuhteessa hyvin ja olisitte onnellisia, jättäisitkö naisen tuollaisen takia vai seisoisitko hänen rinnallaan?
Itse tahdon salata kumppanilta menneisyyteni. Se on liian arka aihe mulle. Niin arka, että minä traumatisoiduin joskus tuon asian takia niin pahasti että muutin kauas muualle. Virheet mitkä tein lapsuudessa, niillä ei ole mitään tekemistä aikuisen minän kanssa. Tahdon olla ihan erilainen ihminen ja elää pelkästään tavallista elämää. Turvassa, rauhassa ja onnellisena. Saada lapsia ja asua kivassa kämpässä, käydä töissä missä tykkään käydä. Unohtamatta tietysti miestä ja sitä onnellista parisuhdetta. :)
Itse tahdon salata kumppanilta menneisyyteni. Se on liian arka aihe mulle. Niin arka, että minä traumatisoiduin joskus tuon asian takia niin pahasti että muutin kauas muualle. Virheet mitkä tein lapsuudessa, niillä ei ole mitään tekemistä aikuisen minän kanssa. Tahdon olla ihan erilainen ihminen ja elää pelkästään tavallista elämää. Turvassa, rauhassa ja onnellisena. Saada lapsia ja asua kivassa kämpässä, käydä töissä missä tykkään käydä. Unohtamatta tietysti miestä ja sitä onnellista parisuhdetta. :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Valitettava totuus on ettei menneisyyttä voi paeta
On sitten taas täysin eriasia miten kukakin suhtautuu siihen, toinen hyväksyy, toinen ei.
Koskaan ei voi tietää miten just sun kumppani suhtauts.
Ihmisillä on erilainen arvomaailma, toisen puolesta ei voi vastata.
Miksei menneisyyttä voi paeta? Eikö koskaan siis saa elää menneisyydeltä rauhassa?
No usein se on vaan niin , kun on just tuo netti mihin laitettua ei saa pois.
Sitten se on vaan niin , että usein vaan jostain kautta joku saa tietoa ja levittää sitä eteenpäin.
En nyt tiedä onko sun tejos niin pahoja, ettei anteeksi saisi.
On ne niin pahoja, mut tiedätkö mitä selitystä mä inhoan eniten: " kun se asia nyt on vaan niin. "
Ei se oo mikään selitys!
Ja minkä ihmeen takia levittää eteenpäin?
Minusta tuntuu, että loppupeleissä on kyse kateudesta.
Mulla on yks tuttu jolle on käynyt aina niin, hän toimi maksullisena jonkin aikaa kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Hänelle se on aina tullut eteen uudessa suhteessa, hän on tällähetkellä nelikymppinen kaunis sinkkunaunen.
Hän ei ole vaihtanut paikkakuntaa joskus kyllä miettinyt asiaa paljonkin.
Mielestäni sun tilanne on eri olit lapsi vielä ja lisäksi ei ole sama asia tuo sun tilanne.
Voit aina vedota silloiseen ikäsi.
Uskon, että huolesi on turha kohdallasi.
Menneisyydestä ei kannata tehdä minkäänlaista numeroa. Jokaisella on menneisyydessä asioita, jotka tekisi toisin nyt.
Arvostan vaimoani suuresti, mutta arvostaisin häntä sittenkin, jos hän olisi ollut maksullinen huora. Siinä ei ole mitään sopimatonta. Se olisi vain merkki siitä, että hän on niin viehättävä, että on voinut ottaa jopa maksun ja palvella asikkaita.
En nyt saanut selostuksestasi varmuutta, minkälainen maineesi on ollut ja onko siinä perää, mutta mikään, ei siis kerta kaikkiaan mikään, voi liata sinua. Missään tapauksessa ei ole tarve kaivella menneisyyttä, ei edes puolisolle. Järkevä ihminen suuntautuu aina vain tulevaan.
