Hei!
Haluaisin kuulla opettajien ja etenkin käsityönopettajien mietteitä epätoivoisesta oppilaasta tunnilla? Esim. kun käsitöissä oma työ ei suju (ainakaan omasta mielestä), se heitetään seinään ja huudetaan: "voi auttakaa nyt, ei tästä mitään tuu!"
Mitä sinä opettajana tällaisessa tilanteessa teet? Mitä ovat keinosi?
Tai onko kenties lukijoissa entisiä tämänkaltaisia oppilaita? Miten teidän opettajanne tilanteissa toimi?
Haluaisin kuulla opettajien ja etenkin käsityönopettajien mietteitä epätoivoisesta oppilaasta tunnilla? Esim. kun käsitöissä oma työ ei suju (ainakaan omasta mielestä), se heitetään seinään ja huudetaan: "voi auttakaa nyt, ei tästä mitään tuu!"
Mitä sinä opettajana tällaisessa tilanteessa teet? Mitä ovat keinosi?
Tai onko kenties lukijoissa entisiä tämänkaltaisia oppilaita? Miten teidän opettajanne tilanteissa toimi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helppo huudella näin katsomosta, mutta luulisin että se on aikuisen tehtävä valaa nuoreen uskoa omiin kykyihin. Olla sinnikäs ja periksiantamaton. Auttaa siinä mitä ei osata, kunhan selviytyjä on lapsi itse. Siis: rauhoita tilanne ja palauta usko itseensä. Ja muuten vaikka ei ihan näin räikeänä, mutta samaa me aikuiset teemme työelämässä kaiken aikaa.
Opettajani huusi ja menetti hermonsa.. Lopulta silppusin työn sen silmien edessä niin se suuttui niin että muistan vieläkin kuinka sylki naamaan lensi ja paskat valui housuun!
Minulla meni aina väkisin lanka solmuun virkatessa. Kerran tuli niin tiukka solmu, että en saanut sitä millään ilveellä auki. Opettaja suivaantui solmuuni, leikkasi sen saksilla irti. Hän ojensi sen minulle ja sanoi, että minun on selvitettävä se solmu kotona. No kotona sitten itkua vääntäen äidin kanssa koetettiin avata solmua, mutta eihän siitä mitään tullut ja häveten kerroin opettajalle ettei äitikään saanut solmua auki.