Äideistä pahin

Narsistiäidin perhe voi huonosti, kaikki paha ja huono johtuu narsistiäidin toimista, hän on kuin perheen syöpä joka heikentää perhettä. Narsistiäidiltä sanoo että kaikki perheessä aina hyvin, koska ongelmien myöntäminen tarkoittaisi sitä, että narsistiäiti tunnustaisi siinä samalla ettei osaa, eikä kykene edes omaa perhettään hoitamaan. Ja suurin ongelma perheessä on hän itse. Narsistiäiti on ilkein, pahin ja välinpitämättömin eikä tunne minkäänlaista empatiaa omaa perhettään kohtaan, mutta perheen ulkopuolelle hän on teatterimaisen empaattinen, juoksee kaikkia auttamassa, leipoo, siivoaa mutta ei siinäkään kyllä auta köyhiä, vaan osaa aina valita varakkaammat ja 'paremmat' ihmiset apunsa kohteeksi. Nämä saavat narsistiäidiltä siinä 'extraa' vaikka kaikkea heillä olisi jo muutenkin yltäkyllin. Narsistiäidillä on ylimääräistä aikaa koska sitähän jää, kun oman perheen asiat ovat aina olevinaan automaattisesti hyvin, eikä mitään tarvitse tehdä. Voi keskittyä tekemään vain perheen ulkopuolelle. Sitten narsistiäiti sanoo kuinka kaikki ulkopuoliset ihmiset häntä sanovat hyväksi ja oma perhe on kiittämätön. Narsistiäiti ei osaa antaa perheelleen oikeasti mitään, ainoa apu minkä hän osaa antaa on aina jokin mitätön teko, vaikka paistaa pullaa perheelleen.

Narsistiäiti esiintyy kuin marttyyri ja ristiinnaulittu, joka sanoo että hän on kotona vain piika, mutta todellisuudessa hän juoksee enemmän perheen ulkopuolella piikomassa ja siirtää sen toiminnan kuin se olisi tapahtunut oman perheen sisällä. Perhe pitäisi narsistiäitiä äitinä, mutta hän itse tarkoituksella vetää kärsivän roolin ylleen ja sanoo olevansa vain piika. Se on vain narsistiäidiltä mustamaalaamista, ilkeyttä ja kiusantekoa omaa perhettään kohtaan. Ehkä narsistiäiti haluasi vaihtaa itselleen uuden perheen, jossa olisi valmiina jonkin toisen oikein kasvattamat lapset ja muutenkin perusasiat oikeasti hyvin. Hän jättäisi entisen perheensä ja lapset koska hänestä ei ole oikeasti äidiksi, eikä hänellä ole ollut koskaan minkäänlaista vastuuta siitä. Perhe on kasvanut kuin 'villinä' kukin perheenjäsen on joutunut selviytymään keinolla millä hyvänsä koska oikeasti edes perusasioita ei ole kunnolla hoidettu. Mutta valmiiksi hyvään perheeseen narsistiäiti voisi asettua äidiksi ja esittää kaikille teatteria että se uusioperhe olisi hänen itsensä kasvattamansa perhe.

Ongelmat narsistiäiti lakaisee maton alle, joten millekään ei siten tarvitse koskaan oikeasti tehdä mitään, eletään vain kuin elämä olisi teatteriesitys. Hän jättää huomioitta kaikki ne asiat, jotka vaatisivat toimenpiteitä ja ajattelee että kaikki menee yksikseen kohdilleen. Ei narsistisen äidin perheessä asiat menevätkin luonnostaan oikein, narsistiäidin perheessä ne eivät mene, koska narsistiäiti ei ole luonnollinen ja normaali, vaan päinvastoin, epäluonnollinen ja epänormaali. Narsistiäiti myöntelee omalle perheelleen kun ulkopuolisia on läsnä, mutta kieltelee heti kun ulkopuoliset eivät ole näkemässä.

Narsistiäiti on olevinaan suotuisa kaikelle uudelle kun muut, ulkopuoliset näkevät. Vain oma perhe tietää että hän ei anna minkään asian uudistua tai tulla paremmaksi, koska se olisi samaa kuin hänen eduistaan lähtisi jotakin tärkeää pois. Narsistiäiti laittaa lapsensa kouluun, mielellään opiskelemaan jotain sellaista, joka olisi hänelle eduksi jos lapsi olisi myöhemmin siinä ammatissa. Lapsi laitetaan kouluun ja narsistiäiti hoputtaa ja käskee lukemaan tajuamatta, että se ei ole edes lapsen halu opiskella kyseistä alaa vaan hänen. Narsistiäiti odottaa että koulusta sitten putkahtaa esiin hänelle kunniaa tuovassa ammatissa oleva lapsi. Jos lapsi ei olekaan pärjännyt, koska kaikki on ollut pakkopullaa, äidin haavetta, hän hylkääkin lapsensa ja yrittää etsiä tilalle jonkin toisen äidin kasvattamaa lasta joka on omissa opinnoissaan onnistunut. Narsistiäiti vääntää väkisin omalle lapselleen epäonnistumisen ja sitten seuraa aina hylkääminen. Normaaliäiti on kuunnellut lastakin mitä hän haluaa ja ajattelee, siksi lapsi on onnistunut.

Narsistiäiti ajattelee että oma lapsi olisi huonompi, hän luulee että kaikki ovat kasvattaneet lapsensa kuin pakolla ja manipuloiden ja vain äidille jotakin etuja saavuttaen, äidin haaveita toteuttaen. Muiden lapset ovat siinä onnistuneet, hänen lapsensa ei, lapsi on siten huonompi kuin muiden lapset. Narsistiäiti ei näe että normaalit äidit ovat onnellisia lapsen puolesta, eivätkä pelkästään itsensä puolesta, niin että lapsella on nyt äidille kunniaa tuova ammatti jolla on kiva kerskailla.