Olen aina hiukan ihmetellyt ihmisiä, jotka korostavat sitä, että menneisyydestään ei voi päästä eroon. Totta kai voi, mutta ei siihen ole mitään tarvetakaan. Myöhemmin koko maineasiat ja menneisyys tuntuvat vain huvittavilta asioilta. Kaikkea röteetä sitä tulikin nuorena tehtyä.
Kirjoituksesi viittaa siihen, että olet suloinen tyttö. :)
Korostan, että ihmisillä on eri arvomaailma. Esim.entistä huoraa suurin osa normaalimiehistä ei huolisi vaimoksi.
Täällä seksipalstoilla on keskivertoa suvaitsevampaa väkeä.
Huomaa jo eron kun menee tonne sinkku palstalle ni siellä jo päinvastainen mielipide.
Korostan sanaa normaalimies.
Esität, että normaalimies olisi arvauksesi mukainen keskimääräinen mies. Jos näin olisikin, jäisi vielä arvioimatta, onko keskimääräinen mies viisas mies. Vaan enpä edes usko, että olet arvannut oikein.
No sä nyt elät jossain omassa maailmassa ja kuvittelet että muut ajattelee samanlaila.
Uskon että sulle valitettavasti mut jos otetaan otanta katukuvasta ja haastatellaan vaikka 50 miestä niin suurempi osa ei huoraa huolisi.
Sori sulle.
Turha syöttää tota samaa skeidaa kaikkiin aloituksia.
Ps.käy tuolla sinkkupalstalla
Enpä edes arvaa vaan tiedän, toisin kuin sinä.
Viljelet näitä samanlaisia vastauksia aina > valitan totuus on totuus.
Eikä nyt välitä enempää jatkaa kun elät omassa kuplassas ja luulet olevasi viisas. Kirjoituksesi puhukoon puolestasi.
Siis mua pidettiin huorana, likaisena tyttönä.
Asiat mitä tein oli seurustelu usean kanssa, flirttailu usean kanssa, netti/tekstari seksin harrastaminen usean kanssa (oikeaa yhdyntää ei siis ollut.), varatun iskeminen, poseeraamista seksuaalisissa kuvissa jo ala-ikäisenä...
Kiusaaminen alkoi oikeastaan tuon varatun iskemisen jälkeen.
Pitäiskö tästä keskustelusta päätellä, että minä en kelpaa sellaiselle miehelle kenet haluan ja musta tulee yksinäinen vanha piika?
No minusta noi ei ole kyllä huora an rinnastettavia tekoja.
Itse voisin sinun tapauksessa kauttarantain saada selville mitä miehesi ajattelee tälläsestä.
Älä paljasta kuitenkaan itseäsi.tsemppiä.
Kuten jo arvelin, olet suloinen tyttö. Kelpaat kenelle tahansa. Et ole tehnyt mitään sopimatonta. Vähän vanhempana naureskelet, miten olet ollut niin riippuvainen toisten nuorten ajatuksista. Kun nuoruus on ohi viimeistään 35:n tienoissa, mutta luultavasti jo paljon ennen, ihmettelet vain, mitä nuorena pelkäsit.
Eräs vastaaja on laukonut typeryyksiä menneisyyden säilymisestä. Näyttää olevan hiukan aggressiivinenkin. Tuntuu jo olevan katumapäällä, mutta joutuu nyt kiehumaan omassa liemessään. Hänestä ei tarvitse välittää.
Et ole ollenkaan vanhapiika-ainesta. Iloa sinulle! :)
No ehkäpä avaan sulle nyt tätä asiaa kun nyt teet taas noita typeriä johtopäätöksiäs.
Ellinooran teot ei ole verrattavissa huoraa. Hän on ollut nuori tyttö eikä antanut mitään maksupalveluksia.
Minusta et agressiivista saa mut sinusta paistaa tyhmä vanha kääkkä.
Jos ne eivät ole olleet huoraan rinnastettavia tekoja, miksi mua on kiusattu sitten niin pahasti sellaiseksi?
Miten voisit saada pohjimmiltaan selville mitä mieheni ajattelisi tuollaisesta?
