Heittäkää arkulle varoen multaa, siellä on ukki, siellä on kultaa.
Tuo "kultaa"-sana jotenkin minusta on liian hieno liian voimakas, ihmisestä, yhdestäkään ihmisestä.
Anteeks, mutta näin koen.
Tuo "kultaa"-sana jotenkin minusta on liian hieno liian voimakas, ihmisestä, yhdestäkään ihmisestä.
Anteeks, mutta näin koen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kornein muistovärssy jonka tiedän.
samat sanat!
Koe rauhassa.
Sitähän etsit.
H.
Kuka kokee mitenkin ,joillekkin jotkin on asioita mitkä pysyy ja paranee kuin viili mainos aikanaan.
Sellanen pysyvä asia on kuoleman eres hiljeneminen .
Kun seisot sulle rakkaan ihmisen ruumiin vieressä tai tartut arkun kantoliinaan ,mielessä pyörii kaikenlaista.
Itte voin sanoa et yhtään ei ylisanat tuntuneet korneilta .
Samaa mieltä olen koti-kiusatun kanssa.
Kiva nährä tuttu nikki pitkästä aikaa, komeesti laitetaan kynttä ketoon.
Päätaloa lainatakseni
Ajattelen samoin kuin koti-kiusattu, kun läheinen saatetaan hautaan, mikään ylisana ei tunnu kornilta. Silloin ei ole tilaa ivalle ja kritiikille, voimat menee tilanteesta selviämiseen.
Kun saattaa lapsensa hautaan ei mitkään sanat riitä. Kornius on kaukana ajatuksista, kunhan selviää jotenkin.
Höpsistä höö, kulta on mielestäni hellittelysana.
Eipä ole yhtään kornia.
Lämmin hellittelysana "kultaseni" joutaisi roskikseen jos noin pilkuntarkkaan sanat miettisi.
Ukki, vaari, pappa on monelle lapselle tosi rakas aikuinen, miksei kun jäähyväisiä jätetään voisi tuoda asiaa ilmi. Jos lapsi on tuolloin jo ikuinen ei lämminsuhde ukkiin, vaariin, pappaan ole mihinkään kadonnut.
painovirhepaholainen, Jos lapsi on tuolloin jo aikuinen...fiksu aikuinen olisi sen ilman korjaustakin huomannut.
Sittenhän koet, joku voi kokea toisin.
Hautajaisissa puhutaan niin paljon pachaa, ettei toinen tosikaan.
Ainakin he, jotka eivät ole koskaan kuolleen eläessä paljon hänen elämässään olleet, itkeä tihuttaavat, hienot värssyt ja suuret puheet.
Variksen kyyneleitä. Paremminkin kyyn eleitä.
Ja joku voi olla ikuinen kyy-nikko hapannaama, jolle maaimassa ei ole mitään hyvää eikä kaunista, kurja kohtalo, sanoisinko.
Olisikos tämä enemmän nyky-aikaa?
"Älä ravista ruukkua rajusti
pappa helposti eläissään oksensi"
Aloitus on aika ilkeä lapsia kohtaan.
Heillehän tuo muisto-lause on luotu.
Väistähän jo, k-kk
Edes hetkeksi.
Minäkin haluan halia sasusta.
On se kumma miten jotkut tunteet tarrautuvat.
H.
hunksz
Vanha on aloitus, vaan arvaan etteivät tunteesi ole laimentuneet.
Kerronko terveisiä?
Olen pahoillani puolestasi jos sinulla ei ole yhtään läheistä joiden arkun vieressä voisit noin sanoa. Itselläni on monta ystävää ja sukulaista jotka ovat minulle jopa kultaakin kalliimpia.
Juuri rakkaan poikani saatelleena, voin sanoa, kultaa siellä on.
Poikani oli 7-vuotis, kun appeni kuoli. Poika oli apelle kaikki kaikessa. Silloin tuota värssyä käytimme muodossa.
Hiljaa, hiljaa heittäkää multaa, siellä on vaari, siellä on kultaa.
Tuo kuvasi hyvin heidän suhdettaan ja minusta värssy on kaunis.
alotukseen:
Minusta ei olleenkaa ole väärin sanoa että
" siellä on kultaa "
moni ukki,,,,
moni mummi,,,
on maailman rakkain ihminen muistoineen elämän loppuun asti ,
niin minullekki omat vanhemmat ja isovanhemmat,
he elävät edelleen sielussani elävänä,
vaikka kohta itte olen jo vanhempi kuin he silloin kun he kuolivat pois,
sanompa totuuden_
en ikinä olisi elämssäni selviytyny maailman " myrskyistä "
ilman noitten rakkaitteni muistoja ja antamiaan ohjeita elämän varrelle,
suurin niistä oli rakkaus, ja JUMALAN sana,,,, totuus,
kaikessa elämän käänteissä,
aivan kaikessa,,,,
maailma ei ikinä horju, kun luottaa totuuteen ja jumalan sanaan,
tämän oppetti mun rakas mummoni jo paljon enen kuolemaansa,
koko lapsuuden sai onnekseni juosta heidän helmoisaan ,
olimme lähinaapureita joten pellon yli juostuani olin aina myös mummolassa.
Minulla värssystä tulee vain mieleen Kummelilausahdus: Meillä on pa, meillä on bussi, niit ei meiltä kukaan vie :D
En puhu kuolleille enkä eläville sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, sellaista mitä en tunne. Kerron avoimesti tunteeni läheisilleni, he antavat minulle ison osan elämänsisältöä. Isän seppelnauhaan laitoin;... kuuluit suurten suomalaisten joukkoon, eikä ollut ylilause. Sodat käyneenä ja ison perheen hoitaneena ne sanat hänelle kuuluivat. Itse kasvoin rakkaudessa ihan riittävän hyväksi ihmiseksi. Kyllä siellä arkussa oli kultaa.
Lastenlapset saattavat kuvitella ukin lähes yli-ihmiseksi ja mikä ettei hän oli kuin toinen mies heidän kanssa. Minun kokemukseni hänen lapsena on aivan toinen. Hän oli kuin jokin feodaaliajan herra, jonka mielipide oli ainoa oikea, kuri oli kova ja lapsiaan halveksuva, meistä ei koskaan tulisi hänen laistaan "menestyjää". Vaikka kuinka yritti ja jopa menestyi hän halveksui saavutuksia. Ei kovin kummoisia muistosanoja riittänyt minulta.
Arkussa saattaa olla ukki ja muutama kultahammas suussa, mikä tietysti harmittaa tässä vaiheessa perillisiä. Olisi pitänyt sitenkin ottaa ne kultahampaat pois heti silloin kun ukki vielä istui hengettömänä kiikkutuolissa suu ammolaan.
memoriis, ihan kuin vastaisit minun kirjoitukseeni. Minun isäni ei ollut ns. menestyjä yhteiskunnallisesti. Eikä feodaaliajan herra, vaan rauhallinen, meitä rakastava.
jalomettallinen.ukki, Olen luullut ja kuullut että kultahampaat otetaan pois kuoleman jälkeen. Olenkohan sitten väärässä?