Tarkkaa on analysointi. Murkkuikäisillä tytöillä lienee rankempi itsenäistymisvaihe kuin pojilla. Nuorten on mahdollista saada terveyspalveluiden välityksellä ammattiauttajien apua jotta voivat löytää välineitä ja tapaa rakentaa omaa yksilöllistä identiteetiään. Kasvukipujen myötä se napanuora äitiinkin katkeaa ja vapaus vastuineen omaan elämään avautuu. Joku onkin todennut että mitä vaikeampi on ollut murrosikä sitä vahvempi ja itsenäisempi ihmisestä tulee. Ja ehkä sitten myöhemmin elämän varrella löytyy ymmärrystä sitä puutteellista äitiäkin kohtaan...

Kävikö sinun äitisi tekemässä töitä ulkopuolisille, ja sinä tunsit itsesi hylätyksi? Ihan normaalia reagointia lapselta. Sinä jouduit jakamaan äitisi muiden kanssa.
Mutta nyt sinä olet aikuinen. Kaikkein paras teko itsellesi olisi, jos eläisit tuon katkeruuden ja vihantunteen läpi, ja sitten vähitellen päästäisit irti. Vaikka ''narsistiäiti'' olisi ollut kuinka hirveä tahansa, jossain vaiheessa aikuisuutta vastuu elämästä siirtyy itselle. Kukaan ei voi kieltää huonoja lapsuudenkokemuksia eikä vähätellä niitä, mutta on tärkeä ja suuri asia kun voi ottaa ohjat omiin käsiin omassa elämässä. Tämä sääntö - ja mahdollisuus - pätee meihin kaikkiin.
Sillä eikö ole niin, että jos et päästä tuosta katkeruudesta irti, ''narsistiäiti'' määrittelee sinun elämääsi ehkä kuolemaasi asti? Jäät siis lapsuutesi vangiksi ja suret ja vihaat vielä kuolinvuoteellasi.

Miksi pitää ymmärtää ja ymmärtää äitiään, jota ei kiinnosta ymmärtää lastaan, ja joka ei halua tulla ymmärretyksi?
Miksi aina vain pitää kasvaa ymmärtämään äitiään ?
Itsenäistyäkin pitää ymmärtääkseen äitiään paremmin ?
Eikö ikinä mitään muuta ?

Kiitos Witnesses
Pari vuotta sitten tajusin kaksoisveljeni olevan narsisti. Meni kuitenkin 8 kk seuraavaan kesään, että ymmärsin äitini olleen pääpahis. Äitini oli aivan tekstisi mukainen. Ymmärrykseni narsisteista on lisääntynyt, joten siksi on helppo havaita tässä ketjussa muutaman kommentoijan täysin hakoteillä oleva analysointi.

Narsistiäiti on yleensä perheensä pää, mutta hänellä on myös heikoin itsetunto perheessä ja hän näyttelee omaavansa vahvan itsetunnon. Se joka huonoiten osaa asiat, ja on oikeasti perheen arkajalka, on johdossa, koska hänellä on suurin vallanhimo. Tarpeen vaatiessa hän pakenee ja jättää perheensä vastaamaan pieleen menneistä asioista. Narsistiäiti ei kanna vastuuta. Kun oma perhe on epäonnistunut hänen toiminnoistaan johtuen, hän haluaa vaihtaa sen sitten toiseen perheeseen jossa ei ole ollut narsistia johdossa ja siksi asiat siellä ovat oikein. Kun tuolla aiemmin joku kysyi tunnenko itseni hylätyksi, niin en. Huomasin narsistin väärän toiminnan meitä kohtaan jo lapsena ja välttelin narsistia. Toivoin pääseväni eroon mutta sotkeuduin enemmän vain hänen lonkeroihinsa. Tunnen vain vihaa sitä ihmistä kohtaan koska meille järjesti aina hankaluuksia ja pilasi aina meidän asiat ja piti meidät kurjuudessa.

Narsistiäiti ei arvosta lapsiaan minkään arvoisiksi. Siksi narsistiäidin lapset joutuvat todella huonoon asemaan 'laumassa'. Narsistiäiti on sankari, joka pelastaa aina lapsensa, lasten siis täytyy aina olla ongelmissa että narsistiäiti saa sankarina pelastaa heidät. Miksi narsistiäidin lapset aina joutuvat näihin 'ongelmiin'? Koska heillä on narsistiäiti joka järjestää ne ongelmat. Mutta narsistiäiti antaa muiden olettaa että hänen lapsensa ovat niin huonoja, heikkoja, osaamattomia niin että ongelmat vainoavat heitä jatkuvasti. Näin heikosta narsistiäidistä tulee muiden silmissä perheen vahvin. Narsistiäiti pitää huolen siitä että ympäristö saa tietää lastensa asioista hänen suullaan ensimmäisenä joten muiden näkemys muodostuu aina narsistin lausumaan pohjautuen.
Narsistiäiti suurentelee asioita, jos lapselta lohkeaa kynsi, hän tekee siitäkin mahdottoman suuren ongelman jonka kertoo muille, tietysti lapsen tietämättä ja selän takana. Näin hoviväelle tulee täysin väärä käsitys lapsesta. Luullaan että lapsi valittaa, kun sen tekee äiti.

Narsistiäiti kasvattaa henkisesti vaurioituneita lapsia, jotka kasvattavat omat lapsensa kieroon: huumeita, rikollisuutta etc. Jos lapsi ymmärtää äidin sairauden ja ottaa hajurakoa, hän voi selviytyä terveen kirjoissa. Ja osaa rakentaa itselleen mukavan elämän ja terveet lapset.