En ole ainakaan ennen kelvannut menneisyyteni takia kenellekään pojalle/miehelle. Kaikki on vaan hävenny ja halveksinu ja haukkunu.
Sinua on kiusattu silloin kun olit tosi nuori vielä.
Usein aikuiset eivät enää sorru moiseen.
Tosi nuoret pojat voi vielä olla tuollaisia, mutta kun ikää tulee niin ymmärrys kasvaa.
Parasta on siinä tilanteessa kertoa rehellisesti miehelle, hait varmasti hyväksyntää jo varmasti sinun kotiolojenkin vuoksi.
Toinen on tuo et olit tosi nuori.
Kolmas pointti on toi kateus ja juttujen värittäminen muiden taholta.
Sun oikeasti pitää uskoa, että olet ihan normaali nuori nainen.
Aivan varmasti joskus vielä tajuat, että huolehdit turhaan.
Hän sanoo lapsuudessa tehdyistä virheistä et tuskin nyt lapsihuora on ollut.
Mun mielestä lapsi ei edes voi olla huora, vaikka myisi itseään, sillon hän olisi hyväksikäytön uhri!
No toi on myös kyllä totta.
Ihan normaalia suomalaiselta naiselta. Olen tottunut näihin totuudesta poikkeamisiin tässä yhteiskunnassa.
Toisaalta tuntuu, että ois parempi jos elän koko loppuelämän yksin, sillon en ainakaan ota sitä riskiä särkisin itteäni ja sydäntäni enempää, kiitos jonkun toisen ihmisen kun laulaa mun menneisyydestä sitten totta tai satuja, haluaa hajottaa multa kaikki ystävä & parisuhteet ja se tuska kasvais sietämättömän suureks................................
Hyvästi, tää on vika kerta kun tänne kirjottelen.
Kaikille ihmisille tulee vastoinkäymisiä.
Lähes kaikki on särkenyt sydämensä, usein monta kertaakin.
Ihminen vaan selviytyy ja vahvistuu vastoinkäymisistä.
Olet arvokas sellaisena kuin olet.
Usko aurinko nousee aina > olet fiksu tyttö.
Elämä on siitä metkaa, että menneisyys seuraa sinua aina, halusit tai et. Ja useinmiten se myös tulee julki esim. uudelle kumppanille. Ja jos kumppanisi rakastaa sinua toden teolla, on hän myös kiinnostunut menneisyydestäsi ja se kyllä lyö kapuloita suhteenne rattaisiin jos salailet jotain. Rehellisyys on parempi rakkauden mitta kuin salailu. Jos rakkaus on aitoa, myös hankalat asiat hyväksytään.
Ja vielä se, että en työnnä sitä löylykauhaa perseeseeni.
Täällä kun puhuttiin vielä tuosta sydämen särkemisestä. Niin mie haluan valaista, miksi se on mun kohdalla vähän eri juttu tässä tapauksessa kuin joidenkin muiden ihmisten.
Yksinkertaisesti: Mun sydän on tallottu paskaksi liian monta kertaa, eikä se jaksa enää ikuista tallomista! On saatava hinnalla millä hyvänsä, niitä positiivisia ja hyviä kokemuksia elämään ja varmaa rauhaa jotta se sydän pääsisi parantumaan niistä kaikista huonoista kokemuksista... Ja niitä todellakin on paljon. !
Jos ajatellaan sellaisen ihmisen elämää joka on päässyt suht helpolla, sen vastoinkäymiset on nämä: Riidat perheenjäsenten tai ystävien kanssa (ne joko sit sovitaan tai ei), työhön ja kouluun liittyvät vastoin käymiset (aina ei voi onnistua ja olla paras), valittaminen siitä jos palkka ei riitäkkään johonkin yleelliseen juttuun mutta perus elämään kuitenkin riittää...
Näitä vastoinkäymisiä joutuu jokainen ihminen käymään elämässään läpi jossain vaiheessa !
