Minulla on ollut jo pitkään kliinisen masennuksen "tavallisia" oireita, mutta myös sellaista mikä vähän hämentää. Haluaisin tietää, onkohan myös tällainen tyypillistä kliinisessä masennuksessa:
-Ärtymys/turhautununeisuus/ahdistus, surullisuus ja jonkinlainen "parempi olo" vaihtelevat ja tulevat ikään kuin sykleittäin?
- Olo voi välillä helpottaa ja mieliala nousta suht runsaastikin ilman varsinaista syytä (kuitenkaan motivaatio ei nouse joten asioita ei saa tehdyksi, eli kyse ei ole maniasta)?
- Kun olo on parempi (ei ole enää niin ahdistunut, masentunut ja sumea olo), alan ajatella ettei minulla mitään masennusta ole vaan olen vain laiska ja käytän masennusta/ahdistusta tekosyynä sille miksen saa mitään aikaan (kuitenkin minulla siis ollut voimakkaitakin, elämää todella paljon haittaavia ja ulkoisestikin havaittavia masennukseen ja ahdistukseen oireita pidemmän aikaa)?
Itselläni tosiaan nämä olotilat vaihtelevat (tuntien, päivien, enintään n. viikon jaksoissa). Nyt ollut jo ehkä melkein viikon parempi olo, mutta kuitenkaan en saa sen enempää aikaan kuin aiemminkaan.
Minun on pitänyt jo jonkin aikaa hakea apua masennukseen ja ahdistukseen, mutten ole saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta. Kun olin jo päättänyt mennä, olo "kohenikin" ja tuntuu ettei minulla ole enää mitään oikeaa syytä mennä apua hakemaan (kun ei ole "akuutti vaihe" päällä). Kuitenkin olen ihan yhtä jumissa kuin ennenkin enkä saa koulujuttuja hoidettua enkä oikein muutakaan.. Jos olisi paha masennus-/ahdistusvaihe päällä, olisi helpompi mennä siitä puhumaan, nyt tuntuu vaan entistä vaikeammalta kun niitä oireita ei ole nyt niin voimakkaasti. Kuuluuko tämä tällainenkin masennukseen? Oletteko muut kokeneet tällaista?
-Ärtymys/turhautununeisuus/ahdistus, surullisuus ja jonkinlainen "parempi olo" vaihtelevat ja tulevat ikään kuin sykleittäin?
- Olo voi välillä helpottaa ja mieliala nousta suht runsaastikin ilman varsinaista syytä (kuitenkaan motivaatio ei nouse joten asioita ei saa tehdyksi, eli kyse ei ole maniasta)?
- Kun olo on parempi (ei ole enää niin ahdistunut, masentunut ja sumea olo), alan ajatella ettei minulla mitään masennusta ole vaan olen vain laiska ja käytän masennusta/ahdistusta tekosyynä sille miksen saa mitään aikaan (kuitenkin minulla siis ollut voimakkaitakin, elämää todella paljon haittaavia ja ulkoisestikin havaittavia masennukseen ja ahdistukseen oireita pidemmän aikaa)?
Itselläni tosiaan nämä olotilat vaihtelevat (tuntien, päivien, enintään n. viikon jaksoissa). Nyt ollut jo ehkä melkein viikon parempi olo, mutta kuitenkaan en saa sen enempää aikaan kuin aiemminkaan.
Minun on pitänyt jo jonkin aikaa hakea apua masennukseen ja ahdistukseen, mutten ole saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta. Kun olin jo päättänyt mennä, olo "kohenikin" ja tuntuu ettei minulla ole enää mitään oikeaa syytä mennä apua hakemaan (kun ei ole "akuutti vaihe" päällä). Kuitenkin olen ihan yhtä jumissa kuin ennenkin enkä saa koulujuttuja hoidettua enkä oikein muutakaan.. Jos olisi paha masennus-/ahdistusvaihe päällä, olisi helpompi mennä siitä puhumaan, nyt tuntuu vaan entistä vaikeammalta kun niitä oireita ei ole nyt niin voimakkaasti. Kuuluuko tämä tällainenkin masennukseen? Oletteko muut kokeneet tällaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.bipoinfo.fi/
Voisi olla tällaista.
Vaikea uskoa että olisi tuo, oireet ei oikein täsmää kuitenkaan.
Mielestäni sinun kannattaisi mennä lääkärille tai koulupsykologille tms. juttelemaan olostasi. Ei haittaa, vaikka sinulla ei silloin olisikaan pahin vaihe päällä. Silloin voisi jopa olla helpompi jäsentää asiasi.
Tänne kirjoittaminen on niitä huonoimpia vaihtoehtoja, Täällä on paljon outoja tyyppejä, jotka pitävät toisten mollaamisesta.
Jos sinua onnistaa, löydät hyvän lääkärin tai hoitajan. Älä anna periksi. Koita olla myös armollinen itsellesi ja yritä tehdä asioita, joista tulee hyvä olo. Masennukselle on mielestäni tyypillistä, että olo vaihtelee. Joskus on onneksi parempia aikoja tai hetkiä. Ärtymyt voi johtua siitä, ettei jaksaisi vastata kaikkiin elämän asettamiin vaatimuksiin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Joillain saattaa olla tasaista paskaa, joillain taasen vaihtelevaa. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. On päiviä, että vain makaan, on päiviä että saan pakotettua itseni tekemään asioita. On myös joitain harvoja päiviä kun iloitsen jopa asuntoni siivoamisesta. Nopeasti kuitenkin uuvun ja palaudun ilottomaksi itsekseni.
Silloin kun on hyvä olo niin toki sitä kyseenalaistaa oman sairautensa, ja oikeastaan halveksii itseään kun on vegetoinut niin pitkään. Tässä mun neuvo: pidä päiväkirjaa. Se voi olla taulukko johon merkkailet numeroita, se voi olla vapaamuotoinen teksti jossa kerrot tuntemuksista parin viikon jaksolla. Käytte sitten psykiatrin kanssa sen läpi. Jos on pätevä lääkäri, niin osaa se kysellä itsekin.
Kyllä, se kuuluu oman kokemukseni mukaan juuri masennuksen oireisiin .