tuolla aikaisemmin oli tällainen juttu, joka minua kiinnosti, mutta siihen ei tullut oikeen kunnollista vastausta... sen jälkeen siitä ei ole puhuttu, joten pistänpä sen tähän uudestaan.
________________________
kun ja jos jonakin päivänä hamassa tulevaisuudessa kaikki olisivat saavuttaneet valaistumisen, eikö enää syntyisi ketään eikä mitään? kun kaikki ovat vapautuneet elämän ja kuoleman kiertokulusta...? miten se käytännössä käy? tuleeko viimeisistä jäljellä olevista steriilejä, eikö vain pysty saamaan jälkikasvua, vai syntyykö mahdolliset syntyvät kuolleina?
toinen kysymys. jos ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ilman että kaikki ovat ehtineet saavuttaa valaistumisen, joutuisivatko eläimet (jos niitä vain on) kärsimään samsarassa (oliko se tuo nimeltään) ilman mahdollisuutta syntyä myöhemmin ihmiseksi ja valaistua. pitäisikö ehkä odottaa että evoluution seurauksena syntyy laji joka pystyy ihmisen lailla valaistumaan? sitä ei välttämättä edes syntyisi...
________________________
kun ja jos jonakin päivänä hamassa tulevaisuudessa kaikki olisivat saavuttaneet valaistumisen, eikö enää syntyisi ketään eikä mitään? kun kaikki ovat vapautuneet elämän ja kuoleman kiertokulusta...? miten se käytännössä käy? tuleeko viimeisistä jäljellä olevista steriilejä, eikö vain pysty saamaan jälkikasvua, vai syntyykö mahdolliset syntyvät kuolleina?
toinen kysymys. jos ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ilman että kaikki ovat ehtineet saavuttaa valaistumisen, joutuisivatko eläimet (jos niitä vain on) kärsimään samsarassa (oliko se tuo nimeltään) ilman mahdollisuutta syntyä myöhemmin ihmiseksi ja valaistua. pitäisikö ehkä odottaa että evoluution seurauksena syntyy laji joka pystyy ihmisen lailla valaistumaan? sitä ei välttämättä edes syntyisi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heh heh... Miten muuten elämän kiertokulku ja jälleensyntymiset/karman lait etc. käsitetään buddhalaisuuden ja muiden itämaisten uskontojen syntysijoilla? Onko käsitteiden rinnastaminen maallisen elämän kiertokulkuun (ts. kirjaimellisesti ottaminen, konkretisointi ja kanonisoiminen) pelkästään länsimaisen tulkitsemisen myötä syntynyt ilmiö? Esimerkiksi kristinuskossahan tällainen perinne elää vielä hyvinkin vahvana.
Toiseen kysymykseen, mitä väliä on valaistumisella (tai jonkin sellaisen tilan saavuttamisella/tavoittelemisella), mikäli tietoisuus ei ole edes tarpeeksi korkealla tasolla synnyttääkseen toivoa paremmasta. Ehkä voisi ajatella, että jokin täysin refleksiensä varassa ja tässä hetkessä elävä eläin on jo tavallaan valaistunut?
Miksi ihmistä pitäisi edes ajatella jonakin evoluution huippuna/päätepisteenä? Vaikka jättäisimme huomiotta ehkä muualla maailmankaikkeudessa piilevän elämän, älykkyytemme ja tietoisuutemme tullee joka tapauksessa kehittymään vielä nykyisestä (viimeistään geenitekniikoiden tms. kypsyessä käyttökelpoisiksi).
Buddhalaisuus opettaa kaiken lakkaavan, sammuvan lopulta - niin käy myös buddhalaisuuden. Ja jokin alkaa alusta, jatkuvasti :)
Tämä sotii termodynamiikan II lakia vastaan. Kun systeemin entropia on kerran saavuttanut maksimiarvonsa, se ei siitä enää ikinä vähene eikä mitään synny spontaanisti. Eli kiertokulun kerran lakattua se ei enää milloinkaan ala alusta.
Jos sinussa oleva solu tajuaa että se ei ole erillinen olento vaan kiinteä osa sinua, niin lopettaako se jakaantumisen ja toimintansa?... Kun todella ymmärrät kuka sinä olet, niin saat näihin ja kaikkiin muihin kysymyksiin vastaukset.