Mutta joutuuko kaikki kokemaan... Mielisairaita ja päihdeongelmaisia vanhempia ja aika epätasapainoista lapsuutta sen seurauksena... Kiusaamista ja todellisena ihmisten sylkykuppina oloa... Sairastumista kiusaamisesta aiheutuneen stressin takia... Kaverin kuolemaa huumeisiin...
Ei tasantarkkaan joudu!!! Sen tiedän minä itsekin. :) ja nuo asiat koin vielä 0-16vuotiaana, eli mulla ei ollu ees samanlaista henkistä mahdollisuutta käsitellä niitä asioita ja selvitä niistä niin kuin aikuisella, niin ei ihme et mulla meni "vähän" kuuppa ja elämä sekaisin...................................................................................................
Mut nyt on vaan tärkeintä, miten tästä noustaan, miten tehdään paljon työtä näiden asioiden eteen. Miten paljon uskotaan hyvään. Koska ilman sitä minä en selviä, jos ihmiset ei kohtele mua loppuelämää perus ihmisarvoisesti, kukaan ei jaksa olla ylitse muiden loppuelämän ajan toisten ihmisten sylkykuppina olona...
Etenkin kun haluaa elämässä ihan muita asioita. Menestyä, tulla hyväksi kumppaniksi, äidiksi, pärjätä töissä ja niin edelleen !
Miksi minut on tähän asti rikottu niin pahasti, et multa on otettu mahdollisuudet pois tavalliseen ihmisarvoiseen elämään? Miksi minulla ei olisi oikeutta olla elämässä tavallisiin ihmisarvoihin kuuluvia asioita kuten hyvää parisuhdetta, ystäviä, lapsia, töitä, hyvää elämää...?
Miksi tälläiseltä "vitun huoralta" on esimerkiksi haluttu kieltää kokonaan romanttinen rakkaus????? Miksi, mitä niin pahaa minä olen lapsena tehnyt etten ansainnut/ansaitsisi tuollaista asiaa, olenko tehnyt tosiaan jotain niin pahaa mitä voisi verrata henkirikokseen?
Ehei.
Ei mene läpi. :)
Enkä mä rupea tulevaisuuden kumppanille rallattamaan mun menneisyyttä läpi, emmä näe syytä tai tarvetta sellaiseen. Jos minä haluan ihmisenä olla oikeasti jotain muuta kuin mitä olin menneisyydessä, miksi haluaisin muistuttaa siitä jatkuvasti muita ihmisiä???? Mikä logiikka sellaisessa hommassa olisi? Jos jonkun tehtävä on kertoa menneistä asioista miehelleni ja uusille ystävilleni, niin minulla, kerta haluan niin!, ei muilla. Pallon kuuluu olla minulla kun on kyse henkilökohtaisista asioista. Minkä takia joku toinen haluaisi mennyttä elämääni, kailottaa muille, ei kai siihen muuta syytä oo kuin että haluaa tahalleen satuttaa minua jostain syystä, vaikka en ois sanonu vuosiin tästä ihmisestä yhtäkään pahaa sanaa, katkera paskiainen silti mulle kahnaa, eikä pysty lopettamaan tuota sontaa???????????????????
Eikä se ikään vetoominen oo auttanu ennenkään, en näe syytä miksi auttaisi myöhemminkään? Ette edes tiedä välillä miten mun elämä tuntuu pään sisällä epätodelliselta painajaiselta! 11-15vuotiaana tehdyistä virheistä tuli niin iso soppa että ne on saattanu multa pilata koko loppuelämäksi maineen ja sitten kun ajattelet olevasi ihmisten ikuinen sylkykuppi, tulet saamaan ehkä joitakin ystäviä, mutta et ikinä miestä, parisuhdetta ja lapsia vaan ne hajoaa kerta toisensa jälkeen sun maineen takia ja jos yritätkin totutella ajatukseen siitä että eläisit koko loppuelämän ilman romanttista rakkautta ja äitiyttä... Se on helvetillinen tuomio. Joka kerta kun ajattelet sitä ajatusta, sun keskivartaloon pistää, ihan kuin sieluun iskisi veitsen!. Sitten itket, kun koet olevasi häkissä josta ei ole ulos pääsyä. Elämä on helvettiä maan päällä jos olet ihmisten sylkykuppina, mutta jos teet itsemurhan ja tuolla toisella puolella on elämää, tällöin tulet kuulemma palamaan kanssa helvetin liekeissä...! Eli minä tulen kärsimään aina siitä, etten osannut keskenkasvuisena lapsena ajatella ja tehdä oikein tiettyjä asioita.
