Olen 17v tyttö ja olen mennyt ihastumaan hoitavaan lääkäriini. Olen tuntenut kyseisen naisen noin 3v. Sairastan kroonista korvakäytävien tulehdusta ja tämä lääkäri on ollut kuviossa mukana alusta alkaen. Tiedän kyllä, että ei meistä mitään tule. Olisiko kellään vinkkejä että miten unohdan hänet?
Ihastunut lääkäriin...
lääkäriin_ihastunut_17v
9278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joskus muinoin kun nettiä ei vielä ollut eikä varsinkaan kaikkien ulottuvilla, nämä asiat hoidettiin seuraavasti. Kirjoitettiin päiväkirjaan tunteita ylös, kuunneltiin rakkauslauluja ja kuviteltiin kaikkea hassua päässä. Tätä jatkettiin kunnes aika menee eteenpäin ja huomaa että se kuviksenmaikka onkin ihan hottista kamaa. Sitten otetaan päiväkirja ja kasettisoitin ja päiväunelmoinnit jne
Nuorena kuuluukin ihastua monenlaisiin ihimisiin, yleensä ne on hiukan ellei paljonkin auktoriteettisessa asemassa olevia aikuisia. Nämä tunteet on niitä harjoitustunteita, jolloin ihimistaimen olisi hyvä oppia mille tuntuu ihastuminen, miten käsitellä sitä asiaa jne. Tarkoitus ei, niin kuin olet onneksi ymmärtänyt, olekkaan saada tätä ihastusta vaan turvallisesti kokea tunteita toista ihmistä kohtaan.
Tämä vaihe siis on kasvattava, se miten pääset yli noista tunteistasi ei ole se juttu. Vaan se että opit elämään itsesi ja tunteidesi kanssa, oli ne sitten hyviä tai huonoja.
Minun vinkkini on päiväkirja kasettisoitin ja ihania päiväunelmointia.
En harjoittele tunteitani. Olen aina ennen ihastunut omanikäisiini tai pari vuotta vanhempiin. En tiedä mikä on vinossa, kun nyt ihastuin niin paljon vanhempaan. Ja en aio kirjoittaa päiväkirjaa, sillä jos se päätyy vääriin käsiin niin se on minun loppuni. Kukaan ei saa saada tietää.
Eikös se ole ihan se ja sama ihastuuko saman ikäiseen, hiukan vanhempaan tai reilusti vanhempaan. Ihastuminen kuin ihastuminen. Miten olet toiminut silloin kun olet ollut ihastunut omanikäisiisi? Eikös se ole aivan sama asia silloinkin eli toimi kuten olisit ihastunut samanikäisiisi. Et ole mitenkään sairas päästäsi jos ihastut ikäistäsi reilusti vanhempaan. Sellaista tapahtuu ihan aikuisiälläkin ja se on normaalia. On aivan normaalia ihastua myös ei-omanikäisiin. Ei ole mitään sääntöä tai kaavaa, että pitäisi ihastua vain samanikäisiin kuin itse. Voi olla, että vanhempana myöskin ihastut muihin kuin samanikäisiisi ja se on täysin normaalia se. Ei silloinkaan ole kyseessä mikään tunteiden harjoittelu tms. Miksi siis nytkään?
Muille kirjoittelijoille, ihan typerää tuollainen ihastumisen tunteiden vähättely ja lyttääminen. Ihastumista ja rakstumista tapahtuu nuorempana ja vanhempana, ei se ole yhtään sen vähempiarvoista jo ihastuu nuorena.
"Kukaan ei saa saada tietää" Tiedänhän minäkin ?
missä tunteita on vähätelty? Minä sanoin että on normaalia ihastua ja kuten ap itsekkin ymmärsi ettei aina tarvi toimia siksi että tuntee jotain, on hyvä merkki siitä että osaa jo käsitellä erilaisia ihastumisia.
Ei tässä kukaan vähättele.
Täällä netissä olen kuitenkin nimetön. Et voi tietää kuka olen.
"Nuorena kuuluukin ihastua monenlaisiin ihimisiin, yleensä ne on hiukan ellei paljonkin auktoriteettisessa asemassa olevia aikuisia. Nämä tunteet on niitä harjoitustunteita, jolloin ihimistaimen olisi hyvä oppia mille tuntuu ihastuminen, miten käsitellä sitä asiaa jne. Tarkoitus ei, niin kuin olet onneksi ymmärtänyt, olekkaan saada tätä ihastusta vaan turvallisesti kokea tunteita toista ihmistä kohtaan."
