Onko teillä kokemuksia avohuollon sijoituksesta? Miten sijoitusaika on mennyt? Onko sijoituksesta ollut haluttua apua? Kuinka pitkään avaohuollon sijoitusta jatkettiin? Meillä murkku, nuori mies, on lähdössä perhekotiin "rauhoittumaan" joksikin aikaa.
avohuollon sijoitus
Äiti, väsyneenä
81522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
16v tyttöni on ollut nk. pikahuostaanotossa joka on 14vrk, ja jatkoajan eli max. 30vrk nuorisokodissa myös rauhoittumassa. Syynä jatkuva poissaolo kotoa. Lain mukaan tuota ei jatketa pitempää aikaa jos ei ole mitään painavaa syytä.
Seuraavan karkaamisen jälkeen ei pääse kotiin ennen 18v ikää. Näin meillä, eli varsinaisesta sijoituksesta ei (ainakaan vielä) ole kokemusta, mutta tämä nuorisokotiaika on muutoin ollut onnellista aikaa, verrattuna kotona olemiseen. Jopa tyttöni on itse sanonut että siitä on ollut hyötyä.
Noita yökuppaamisia on ollut meilläkin, mutta myös kuvioissa on mukana huumeita, rikoksia ja väkivaltaista käyttäytymistä. Toivon, että meillä olisi myös hyötyä tuosta sijoitusajasta.
ja mitä olen tuttujen juttuja kuullut, perhekotiin sijoituksesta on ollut monellekin iso hyöty. Toivottavasti myös teille, ja jaksamista sinulle. Äitinä ei taida suurempaa epäonnistumisen tunnetta tulla vastaan ennenkuin on kokenut tämän ruljanssin, joten muista pitää huolta myös itsestäsi. Kait se aurinko vielä joskus paistaa risukasaankin :)
etenkin jouluna varmaan on raskasta tuollaisten asioiden kanssa. Voimia ja jaksamista teille kaikille ;) Ja aivan varmasti aurinko paistaa, se on vain välillä pilven takana ;)
Olen työnpuolesta tekemisissä nuorisokodin kanssa. (en ole sossu)
Olen huomannut, että siitä on ollut apua hyvin monelle. Siellä olemista jatketaan yleensä niin kauan kuin on tarpeen. Usein vain vanhemmat ja sossut kiirehtivät kotiutuksessa, niin että nuori palaa taas samaan kaveripiiriin liian pian ja lähtee sitten samoja polkuja taas.
Usein nuori huomaa kodin arvon vasta, kun joutuu sieltä pois. Nuorisokodissa on monia aikuisia, jotka käyvät kotona välillä lepäämässä ja jaksavat sitten aivan erilailla, kuin perheessä vanhemmat.
Jos on itsellä tunne, ettei jaksa, kannattaa hakea apua mielummin liian ennen, kuin liian myöhään. Sehän vain on ongelma, että niitä paikkoja ei riitä kaikille tarvitsijoille.
Jaksamisia jokaiselle, joka painiskelee murrosikäisten kanssa!
kun olin ihan pikkiriikkinen pieni tytöntyllerö, päätti äiti, että nyt ei jaksa enää.. menimme sijaishuoltoon, ja tässä sitä nyt 19 vuotiaana kirjoitan adoptio takana, että ei sitten äiti enää ikinä takaisin huolinutkaan. en tunne minkään laista katkeruutta tms. ja olen täysin normaali nuori aikuinen, mutta esimerkkinä..
Haluaisin mielenkiinnosta kuulla, missä menee raja kun murkku lähtee "rauhoittumaan".
Eli mitä kaikkea pitää tapahtua kun vanhempien mitta tulee täyteen? Sitä vaan, että jos ja kun itselleen tulee mitta täyteen murkun toilailuja..
Vaikea sitä rajaa on määritellä, eiköhän se ole jokaisella perheellä hieman erilainen. Kuitenkin sanotaan, että mitä varhaisemmassa vaiheessa pystytään puuttumaan sitä, sitä paremmat mahdollisuudet on vaikuttaa.
Aika paljon on meillä ehtinyt tapahtumaan viimeisen vuoden aikana. Viimeisinä niitteinä oli auton varastamisyritys (ei varmaan ollut ensimmäinen kerta) ja huumeiden kanssa tolskailu. Sen jälkeen, kun sijoitusta lähdettiin vaatimaan taas (oli jo pyydetty apua aikaisemminkin useita kertoja) ja tehty päätös, että lapsi tosiaan lähtee rauhoittumaan, olemme vain saaneet vahvistusta päätöksen oikeellisuudelle. Rikoshistoriaa ei ole vielä ehtinyt paljoa kertymään (suurin osahan ei tule ikinä ilmi), mutta kaveriporukka on vahvasti viemässä kohti rikollista uraa ja huumeidenvakikäyttäjäksi. Kaveriporukassa on varmaan nuoria, jotka tarvitsisvat oikeasti vieläkin enemmän apua.
Äidin sydän on murtunut, kun lapsi ei ole kotona, mutta päätös on tehty lapsen parhaaksi, ei äidin, isän taikka muiden sisaruksien.