Nyt kuitenkin pitäis keskittyä positiivisiin ajatuksiin ja siihen et kaikki on tällä hetkellä hyvin ja uskoa hyvään tulevaisuuteen, sitkeesti siihen et se elämä kantaa... <3<3<3 Toivottavasti tuossa kuitenkin onnistuin kuvailemaan miltä se pahimmillaan tuntuu elää rikottuna ihmisenä, oman pään sisäisessä vankilassa.
Ellinooraaa, moni ihminen on kokenut kovia, mutta on silti noussut. Näyt olevan nousemassa.
Minun vanhempani olivat väkivaltaisia ja aggressiivisia. Pahoinpitelivät lapsia julmasti. Selvästi mielisairaita. Sekä geneettinen perimä että pahoinpitely on tehnyt minuun tehtävänsä. Koko elämä on ollut syvää ahdistusta ja masennusta. Olen myös kuivilla oleva alkoholisti. Silti olen löytänyt suloisen vaimon ja perhe-elämän. Niin löydät sinäkin.
Vastoinkäymiset eivät varsinaisesti jalosta, mutta niistä oppii, mikä on tärkeää. Menneisyyttä ei voi, eikä tarvitse muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi suuntautua. Lukuisat ihmiset ovat aikuisina kertoneet lehdisäkin, miten heitä nuorena kiusattiin, mutta he ovat päässeet siitä yli.
Ihan tavallinen kiusaamisenaihe on huorittelu. Nuoret, jotka vielä etsivät puolisoa, pelkäävät toisia nuoria, koska kiusaaja uskoo voivansa vähentää toisen ja lisätä omaa menestymistänsä painamalla toista, huorittelemalla ja kertomalla takana mainetta pilaavia juttuja. Eihän se tosiasiassa onnistu, koska mahdolliset seurustelukumppanit pitävät juoruajia ja kiusaajia kartettavina roskakuskeina. Jatkossa osat vaihtuvat: kiusaajista tulee luusereita, jotka parhaassakin tapauksessa joutuvat tyytymään kaltaiseensa puolisoon, jos ylipäänsä löytävät puolisoa ollenkaan.
Aikuisuudessa koko aihepiiri tuntuu uskomattoman naurettavalta. Sellainenkin nainen, joka ei ole löytänyt omaansa, antaa vittua kelle miellyttää, milloin miellyttää, täysin miettimättä, onko se huoraamista. Koko käsite on siinä vaiheessa aivan absurdi, peruuttamattomasti absurdi. Ihmettelee vain, miten nuorena on ottanut sen ihan todesta ja miten toinen on voinut kiusata sillä toista.
Biologia opettaa, miten olemme samankaltaisia kuin muut eläimet, mutta kehittyneempiä. Tieteellisessä katsannossa ei ole mahdollista, että meistä kuoleman jälkeen jäisi jotakin. Uskonnollinenkin ajattelu on lukuunottamatta muutamia sekopäitä täysin luopunut helvettiajattelusta. Siis, jos jotakin on kuoleman jälkeen, se on vain rauhaa ja lepoa.
Menneisyyttä ei todellakaan tarvitse ruotia vaan saa vapaasti mennä tulevaisuuteen päin. Suurin osa ihmisistä ei rasita puolisoaan ikävillä asioilla. Monet sanovatkin, että menneet ovat menneitä. Eivät he vaadi puolisoaan kertomaan asioista, jotka eivät enää ole kohdalla.
Sinuakin on valoisa tulevaisuus odottamassa. Olet jo voiton puolella! :)