Tämä jos mikä on vähättelyä nuorten tunteita kohtaan. Sinun tekstisi mukaan nuoren tunteet ovat vain harjoittelua ja ne pitää vain pitää itsellään, mutta tehdä ei pidä mitään tunteidensa takia. Rivien välistä voi lukea, että nuorten tunteet ovat sinun mielestäsi "vain harjoittelua" joidenka kanssa ei tarvitse eikä edes missään nimessä pidä tehdä yhtikäs mitään. Näin ollen ikään kuin nuorten tunteet ovat ikään kuin vähempiarvoisia ja niille ei pidä tehdä mitään.
Tiedätkös, moni nuori on jo seurustellut 17-vuotiaana ja jopa nuorempana, kenties se elämän suurin rakkauskin on voinut löytyä jo nuorena. Vaikka sinä fault tuskin olet nuorena kenenkään kanssa seurustellut tai tuskin olet koskaan edes nuorena kunnolla ja rajusti rakastunut, niin se ei tarkoita, että jollakin toisella ei voisi olla toisin. Jotkut ovat löytäneet sen elämänsä rakkauden jo hyvin nuorena, jotkut jopa leikkineet samalla hiekkalaatikolla, käyneet saman riparin, menneet samaan lukioon jne, menneet naimisiin ja olleet yhdessä 20-30 vuotta. Tämä toki kuulostaa sinun mielestäsi todella uskomattomalta, ehkä olet kenties ollut ikäistäsi epäkypsempi itse ja kuvittelet, että kaikki muutkin ovat olleet samanlaisia kuin sinä, anteeksi nyt vain, mutta hiukkasen jälkeenjääneitä oman ikäisistänsä. Ehkä vielä 17-vuotiaana sinä olet leikkinyt barbeilla/autoilla, pelannut pleikkaa ja lukenut Aku Ankkaa kun toiset ovat lukeneet aikuisten kirjoja ja kirjoittaneet ylioppilaskirjoituksissa aikuisen tavoin laajoja kirjoitelmia yleismaalmallisista polttavista aiheista. Kenties sinä vielä nelikymppisenäkin leikit pikkuautoilla, pelaat pleikkaa ja luet nuorten lehtiä, pukeudut murkkuikäisen tavoin kun taas muut ovat ihan aikuisia.
Toki 17-vuotiaita nuoria on hieman joka lähtöön, toiset ovat henkisesti siellä 10-vuotiaan tasolla, toiset yli parikymppisen tasolla. Ehkä toiset ovat niitä curling lapsia, joiden äitykät ovat pitäneet visusti pumpulissa etteivät vaan kasvaisi koskaan aikuisiksi. Jos sinä olet viettänyt nuoruutesi jämähtämällä lapsuuteen ja kokenut rajun ensirakkautesi ja ensisuudelmasi vasta päälle neli-viisikymppisenä, se ei tarkoita, että kaikilla se olisi niin. Joskus tuntuu kirjoituksiasi lukiessa, että et vieläkään ole kokenut sitä aitoa, todella mullistavaa rakkautta.
olen sitä mieltä että rakkaus, ihastuminen jalostuu kokemuksen ja iän myötä. Kun oppii elämästä, itsestä jne enemmän. Oppii erottamaan itsessään olevia tunteita paremmin ja käsittämään mitkä tunteet kannattaa viedä eteenpäin ja mitkä jättää vain kutkuttavaksi tunteeksi vatsanpohjaan.
Ap minun mielestä on kypsä ajatuksessaan ettei tätä ihastusta lääkäriinsä kannata viedä ajatusta pidemmälle.
Siksi käytin sanaa harjoitustunteita, en vähätelläkseni koska jokainen tunne on hyväksi ja opettaa itselle itsestä paljon.
Se on totta että mä en ole mennyt normisti tätä kuviota, mä en ollut kiinnostunut mistään romanttisesta rakkaudesta kuin vasta parikymppisenä. Mä en ole ikinä mennyt sen mukaan mitä minulta odotetaan tai pitäisi olla. Mut on kasvatettu kuuntelemaan sydäntä, olemaan rohkeasti oma itseni vaikka paine ympärillä saattaisi vaatia muuta, toimimaan vain kun itse sille tuntuu ja sen sellaista.
Ehkä mä en siksi siten täysin ymmärrä miksi 17v pitäisi toimia jotenkin ihastuksessaan aikuiseen lääkäriinsä. Koska mulla tuota vaihetta ei ollut. Oma ihastukseni siihen aikaan oli urheilu ja sen kanssa kyllä sai edetä ihan tunteiden mukaan.
Se on hyvä että sinä et sorru vähättelyyn, siksi otankin sinun tuomiosi siitä että vähättelisin ap:n tunteita ihan hymyllä vastaan.
Nyt menen Akun pariin.
Pyydätkö häntä sormettamaan sinua, sitten kun hän vastaa, että mitä, sanot vain, että sometusta tarkoitin, en sormetusta. Sillä se ohi menee.